Oi niitä aikoja!

Parin postauksen takaisessa siemenhelmeily-jutussa kerroin, miten koruharrastukseni alkuajoilta olevaa vanhaa rannekorua etsiessäni innostuin taas siemenhelmistä. Löytyihän se - ja siinä samalla muutama muukin koru harrastuksen alkumetreiltä. Koskapa en ole aiemmin mitään alkuaikojen korujuttuja tänne blogiini enkä Flickr-korugalleriaanikaan dokumentoinut, ajattelin että omistan yhden postauksen ihan vain muistelulle.

No niin. Se kadoksissa ollut ja nyt siis jo löytynytkin rannekoru on tehty pienistä ruskeista, pronssinvärisistä ja turkoosinvärisistä siemenhelmistä, sekä turkoosinvärisistä pienistä putkihelmistä. Malli on itse kehitelty ja muistaakseni tein toisenkin ihan samalla mallilla, mutta eri väreillä. Rannekorun leveys on noin 3 cm ja siinä on nappikiinnitys, eli korun toisessa päässä on nappi ja toisessa lenkki.

Metallilangasta kierretyistä spiraaleista ja siemenhelmistä tehty kaulakoru-rannekoru -setti oli yksi lemppareistani ja pidin sitä - ja siitä - todella paljon. Käytön jäljet kyllä näkyvätkin koruissa: hopeanvärisistä metalliosista on pinta kulunut sieltä täältä niin, että kuparin väri on tullut näkyviin ja hopeoidusta metallilangasta kierretyt spiraalit ovat tummuneet. Ja huolimaton varastointikin näkyy koruissa. Rannekoru on noin 3 cm leveä ja kaulakorun "hapsut" ovat saman pituiset.

Jossakin vaiheessa kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä erilaisia, lähinnä Amerikan maalla ilmestyviä helmilehtiä. Niitä tuli ostetuksi useamminkin kuin vain silloin tällöin ja hyllyssä on vieläkin jemmassa pino noita vanhoja lehtiä. Bead and Button -lehdessä oli helmikuun 2007 numerossa siemenhelmistä tehdyn Mona Lisa -rannekorun malli. Työhön ryhtyessäni en ajatellut helmien kokoa - otin niitä, mitä olin sattunut hankkimaan ja ne olivat isompia kuin mallin helmet. Rannekorusta tuli siis liian pitkä eikä sille löytynyt mitään muutakaan käyttöä. Ja viimeistelemättäkin se jäi. Mutta nythän sen voisi viimeistellä ja keksiä sille jotakin käyttöä.

Ja viimeiseksi vielä ne ihan ensimmäiset korut, kaulakoru ja rannekoru, jotka on tehty  pikkuriikkistäkin pienemmistä helmistä - kauneimmista koskaan näkemistäni! Sisarelleni oli päätynyt jostakin iso pussillinen pieniä, erivärisiä ja -muotoisia helmiä, joiden kimallusta ja hehkuvia värejä ihastelimme joskus yhdessäkin ja ihmettelimme, mitä niistä voisi tehdä. Noista helmistä se siis alkoi yhtenä kesäisenä iltana - ja jatkui myöhään yöhön: pujottelimme itsellemme kaulakorut ja toiset ja vielä kolmannetkin, kaikki kolme yhtäaikaa kaulalla pidettäviksi. Osa helmistä oli niin pieniä, että ohuen helmineulan ja -langan mahtuminen niiden läpi oli miltei mahdotonta. Seuraavaksi teimme itsellemme kaulakorujen kaveriksi monikerroksiset rannekorut. Minkä flown nuo helmet saivatkaan aikaan - oi niitä aikoja!

Eivätkä ne kauniit materiaalit ja kivat käsityöt ole vuosien varrella yhtään menettäneet hohtoaan - päinvastoin!

Mukavaa viikonloppua toivotellen,