Kursseilua ja hopeakoruja

Kesän hopeakurssi on takana, uusia oppeja saatu - ja muutama korukin valmistui.

Viikinki-kristallipallojen kuvia olen ihaillut eri puolilla netissä jo kauan ja toivonut osaavani joskus itsekin tehdä sellaisen. Toiveikkaana olen jo muutama vuosi sitten hankkinut sitä varten ison, halkaisijaltaan 20 millisen vuorikristallipallonkin. Täytyy myöntää, että tekeminen tuntui paikoin aika työläältä, mutta tehdessä oppi paljon uusia ja hyödyllisiä juttuja - ja lopputuloskin on  mieleinen, vaikkei ihan esikuviaan vastaakaan. Alkuperäiset viikinki-kristallipallot ovat peräisin Gotlannista noin 900-1200 -luvulta. Tukholman historiallisen museon "We call them Vikings" -näyttelyn esineistön Flickr-albumista löytyy kuva tällaisesta aidosta ja alkuperäisestä Gotlannista löytyneestä Viikinki-kristallipallosta.

Pinkki akaatti-kivi on istutettu kaulakoruun, jonka toiselle puolelle on sahattu pikkuinen sydän. Koru on pieni, akaatin halkaisija on 14 mm.

Alkutekijöissään ollut sormus valmistui myös - lähes samanlaisen kruunuistutuksen olen tehnyt viime talvena. Tässä kivenä on 10-millinen vaalenapunainen cubic zirconia ja rungon leveys on noin 5 mm.

Pääsin kokeilemaan myös uutta materiaalia/tekniikkaa. Emaloinnista en ole koskaan oikein innostunut, se on tuntunut kovin mutkikkaalta ja hankalalta. Kun nyt tuli tilaisuus kokeilla matalassa lämpötilassa poltettavaa emalia, innostuin kokeilemaan. Emalointikokeilua varten värkkäsin erimuotoisia matalia hopeakuppeja, jotka emaloinnin jälkeen liitin yhteen ja täydensin paksuilla renkailla rannekoruksi. Rannekorun kaveriksi syntyi lisäksi parit emaloidut korvikset ja jotakin muutakin pientä emalointijuttua tein.

Ihan loppumetreillä piti vielä värkätä yksinkertaistakin yksinkertaisemmat kirjojan korvikset, pienet hopeiset ristipistot:

Ja jotakin muutakin kuin valmiita koruja kurssilta aina jää mukaan: keskeneräistä ketjua, korvispohjia, sormusaihioita - ja ennen kaikkea innostusta ja uusia ideoita!

Sateen keskeltä aurinkoista viikonloppua toivotellen,