lauantai 26. marraskuuta 2016

Ylhäältä alas - neuletakki

Valmis! Siinä se nyt on, ensimmäinen ylhäältä alas yhtenä kappaleena neulomani villatakki. Ihana, ihana malli: kun neule on valmis niin se on sitten valmis. Ei osien yhteen sovittamista ja ompelemista - vain lankojen päätteleminen ja ta-daa, se on siinä! Mä niin tykkään tästä!



Sain työkavereilta lahjakortin Snurreen (kiitos vielä, ihanat!) ja tiesin oikeastaan ihan heti, että haluan käyttää sen uuden opetteluun ja tehdä itselleni ylhäältä alaspäin neulottavan villatakin. Ohje löytyi Ravelrystä (Ankestrickin Whippet, long) ja lankavalintakin oli selvä saman tien: vaalean harmaata Tukuwoolia. Oikean koon arviointi ei ollut ihan helppoa, vaikka neuloin koetilkunkin - neuleen jonkinlainen sovittaminen kun oli mahdollista vasta, kun hartioita oli neulottu riittävän pitkälle. Ensimmäinen versio oli aivan liian suuri ja toinen liian pieni. Mutta kun sopiva koko löytyi, villatakkia oli tosi kiva ja joutuisakin neuloa. Ohje oli selkeä, mutta lisäysten ja silmukkamäärien kanssa piti kyllä olla tarkkana. Poikkesin ohjeesta sen verran, että hihoista jätin pitsiosuuden pois ja helman neuloin ilman lyhennettyjä kerroksia. Tukuwoolin lanka on ihanaa, neuloessa vähän rouheaa, mutta neule pehmeni ja tasaantui pesussa. Se myös vähän venähti pesussa - hihoista vähän liikaakin, joten niitä pitänee vielä lyhentää.


Tervetuloa vaan talvisäät - täällä ei nyt palella!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ei mitään valmista

Mutta sen sijaan kasa keskeneräisiä melkein valmiita:


Ja vielä alkutekijöissään olevia:


Näiden lisäksi taitaa käsityökaapissa pyöriä vielä yksi huivintekele, jonka neulominen tyssäsi väärään silmukkamäärään vähän ennen sen valmistumista.
Ja kun mies eilen illalla kysyi, voisinko neuloa hänelle villapaidan, vastaus oli - kyllä!
Mutta ensin on saatava keskeneräiset - tai ainakin osa niistä - valmiiksi.
Ja nyt siis eikun silmukoita laskemaan ja neulomaan!