Miehelle kans

Mies on viime aikoina kuljettanut työkalenteriaan kotoa autoon ja autosta taas sisälle kotiin muovikassissa, ja kun asia valkeni minulle, tarjouduin SnapPap-innostuksessani ompelemaan korvaavan tuotteen kuljettamista varten. Tarjoukseni tuli hyväksytyksi, uusi laukku on nyt valmis käyttöön ja mieskin on tyytyväinen lopputulokseen.

Laukun vuori on punaista puuvillakangasta, se kun oli ainoaa vuorikankaaksi sopivaa kangasta, jota löytyi omista varastoista. Toiveena oli, että laukussa olisi tarpeeksi pitkä olkahihna, paikka kynälle ja että laukun saisi helposti suljetuksi. Läpän saa kiinni nepparilla ja siihen on ommeltu lisäksi pieni vetoketjullinen pussi vaikka muutamaa kolikkoa varten.

 

 

Ja bonukseksi vielä pieni kotelo käyntikortteja varten laukkuun sujautettavaksi.

Ennen työstämistä SnapPap on sileää ja suoraa, mutta eri puolet ovat vähän erilaiset, eli materiaalissa on nurja ja oikea puoli. Ompeleiden pitäisi osua kohdalleen heti ensimmäisellä kerralla - neula kun jättää näkyvän reikärivistön materiaaliin. Ja toinenkin paperin ominaisuus, eli kuitusuunta tuli sekin selväksi tässä projektissa - paperihan repeytyy toiseen suuntaan helpommin kuin toiseen ja niin tuntuu myös SnapPap tekevän. No, mitään korjaamatonta ei onneksi ehtinyt tapahtua ja vastaisuudessa osaan ennakoida ja ottaa huomioon tämän ominaisuuden.

Hyvää viikonloppua toivotellen,

Nappilaukku

Törmäsin nettiä selaillessa e-kirjaan, jonka kannessa on kuva hauskasta nappilaukusta. Arvelin, että kirjassa on laukun lisäksi muitakin kivoja malleja ja ideoita ja klikkasin kirjan samantien nettikaupan hyllystä ostoskoriini. Omaan laukkuuni nappasin mallista nappi-idean, muutoin laukkuni on erikokoinen ja -mallinen kuin kirjan laukku.

Laukun koristeena on 16 erilaisilla kankailla päällystettyä nappia. Nappien kankaat ovat vanhoja - siis todella vanhoja, peräisin äitini tilkkulaatikosta. Kankaista ommellut vaatteet on jo kaaaaauan sitten käytetty loppuun ja kudottu raidoiksi räsymattoihin. Mutta muistan hyvin, mitä ja kenelle kankaista oli ommeltu. Muistorikas ja -rakas laukku siis.

Laukku on kooltaan 23 cm x 20 cm ja siinä on pitkä nahkahihna. Laukun pellavakangas on tarttunut joskus mukaan kirppikseltä ja vuori on jostakin ompeluprojektista yli jäänyttä kangasta. Nappiruudukko on ommeltu ketjupistoin ohuehkolla pellavalangalla. Halusin laukusta tanakan ja muodossaan pysyvän ja käytin laukussa silittämällä kiinnitettävää Decovil-tukikangasta, joka toimiikin tässä tosi hyvin. Laukku on napakka, mutta ei kova. Tuntu muistuttaa nahkaa, kuten myyjä luonnehtii. Decoviliä on  kahdenlaista, paksumpaa ja ohuempaa, mutten muista kumpaa tämä käyttämäni on, sen verran aikaa sen hankkimisesta on. Ja tukikangas on siis ostettu Ullakasta. Laukun takaosaa koristamaan ompelin pätkän puuvillanauhaa.

Ja tosiaan - kirjasta löytyy paljon muitakin kivoja juttuja, joten jotakin muutakin siitä siis saattaa tulla tehdyksi. Mutta ensin täytyy päästä mustikkametsään - marjat ovat kypsyneet ja niitä on kuulemma paljon!