sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Villasukkaharjoituksia

Menneellä viikolla on pysytelty edelleen villasukkateeman parissa:


  


Tavoitteena on paitsi neuloa 7 veljestä -lankavarastoa vähän pienemmäksi, myös kokeilla ja opetella erilaisia uusia neulontajuttuja - ja samalla tietysti myös käyttää aiemmin opittuja.

Kummatkin sukat on taas aloitettu kärjestä - siitä on tainnut tulla ihan lemppari!  Harmaa-pinkeissä sukissa puikot 3,25 ja vihreä-keltaisissa 3.

Ja jotta ei joka kerta tarvitsisi uudelleen surffailla ympäri nettiä etsimässä ohjeita noihin juttuihin, laitan tähän seuraavia kertoja varten muistiin pienen linkkilistan:

Twisted German cast on


Sukkaharjoitukset jatkuvat ja lankavasto pienenee!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kärkihankkeita

Kesäkauden viimeinen retkireissu on takana, säät olivat kesäisemmät kuin koko kesänä - aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmintä riitti. Uimaveden lämpötila tosin oli jo aika vilakka, mutta syksyn pimenevät illat tuntuivat taas niin ihanilta! Sukankudinkin oli tietysti mukana matkassa - joku kässyhän pitää ihan vain varmuuden vuoksi olla aina reissussa mukana - mutta yhtään sukkaa, eikä edes yhtään silmukkaa reissulla syntynyt. Keskeneräiset reissukat valmistuivat sitten kotona telkkarikäsityönä. Ja heti perään valmistui toinenkin sukkapari.



Sukkien neulominen on aloitettu sukan kärjestä, aiemminkin olen näitä varpaista aloitettavia neulonut ja todennut tekniikan käteväksi ja mieluisaksi. Nyt oli tarkoituksena myös tutkia, miten kärjen lisäykset kannattaisi tehdä. Turkoosi-pinkkien ja harmaankirjavien harjoitusten jälkeen päädyin seuraavaksi puikoilla olevissa sukissa silmukoiden välistä nostamalla tehtyyn lisäykseen - puikon alussa vasemmalle nojaavaan ja puikon lopussa oikealle nojaavaan lisäykseen - meniköhän se nyt noin päin. Parin suoremman aloituksen jälkeen valitsin aloitukseen ns. magic cast on -aloituksen, jota olen aiemminkin käyttänyt ja joka on toimiva ja hyvä tapa luoda silmukat nöihin kärjestä aloitettaviin. Alkusilmukoiden määrä oli kaikissa sukissa 10 + 10. Sukat on neulottu suorana "putkena", kantapäät on neulottu jälkikäteen, vähän samaan tapaan kuin pari vuotta sitten neulomissani turkkilaisissa sukissa. Nyt neuloin ennen kavennusten aloittamista muutaman kerroksen ilman kavennuksia, mikä antaa vähän väljyyttä juuri nilkan alapuolelle, tuo kohta kun tuppaa muuten helposti kiristämään. Sukat on neulottu lankavarastoon vuosien varrella kertyneistä 7 veljestä -langoista ja tavoitteena olisi syksyn ja tulevan talven aikana neuloa tuota varastoa vähän pienemmäksi.


Ja kun sukkien neulomisen vauhtiin on näin syksyn tultua taas päässyt, ovat seuraavatkin sukat jo puikoilla. Siinä välissä kuitenkin pieni ompelutyö SnapPapista ja bokserikuminauhasta, eli puikkojen suojus - tarpeellinen kapistus sekä reissussa että kotona. Ja idea tietysti Pinterestistä poimittu.



Ja nyt sohvan mutkaan sukkaa neulomaan ja hämärtyvää syysiltaa ihailemaan!

torstai 10. syyskuuta 2015

Lisää pientä ja tarpeellista - ja vähän tarpeetontakin


Jos säät suosivat - ja nehän näyttävät nyt suosivan - tarkoitus olisi kesäkauden päätteeksi suunnistaa lähiaikoina vielä yhdelle lyhyelle reissuretkelle. Ja kun sitä kesäreissulla ilmennyttä säilytintarvetta ei ole tullut tähän mennessä kaikilta osin vielä paikatuksi, oli kaivettava kankaat esiin ja ryhdyttävä ompelemaan reissua varten unipussikkoa – siis pussikkoa, johon voi päivä- tai yöunille mennessä sujauttaa tarpeelliset pikkutavarat käden ulottuville. Pussikon kangas on käytöstä poistettua Ikean sängynpeitettä, samaa jota käytin rahivanhuksen verhoiluun. Neppareiden väriset tikkaukset toimisivat paremmin vähän paksummalla langalla ommeltuina, mutta tavallista ompelulankaa vahvempaa lankaa ei kotoa löytynyt.



Puhelinpussukka on odotellut keväästä saakka viimeistelyä, itse pussukka lenkkeineen on ollut siitä lähtien valmis. Ja purjerenkaanhan napsautin paikalleen tietysti väärinpäin. Lenkki on tehty rannekorutarkoituksiin kauan sitten Ruotsista hankkimastani nauhasta. Rannekoruksi nauhat eivät ole koskaan päätyneet, mutta ovat mielestäni kivan näköisiä ompelujuttujen lisukkeinakin. Nyt pussukka sai vielä kylkeensä nimilapun, joka -  kuten pussikon nimilaputkin - on tehty SnapPapista ja nimmari on ihan vain tussikynällä käsin kirjoitettu.


Pinterestistä löytyi yksinkertainen ja näppärä kuulokkeidenpidin-idea, joka on ollut ToDo-listallani jo pidemmän aikaa. Nyt kun muista projekteista oli jäänyt sopivia pieniä paloja materiaalia, tein oman versioni pidikkeestä. Ja hyvin toimii, mahtuu pieneen tilaan ja kuulokkeiden piuhat pysyvät järjestyksessä. Paremmin kuin tarkoitusta varten virkkaamassani minipussukassa.


Ja vielä pieni hassunhauska kierrätysjuttu, Pinterestin syövereistä joskus löytynyt tämäkin. Ajattelin ensin, että tämä olisi se postauksen tarpeetonta-osio, mutta kyllähän tällaisille pikkupurkeille aina tarvetta on! Tämähän toimii vaikka ompelukoneen vieressä välietappina katkenneille ompelukoneen neuloille, käyttökelvottomiksi vääntyneille nuppineuloille ja muulle semmoiselle. Että siinä mielessä tarpeetonta-osio kyllä.


Aurinkoista loppuviikkoa ja lähestyvää viikonloppua!

lauantai 5. syyskuuta 2015

Miehelle kans

Mies on viime aikoina kuljettanut työkalenteriaan kotoa autoon ja autosta taas sisälle kotiin muovikassissa, ja kun asia valkeni minulle, tarjouduin SnapPap-innostuksessani ompelemaan korvaavan tuotteen kuljettamista varten. Tarjoukseni tuli hyväksytyksi, uusi laukku on nyt valmis käyttöön ja mieskin on tyytyväinen lopputulokseen.


Laukun vuori on punaista puuvillakangasta, se kun oli ainoaa vuorikankaaksi sopivaa kangasta, jota löytyi omista varastoista. Toiveena oli, että laukussa olisi tarpeeksi pitkä olkahihna, paikka kynälle ja että laukun saisi helposti suljetuksi. Läpän saa kiinni nepparilla ja siihen on ommeltu lisäksi pieni vetoketjullinen pussi vaikka muutamaa kolikkoa varten.

 



 

Ja bonukseksi vielä pieni kotelo käyntikortteja varten laukkuun sujautettavaksi.


Ennen työstämistä SnapPap on sileää ja suoraa, mutta eri puolet ovat vähän erilaiset, eli materiaalissa on nurja ja oikea puoli. Ompeleiden pitäisi osua kohdalleen heti ensimmäisellä kerralla - neula kun jättää näkyvän reikärivistön materiaaliin. Ja toinenkin paperin ominaisuus, eli kuitusuunta tuli sekin selväksi tässä projektissa - paperihan repeytyy toiseen suuntaan helpommin kuin toiseen ja niin tuntuu myös SnapPap tekevän. No, mitään korjaamatonta ei onneksi ehtinyt tapahtua ja vastaisuudessa osaan ennakoida ja ottaa huomioon tämän ominaisuuden.


Hyvää viikonloppua toivotellen,

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Pientä ja tarpeellista

Edellisessä postauksessa hehkutin ihmemateriaali SnapPapia - olen edelleen aika innoissani siitä, joten SnapPap-kokeilut ja -ompelukset ovat saaneet jatkoa ja jotakin pientä on tullut valmiiksikin. Pikkuiselle kolikkokukkarolle on aina tarvetta - autossa, ostoskassissa ja melkein missä vaan. Kukkaro sai kylkeensä koristenauhoja, vuori on ommeltu punaisesta puuvillakankaasta. Vetskari on taas metrivetskaria - mahdankohan muunlaisia vetoketjuja enää tarvitakaan -  ja keltaisen vetimen jatkeena on siemenhelmistä tehty lenkki.


 
Käytän aika paljon näissä kässyhommissa tablettia selailemisen ohessa myös muistiinpanojen tekemiseen ja usein käytössä on myös siihen tarkoitukseen tarkoitettu stylus-kynä. Mutta kun tabletin suojuksessa ei ole ollut sille paikkaa, se on yleensä ollut hukassa aina juuri silloin, kun sitä olisi tarvinnut. Ja hukassa olevien tavaroiden etsiminenhän on ehkä maailman ikävintä ja hermoille käyvintä hommaa! Ongelmaan löytyi helppo ratkaisu: Kynäkotelo on ommeltu SnapPapista, kuminauha on ns. bokserikuminauhaa, pehmeäpintaista, napakkaa ja pitävää - ja lisäksi sitä oli saatavana kivoissa kirkkaissa väreissä.


Kaikenlaisia SnapPap-suunnitelmiakin olisi, mutta juuri nyt ulos katsoessa näyttää siltä, että pitääkin pikkuhiljaa kaivaa taas villasukkalankoja esille.