maanantai 27. huhtikuuta 2015

Nostalgia-huivi

Helmeilyn lomassa olen pikkuhiljaa myös neulonut. Kun kahlailin taannoin Ravelryssä etsimässä mallia huivia varten, jotenkin oikein mikään ei tuntunut juuri siltä oikealta ja omalta - kunnes törmäsin tähän Nostalgia-huiviin - ja siinähän se oli!

Langoiksi valitsin pienen pohdinnan jälkeen valkoista ja vaalean violettia Dropsin Baby Alpaca Silk -lankaa, joita löytyi omista lankavarastoista, huivi on neulottu 4 mm:n KnitPro Cubics -pyöröpuikolla. Malli oli joutuisa ja kiva neulottava, ohje oli selkeä ja lyhennettyjen kerrosten ja pitsiosuuksien neulominen sujui ilokseni -ja ehkä vähän yllätykseksenikin - ihan mutkattomasti. Tykkään tosi paljon juuri noiden  lyhennettyjen kerrosten aikaansaamasta epäsymmetrisestä pitsi- ja raitaosuuksien kokonaisuudesta. Alkuperäisessä mallissa huivilla on leveyttä n. 180 cm ja korkeimman kohdan mitta on n. 45 cm. Oma huvini on vähän isompi johtuen käyttämästäni langasta: mallissa suositellaan lankaa, jonka juoksevuus on vähän yli 400 yds/ 100g, Baby Alpaca Silkin juoksevuus on 167 m/ 50g. Mutta tällainen vähän reilumman kokoinen huivi on kiva tarpeen tullen heittää hartioiden lämmikkeeksi.

Mukavaa huhtikuun viimeistä viikkoa toivotellen,

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kukkariipus

Viimeaikojen helmeilyinnostus on saanut aikaan sen, että korutarvikkeita on tullut tarkastelluksi vähän niinkuin uusin silmin. Valkoisiin kukallisiin lasikapusseihin ihastuin aikanaan ne nähdessäni niin, että niitä piti hamstrata muutama erikokoinen ja -muotoinen, mutta vain tämä pieni pyöreä pääsi silloin käyttöön. Vähän isompi soikea kapussi pääsi työn alle nyt, kun keltavalkoiset helminauhat kaipasivat jotakin lisuketta - ja tällä kertaa jotakin muuta kuin tupsua.

Kapussin kehys on tehty hopeisesta pantalangasta ja kehyksen takaosaksi on muotoiltu millisestä hopealangasta pari lehteä. Etupuolella kimppu kukkia ja kääntöpuolella lehdet. Kapussi on kooltaan noin 1,7 x 2,7mm.


Tämänkertaiset helminauhat ovat lyhyempää sorttia kuin edellisten postausten nauhat, pisin näistä on n. 51 cm pitkä ja lyhyemmät ihan vähän lyhyempiä niin, että istuvat nätisti ikäänkuin sisäkkäin kaulalla. Helminauhoja voi käyttää yksin, kaksin tai kolmisin ja riipuksen kanssa tai ilman. Ja kukkariipuksen voi tietysti ripustaa vaikka yksinkertaisessa hopeisessa ketjussakin kaulalle keikkumaan.

Aurinkoista kevään viikonloppua toivotellen,

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Oi niitä aikoja!

Parin postauksen takaisessa siemenhelmeily-jutussa kerroin, miten koruharrastukseni alkuajoilta olevaa vanhaa rannekorua etsiessäni innostuin taas siemenhelmistä. Löytyihän se - ja siinä samalla muutama muukin koru harrastuksen alkumetreiltä. Koskapa en ole aiemmin mitään alkuaikojen korujuttuja tänne blogiini enkä Flickr-korugalleriaanikaan dokumentoinut, ajattelin että omistan yhden postauksen ihan vain muistelulle.

No niin. Se kadoksissa ollut ja nyt siis jo löytynytkin rannekoru on tehty pienistä ruskeista, pronssinvärisistä ja turkoosinvärisistä siemenhelmistä, sekä turkoosinvärisistä pienistä putkihelmistä. Malli on itse kehitelty ja muistaakseni tein toisenkin ihan samalla mallilla, mutta eri väreillä. Rannekorun leveys on noin 3 cm ja siinä on nappikiinnitys, eli korun toisessa päässä on nappi ja toisessa lenkki.


Metallilangasta kierretyistä spiraaleista ja siemenhelmistä tehty kaulakoru-rannekoru -setti oli yksi lemppareistani ja pidin sitä - ja siitä - todella paljon. Käytön jäljet kyllä näkyvätkin koruissa: hopeanvärisistä metalliosista on pinta kulunut sieltä täältä niin, että kuparin väri on tullut näkyviin ja hopeoidusta metallilangasta kierretyt spiraalit ovat tummuneet. Ja huolimaton varastointikin näkyy koruissa. Rannekoru on noin 3 cm leveä ja kaulakorun "hapsut" ovat saman pituiset.


Jossakin vaiheessa kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä erilaisia, lähinnä Amerikan maalla ilmestyviä helmilehtiä. Niitä tuli ostetuksi useamminkin kuin vain silloin tällöin ja hyllyssä on vieläkin jemmassa pino noita vanhoja lehtiä. Bead and Button -lehdessä oli helmikuun 2007 numerossa siemenhelmistä tehdyn Mona Lisa -rannekorun malli. Työhön ryhtyessäni en ajatellut helmien kokoa - otin niitä, mitä olin sattunut hankkimaan ja ne olivat isompia kuin mallin helmet. Rannekorusta tuli siis liian pitkä eikä sille löytynyt mitään muutakaan käyttöä. Ja viimeistelemättäkin se jäi. Mutta nythän sen voisi viimeistellä ja keksiä sille jotakin käyttöä.

Ja viimeiseksi vielä ne ihan ensimmäiset korut, kaulakoru ja rannekoru, jotka on tehty  pikkuriikkistäkin pienemmistä helmistä - kauneimmista koskaan näkemistäni! Sisarelleni oli päätynyt jostakin iso pussillinen pieniä, erivärisiä ja -muotoisia helmiä, joiden kimallusta ja hehkuvia värejä ihastelimme joskus yhdessäkin ja ihmettelimme, mitä niistä voisi tehdä. Noista helmistä se siis alkoi yhtenä kesäisenä iltana - ja jatkui myöhään yöhön: pujottelimme itsellemme kaulakorut ja toiset ja vielä kolmannetkin, kaikki kolme yhtäaikaa kaulalla pidettäviksi. Osa helmistä oli niin pieniä, että ohuen helmineulan ja -langan mahtuminen niiden läpi oli miltei mahdotonta. Seuraavaksi teimme itsellemme kaulakorujen kaveriksi monikerroksiset rannekorut. Minkä flown nuo helmet saivatkaan aikaan - oi niitä aikoja!


Eivätkä ne kauniit materiaalit ja kivat käsityöt ole vuosien varrella yhtään menettäneet hohtoaan - päinvastoin!

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Helminauhoja ja tupsuriipuksia

Kun siemenhelmeilyn ja tupsuilun vauhtiin kerran on päässyt niin eihän sitä ihan heti voi lopettaa! Värikkäiden materiaalien käsittely on virkistävää, ja helmeily pitkästä aikaa muutoinkin mukavaa! Fuksian värisen helminauhan riipuksessa on iso fasettihiottu lasihelmi, joka on päistään tasainen. Helmen yläpään tasaista "leikkauspintaa" peittämään on kiinnitetty hopeinen pieni pyöreä prikka ja alapuolelle hopeahattuinen tupsu.


Siemenhelmien pujottaminen nauhaan on yksinkertaista ja helppoa puuhaa - vaikkakaan ei kovin nopeaa. Tupsun hopeisessa pienessä hatussa tai kalotissa puolestaan on vähän enemmän näpertämistä ja erilaisia työvaiheita: hopealevyn sahaamista ja taivuttelua, juottamista, muotoilua, taas juottamista, poraamista, kiillottamista - ja aina välillä hapottamista, viilaamista ja filssaamista. Kalotti on noin 13 mm korkea ja halkaisijaltaan se on noin 6-millinen.


Toisin kuin muissa koruissa, sinisessä korussa tupsu on kotitekoinen. Lanka on DMC:n kiiltävää viskoosi-kirjontalankaa. Korun kivi on iso epäsymmetrisen muotoinen vuorikristallihelmi. Turkoosin korun riipus on samanlainen kuin fuksianvärisessä korussa.




Helminauhat ovat pitkiä, noin 90 senttisiä, kuten edellisen postauksen pidemmät helminauhatkin. Siemenhelmirannekoruihin saakka en ole vielä päässyt - muutoin kuin suunnitelmissa. Koruiluun kun ei oikein ehdi paneutua muulloin kuin viikonloppuisin ja tietysti lomilla - ja ne viikonloputkin tuntuvat vuosi vuodelta aina vain lyhenevän!


Värikästä loppuviikkoa toivotellen,

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Siemenhelmeilyä

Ja suorastaan nostalgista! Koruharrastukseni alkoi vuosituhannen vaihteessa - taisi olla jo viime vuosituhannen puolella - juuri siemenhelmistä. Jokin aika sitten etsiskelin yhtä noihin aikoihin tekemääni rannekorua ja siinä etsiessä siemenhelmikorujen tekeminen alkoikin tuntua niin houkuttelevalta, että vanhat helmivarastot oli kaivettava esille. Ja voi, miten ihanan meditatiivista hommaa pikkuruisten helmien pujottaminen vaijeriin olikaan! 

 Aina silloin tällöin on ollut tarvetta pitkille kaulakoruille, joita voisi kerrostaa kaulalle vaikka useammankin kerralla ja tässä samassa siemenhelmi-innostuksessa se tarve johti nyt toteutukseen. Tupsukorujen helminauhat ovat noin 90 cm:n pituisia ja niiden parit - sinisävyinen ja kirjava helminauha - ovat riipuksensa verran lyhyempiä. Erivärisiä tupsuja on joskus tullut hankituksi korujen tekoa varten ja muutaman niistä olen aiemmin käyttänytkin jo näihin ja näihin korviksiin sekä tähän ja tähän riipukseen. Helminauhojen tupsuriipuksissa on käytetty lisäksi Balin hopeahelmiä, punakirjavassa riipuksessa on Balin helmen kaverina vuorikristallihelmi. Tupsujen "hatut" on käsin työstetty hopealevystä. Sinisävyisessä helminauhassa on Swarovskin kristalli-meritähti ja kirjavassa helminauhassa kauan sitten tehty hopeasavikokeilu, joka nyt siis löysi paikan.


Ajatuksena oli, että näitä helminauhoja voisi käyttää yhtäaikaa tai erikseen, riipusten kanssa tai ilman aina tarpeen ja fiiliksen mukaan. Ja miksei kietoa vaikka kaksin kerroin kaulan ympärille lyhyiksi helminauhoiksi.

Ja voisihan riipuksia käyttää ilman helminauhaakin vaikka hopeaketjussa roikkumassa.


Vaihtoehtoja on - ja lisääkin on vielä tulossa. Ja rannekoruihinhan en ole vielä tällä siemenhelmikierroksella pääsyt ollenkaan! Mutta onneksi on sekä helmiä että tupsuja jäljellä - ja pitkä viikonloppu aikaa!
Hyvää pääsiäisen aikaa toivotellen,