lauantai 24. joulukuuta 2016

24.12.2016



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kirjoneulesormikkaat ja rannekkeet

Yhdessä tai erikseen pidettäväksi tarpeen mukaan. Ensimmäiset koskaan neulomani sormikkaat - innoittajana edellisessä postauksessa esittelemäni Ornamented Journey -kirja.



Kirjoneuleraitojen mallit on poimittu Fair Islen neulemallit -kirjasta ja osa Pinterestistä. Pähkäilin ensin aikani, miten osaisin tehdä peukalokiilan kirjoneuleella, kunnes ilokseni - ja helpotuksekseni - bongasin Pinterestistä tämän idean erillisistä rannekkeista. Niissä on peukaloa varten vain aukko, ei peukalokiilaa. Sormikkaiden neulomisessa käytin osviittana em. kirjassa olevaa Kristi Joesten tekemää sormikasohjetta.


Ohuet 1,25 puikot ja lankana Filcolanan Arwetta Classic, joista olen aiemmin neulonut siksakhuivin. Ostin silloin pari ylimääräistäkin väriä tätä lankaa, kun en Snurren runsaiden värivalikoimien ääressä osanut heti päättää huivin värejä, ja nyt sitten hankin sormikkaita varten vielä pari uutta väriä samaa lankaa. Tykkään niin tästä ohuilla puikoilla neulotusta tiiviistä neuleesta, joka ei kuitenkaan ole yhtään jäykkä tai kova.


Valitettavasti täällä meilläpäin on juuri nyt niin jäiset ja liukkaat tien pinnat, ettei juuri uskalla lähteä kokeilemaan, miten sormikkaat-rannekkeet reaaliolosuhteissa toimivat.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ohuilla puikoilla

Sain sisarelta Viron-tuliaisiksi ihanan neulekirjan täynnä toinen toistaan kauniimpia sormikkaita ja rannekkeita. Kaikki neulottu niin ohuilla puikoilla, etten tiennyt sellaisia olevan olemassakaan! Ohuimmat, joilla olen jotakin neulonut taitavat olla kakkosen puikot. Kirjan sormikkaat ja rannekkeet ovat ihan vastustamattoman kauniita ja kirjan lopussa on hyviä ohjeita ja vinkkejä sormikkaiden neulomiseen - oli siis pakko päästä kokeilemaan. Kaupasta löytyi ohuita puikkoja ja sopivaa lankaa ja pääsin ottamaan tuntumaa: sileää neuletta harmaalla Dropsin Flora-langalla pinkillä Dropsin Alpacalla höystettynä ja puikot 1,25.


Ohuilla puikoilla neulominen vaati totuttelua, mutta alkoi vähitellen sujua - jos ei oteta huomioon sormen päähän syntynyttä pientä reikää, johon ohuen puikon pää etsiytyi työn edetessä yhä useammin.



Kirja on siis Kristi Joesten ja Kristiina Ehinin Ornamented Journey. Sormikkaat ja rannekkeet ovat Kristi Joesten neulomia, Kristiina Ehin on kirjoittanut tarinat ja kirja on täynnä inspiroivia kuvia ja tekstejä.


Kristi Joesten kirjoneulesorimikkaisiin on kyllä tosi pitkä matka, mutta tavoitteitahan pitää olla! Ja sitä varten on jo hankittuna myös milliset ja 0,7 puikot - saa nähdä, pysyvätkö näpeissä!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Ylhäältä alas - neuletakki

Valmis! Siinä se nyt on, ensimmäinen ylhäältä alas yhtenä kappaleena neulomani villatakki. Ihana, ihana malli: kun neule on valmis niin se on sitten valmis. Ei osien yhteen sovittamista ja ompelemista - vain lankojen päätteleminen ja ta-daa, se on siinä! Mä niin tykkään tästä!



Sain työkavereilta lahjakortin Snurreen (kiitos vielä, ihanat!) ja tiesin oikeastaan ihan heti, että haluan käyttää sen uuden opetteluun ja tehdä itselleni ylhäältä alaspäin neulottavan villatakin. Ohje löytyi Ravelrystä (Ankestrickin Whippet, long) ja lankavalintakin oli selvä saman tien: vaalean harmaata Tukuwoolia. Oikean koon arviointi ei ollut ihan helppoa, vaikka neuloin koetilkunkin - neuleen jonkinlainen sovittaminen kun oli mahdollista vasta, kun hartioita oli neulottu riittävän pitkälle. Ensimmäinen versio oli aivan liian suuri ja toinen liian pieni. Mutta kun sopiva koko löytyi, villatakkia oli tosi kiva ja joutuisakin neuloa. Ohje oli selkeä, mutta lisäysten ja silmukkamäärien kanssa piti kyllä olla tarkkana. Poikkesin ohjeesta sen verran, että hihoista jätin pitsiosuuden pois ja helman neuloin ilman lyhennettyjä kerroksia. Tukuwoolin lanka on ihanaa, neuloessa vähän rouheaa, mutta neule pehmeni ja tasaantui pesussa. Se myös vähän venähti pesussa - hihoista vähän liikaakin, joten niitä pitänee vielä lyhentää.


Tervetuloa vaan talvisäät - täällä ei nyt palella!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ei mitään valmista

Mutta sen sijaan kasa keskeneräisiä melkein valmiita:


Ja vielä alkutekijöissään olevia:


Näiden lisäksi taitaa käsityökaapissa pyöriä vielä yksi huivintekele, jonka neulominen tyssäsi väärään silmukkamäärään vähän ennen sen valmistumista.
Ja kun mies eilen illalla kysyi, voisinko neuloa hänelle villapaidan, vastaus oli - kyllä!
Mutta ensin on saatava keskeneräiset - tai ainakin osa niistä - valmiiksi.
Ja nyt siis eikun silmukoita laskemaan ja neulomaan!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Historiallisia kirjansidoksia

Historiallisten kirjansidosten opettelu on ollut kiinnostavien asioiden listallani jo pitkään, mutta sopivaa kurssia ei ole löytynyt, tai sitten sopivat kurssit ovat täyttyneet niin nopeasti, etten ole ehtinyt mukaan. Perinteistä kirjansidontaa olen opetellut vuosia sitten yhden viikonloppukurssin verran ja muutaman kirjankin olen sen jälkeen sitonut (esim. nämä ja tämän). Tänä syksynä sopiva historiallisten sidosten kurssi löytyi, ilmoittautuminen onnistui ja viime viikonloppu kului erilaisia historiallisia sidoksia opetellen. Viikonlopun aikana valmistui neljä erilaista sidosta: pitkäpistosidos, avoselkäinen napinläpisidos, salainen belgialainen sidos ja koptisidoksiin lukeutuva avoselkäinen yhden neulan ketjuommelsidos. Kiinnostavaa ja ihan superkivaa hommaa - ja lopputuloksestakin tykkään!




Kirjat ovat aika pieniä, suurinpiirtein A5-kokoa, lukuun ottamatta pientä tummaa nahkakantista pitkäpistosidosta, jonka koko on noin 12 x 12 c. Pikkukirja on tehty kurssin jälkeen.

Opettelua ja harjoittelua tälläkin saralla riittäisi ja seuraavat kirjamateriaalit odottavatkin jo pöydällä - mutta taidan ensin kuitenkin kuunnella vähän korupöydän kutsua.
Ihanaa hämärtynyttä iltaa ja kaunista viikonloppua!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Iskunauhoja

Olimme viime viikolla sisaren kanssa Kansallismuseon neulontakahvilassa, jonka teemana oli iskunauhat. Neulontakahvilan infon mukaan luvassa oli hillittömän hauska iskunauhatyöpaja Laura Hämärin johdolla - ja sitä se todella oli: hauskaa ja innostavaa. Ja niin koukuttavaa että työpajan jälkeen kotona oli hetimmiten tehtävä yksi - ja vielä yksi ja vielä yksi...



Työpajassa tehtiin nauhoja viidellä langalla, pyöreää, litteää ja napinläpinauhaa ja lopuksi vielä pystysuoraa raitaa.


Kotona kokeilin erilaisia lankoja, puuvillaa, ohutta pellavalankaa ja silkkikirjontalankaa. Kun viiden langan nauha tuntui sujuvan, kokeilin myös seitsemällä langalla tehtävää nauhaa. Laura oli laittanut yhteen esimerkkinauhaansa ihanat räsytupsut, joten sellaiset piti yhteen omaankin nauhaan tehdä. Parin nauhan päähän laitoin koristeiksi kauan sitten tekemäni kupari- ja alumiiniriipukset.Väriä syyssunnuntaihin!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Emalointi-illan kokeiluja

Parin - kolmen viikon takaa. Viime kesän hopekurssilla tein muutaman kokeilun kylmäemalilla - vaikka oikeastaan kyse taisi olla paremminkin värillisistä hartseista kuin emalista. No, joka tapauksessa ne herättivät kiinnostuksen päästä kokeilemaan kuumassa uunissa tehtävää emalointia, ja kun Septarian syksyn kursseissa oli tarjolla emaloinnin teemailta, ilmoittauduin mukaan. Ennakkoluuloni emalointia kohtaan osoittautuivat vääriksi, tekeminen oli kivaa, erilaisia koristelumahdollisuuksia olisi vaikka miten paljon. Teemaillassa emalointi tehtiin valmiille kuparipohjille lyijyttömillä emaleilla, samaa esinettä voi polttaa useita kertoja ja poltto kesti vain muutaman minuutin.


Illan aikana sain valmiiksi muutaman ihan käyttökelpoisen korupohjan ja muutama keskeneräinen jäi odottelemaan jatkokäsittelyä. Yritin ehtiä kokeilemaan erilaisia värejä ja tekniikoita, mutta kun suunnittelun lisäksi yrittäminen ja erehtyminenkin veivät oman aikansa, en yhden illan aikan kovin paljon ehtinyt.  Mustaa ja valkoista ovaalia rintakorua voi käyttää yhdessä tai erikseen. Niiden pituus on 7 cm. Samoin kuin mustavalkoisissa rintakoruissa, keltaisessa lehdessä ja punaisessa rinkulassa on pohjavärille ripoteltu ensimmäisen polton jälkeen toista väriä ja poltettu sen jälkeen toisen kerran. Korviksissa on koristeina millefiori-lasia ja valkoiseen sydänlaattaan kokeilin siirtokuvatekstiä sekä kuparilangasta tehtyä kuviota.





Emaloinnin teemailta hurahti nopeaakin nopeammin, sen aikana ehti tehdä vain pienen "pintaraapaisun", mutta tätä on kyllä ehdottomasti päästävä kokeilemaaan ja harjoittelemaan lisää!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Pipo ja rannekkeet

Pistäydyimme alkukesällä sisaren kanssa Toikan myymälässä - kuten joka kesä. Mukaan tarttui ihanaa Bremontin Lilou-laamalankaa pipo- ja rannekeohjeen kera. Langassa on juuri sopivasti hentoa kimallusta ja se on mukavan pehmeää. Langassa on 90 % laamaa ja 10% polyamidia. Pipo ja rannekkeet on neulottu nelosen sukkapuikoilla.




Pipokelejä odotellessa ruusu vielä kukkii pihassa hehkuvan punaisin kukin:



Värikästä syysviikkoa!
Kimaltava Lilou-lanka sisältää 90 % laamaa ja 10 % polyamidia - See more at: http://www.toika.com/fi/tuotteet/langat-ja-loimet/bremont-neulelangat/#sthash.UQUCD8zk.dpuf
Kimaltava Lilou-lanka sisältää 90 % laamaa ja 10 % polyamidia - See more at: http://www.toika.com/fi/tuotteet/langat-ja-loimet/bremont-neulelangat/#sthash.UQUCD8zk.dpuf
Kimaltava Lilou-lanka sisältää 90 % laamaa ja 10 % polyamidia - See more at: http://www.toika.com/fi/tuotteet/langat-ja-loimet/bremont-neulelangat/#sthash.UQUCD8zk.dpuf
Kimaltava Lilou-lanka sisältää 90 % laamaa ja 10 % polyamidia - See more at: http://www.toika.com/fi/tuotteet/langat-ja-loimet/bremont-neulelangat/#sthash.UQUCD8zk.dpuf

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Harjoitusrukkaset

Viime päivät ovat olleet niin kesäisiä, että rukkaskausi on tuntunut kovin kaukaiselta. Rukkasten ompelu on kuitenkin ollut todo-listallani niin kauan, että oli kiva saada edes nämä harjoitusrukkaset valmiiksi ennen talven tuloa. Kauan sitten sisaren kanssa kimpassa hankittua armeijan manttelisarkaa olen ennen tätä käyttänyt vain kirjailtuun pussukkaan, vaikka kaikenlaista kirjailluista tossuista pannunmyssyihin on ollut suunnitelmissa.



Rukkasten kaava on muotoiltu sisaren käsityötarvikevarastosta löytyneestä kaavasta. Omassa nauhavarastossa oli rukkasiin sopivaa koristenauhaa, jossa on keskellä kapea heijastinnauha. Rukkasten suihin on ommeltu käsin poronnahkareunukset ja rukkaset voi kiinnittää yhteen poronluisella napilla. Vähän Lappi-vaikutteita siis.





 Ja pitihän rukkasiin neuloa sopivat lapaset - sileät ja yksinkertaiset, nirkkoreunalla ja intialaisella peukalokiilalla. Lankana Schachenmayrin wool 125 ja kolmosen bambupuikot.


Harjoitusrukkasia piti purkaa, säätää ja ommella uudelleen - niinhän se harjoituskappaleissa tuppaa olemaan - mutta rukkasista tuli lopulta sopivat ja mieleiset. Ne varsinaiset rukkaset ovat nyt siis vain tekemistä vaille valmiit ja tarkoitus on, että valmistuisivat vielä ennen ensi talven hiihtolomaa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kruunu rintaan

Jämähopeista värkätty tämäkin: muista projekteista ylijääneet koristelankojen pätkät, hopeasilpusta sulatetuista palloista tehdyt sakaroiden"timantit" ja itse kruunukin on jämähopeasilpuista teetetystä levystä sahailtu. Kruunun takana on neulakiinnitys. Ajattelin aluksi pinssisysteemiä, mutta pelkäsin, että kruunu saattaa pinssikiinnityksellä helposti keikahtaa ylösalaisin.


Kruunu on aika pikkuinen, korkeimmasta kohdasta sillä on mittaa 3 cm ja yläosastaan se on vähän vaille 3-senttinen.

Loistoa alkavaan syyskuun viikkoon!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Jämähopeasormus

Korupöydälle purkkiin kertyy erilaisista koruprojekteista pientä hopeasilppua, jolle on kiva kehittää käyttöä uusissa koruissa. Tällä kertaa sormuksessa. Ison hopearenkaan sisälle on sulatettu hopeasilppua, lopputulos on aina yllätys - vähän niin kuin uudenvuoden tina. Samaa ideaa olen toteuttanut aiemminkin muun muassa vaaleanpunaisten helmien riipuksessa ja nahkakorun riipuksessa.





Ja vielä sormikuva, josta näkyy sulatteluprojektin koko.


Aurinkoista elokuun viimeistä sunnuntaita!

tiistai 23. elokuuta 2016

Jäämeren kivi -hopeasormus

Jäämeren rannalla oli ihanaa käveleskellä ja ihailla paitsi avointa ulappaa ja upeita maisemia, myös vuoroveden rantaan tuomia kiviä, simpukankuoria ja meren hiomia lasinpaloja. Muutaman poimin mukaanikin - ja nyt ihmetyttää, miksi vain muutaman! Yksi Jäämeren rannalta tuomistani kivistä sai paikan sormuksesta.





No, sinne ne jäivät, kauniit kivet - pitää kai ruveta suunnittelemaan uutta reissua Jäämerelle.

tiistai 9. elokuuta 2016

Hakaneuloja hopeasta

Aiemmin kesällä lomareissua odotellessa hurahdin värkkäämään hakaneuloja hopeasta. Ajatus hopeisista hakaneuloista lähti kauan sitten tekemistäni yksinkertaisista neuloista, jotka tulivat vastaan korutarvikkeita penkoessani. Ja sen jälkeen inspiraatiota vauhditti vielä kierros Pinterestissä. No, hakaneulojen värkkääminen olikin niin kivaa puuhaa, että ensimmäisen jälkeen tein vielä toisen. Ja sitten vielä yhden - ja vielä yhden, ja vielä yhden. Kaiverruksilla ja ilman. Ensin pienempiä ja viimeisinä vähän isompia.





Pienimmän hakaneulan pituus on vähän yli neljä senttiä ja isoimman vähän vaille seitsemän senttiä.



Näitä ensimmäisiä hakaneuloja tehdessä oli mielessä ne tavalliset ihan perinteiset hakaneulat.Toisen pituus on viisi senttiä ja toisen viisi ja puoli senttiä.



Nurjalta puolelta neulat näyttävät tältä:



Viimeiset ja isoimmat hakaneulat on ajateltu huivitarkoituksiin, mutta sopinevat ihan sellaisenaankin vaikka villapaidan koristukseksi.



Ja vielä ne korumateriaalilootasta löytyneeet vanhat neulat:


Kiillotusrummussa pyörii jo jotakin reissun innoittamana valmistunutta ja lisää on tekeillä. Keskeneräiset virkkaukset ja neulomukset saavat vielä vähän aikaa odottaa.