tiistai 24. joulukuuta 2019

torstai 19. joulukuuta 2019

Joulukoru

Joulukorun tekeminen on ollut mielessä jo monena jouluna, mutta kun idea ei oikein ole kirkastunut, on suunnitelma jäänyt hautumaan aina seuraavaan jouluun. Nyt joulun alla suunnitelma sai hahmon ja mulla on joulukoru - juuri ja juuri ajoissa! Rintakoru on väännelty 1,2mm:n pyöreästä hopealangasta, jota on sen jälkeen työstetty vähän litteämmäksi. Kuusen oksille on istutettu koristeiksi erivärisiä cubic zirconia -kiviä, koot 3mm, 4mm ja 5mm, ja latvaan on juotettu hopealevystä sahattu tähti. Koko kuusen korkeus on 5cm ja leveys alaosasta 4cm.



Korvikset valmistuivat hopeakuusen pyöriessä kiillotusrummussa. Tupsuihin sopivat kalotit on tehty hopealevystä, tupsut oli kieputeltu jo aikaisemmin ohuenohuesta viskoosilangasta. Korvakorujen pituus renkaineen on 12cm.


Muut joulujutut ovatkin sitten vielä enemmän tai vähemmän kesken - mutta joulu tulee joka tapauksessa!

lauantai 14. joulukuuta 2019

Huivi ja pipo

Pakkasia odotellessa valmistui toinenkin huivi ja sille kaveriksi pipo. Tarve niille syntyi jo parisen vuotta sitten, kun löysin alennusmyynnistä ihanat puuterinväriset nahkarukkaset. Ja koska mitään niihin sopivaa huivia ei kaapissa ollut, hankin sopivat langat. Tarpeeksi kivaa huivimallia en kuitenkaan onnistunut löytämään ennenkuin vasta nyt, joten rukkasetkin ovat saaneet odottaa sopivia asusteita - ja säitä.



Ja kun kiva pipomallikin sattumalta löytyi, oli käytävä ostamassa vielä yksi lisälankakerä. Lanka on Dropsin pehmeää ja lämmintä Puna-alpakkalankaa. Huivin ohje on Ravelrystä (Zanna shawl) samoin kuin pipon (The Oslo Hat). Pipon kavennukset tein ohjeesta poiketen kaventamalla kaksi silmukkaa kerralla (ohje kavennukseen löytyy esimerkiksi täältä). Huivi on pingotettuna noin 180 cm pitkä ja leveimmästä kohdasta noin 40 cm.

 
Ja koko projektihan alkoi näistä hauskoista ja pehmoisista nahkarukkasista, joissa on kärjessä vetskarit, ettei tarvitse puhelinta näpytellessä koko hanskaa riisua.


Paksuille huiveille ja pipoille ei vain tunnu tulevan sopivia säitä, sateenvarjolle ja saappaille on käyttöä sitäkin enemmän. Mukavaa viikonloppua säistä huolimatta - enää 10 yötä jouluaattoon!

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Siemenhelmistä

Koruharrastukseni alkoi aikoinaan siemenhelmistä. Sen jälkeenkin ne aina silloin tällöin - tosin hyvin harvakseltaan - ovat houkutelleet näpertelemään jotakin pientä. Tällä kertaa pari rintakorua, joita tehdessä tuli samalla muistelluksi, että mitenkäs niitä peyote-pistoja taas tehtiinkään.


Punaisen korun osat on tehty hopeasta, perhosriipus on vanha hopeasavikokeilu. Messinkikorussa on  Swarovskin riipus ja helmiosaan on kiinnitetty Vintaj-filigraani. Korujen korkeus on noin 4,5 cm ja leveys noin 3 cm.
Taidanpa ripustaa toisen näistä kotitakin rintapieleen juhlapäivän kunniaksi - hyvää Sibeliuksen syntymäpäivää ja suomalaisen musiikin päivää!

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Neulottu huivi

Kaipailin viime talven pohjoisen lomalla reilunkokoista huivia, jonka voisi heittää takin päälle hartioita lämmittämään ja tarvittaessa kietaista päähänkin. Langat huiviin hankin jo kevättalvella, mutta puikoille ne päätyivät vasta nyt marraskuulla. Paksuhkosta langasta kivalla mallilla tuli valmista nopeasti. Huivi on siis mukavan iso, 40 cm leveä ja 180 cm pitkä + 9-senttiset hapsut.






Malli on Guernsey wrap Ravelrysta, parilla pikku muutoksella, jotka löytyivät myös Ravelrystä tällä ohjeella neulottujen huivien joukosta. Eli huivin päihin on lisätty hapsut ja kummassakin reunassa on pieni muutos alkuperäiseen neulemalliin. Tykkään kovasti tästä yksinkertaisesta mallista, joka näyttää molemmin puolen lähestulkoon samanlaiselta. Huivi on neulottu Dropsin Nepal-langasta, jota kului kymmenisen kerää.



Pakkassäät taisivat tällä erää täällä eteläisessä Suomessa kestää vain viikonlopun, mutta eiköhän huivi tänä talvena vielä käyttöön pääse.
Mukavaa alkanutta joulukuuta,

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Ryppyisiä rannekoruja



Viime postauksesta on vierähtänyt jo tovi - josta osa on kulunut korupöydän ääressä ja osa myös sohvan mutkassa neulepuikot tai virkkuukoukku kädessä. Korupöydän tuotoksista tähän kohtaan pari rannekorua. Ne on tehty hopeisista laatoista, joiden pinta on sulatettu rosoiseksi. Laattojen koko on noin 1.8 cm x 2 cm. Rannekorut on tehty kavereiksi aiemmin tehdyille samalla tavalla skrympatuille sormuksille ja niissä on melkein piilossa samanlainen pienenpieni, halkaisijaltaan 3-millinen kirkas cubic zirconia -kivi kuin sormuksissakin.





Ja tässä vielä yksi niistä aiemmin tehdyistä sormuksista:

   

Muutakin on korupöydällä valmistunut, niistä erikseen myöhemmin.
Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa marraskuun viikkoa,

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Parit simppelit silkkisukat

Viime vuoden lopulla hankitut Regia Premium Silk -sukkalangat odottelivat melkein kesään saakka, ennen kuin sain sukat neulotuksi. Ihana lanka ei mielestäni mitään kommervenkkejä kaivannut, joten lopputuloksena on kaksi paria tosi simppeleitä sukkia.




Vaihtelua silkkisukkien neulomiseen toivat erilaisten pintaneuleiden lisäksi erilaiset resorit, kärkikavennukset ja kantapäät.


Langassa on silkin lisäksi merinovillaa ja vahvikkeena polyamidia. Sukat on neulottu muistaakseni puikoilla nro 2.
Keskeneräisten käsitöiden jemmassa odottelee muun muassa sukkia ja neulepusero - taidan kaivaa ne esille ja pakata virkkuukoukun talvisäilöön.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Korupajalta

Virkkausten - ja pussukoiden - välillä vaihteeksi muutama koru. Nämä ovat valmistuneet jo aikoja sitten ja kuvattukin ne on jo aikoja sitten, mutta blogiin saakka eivät ole ehtineet. Ranne- ja kaulakorun helmet ovat käsintehtyjä afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä. Putkihelmien pituus on noin 20mm. Kaulakorun helmet on pujotettu nahkanauhaan, iso intialainen riipus on korumetallia.




Helmisilkkiin sidotussa pitkässä makeanvedenhelminauhassa on riipuksena käsintehty Muranonlasihelmi "Klimt", halkaisijaltaan 14mm. Helminauhalla on pituutta 85cm, helmet ovat noin 5-6 -millisiä.



Harmaat ja kullanväriset makeanvedenhelmet on sidottu meripihkanväriseen helmisilkkiin. Tykkään tosi paljon tuollaisista rosoisista makeanvedenhelmistä niinkuin kullanväriset helmet tässä helminauhassa. Helmien koko noin 7-8mm.



Jo kauan sitten hankin ihania hohtavia, valkoisia keshi-helmiä, joita olen tähän asti ihastellut vain helminä. Nyt ne on sidottu kaulanauhaksi valkoisella helmisilkillä. Helmet ovat kooltaan 8-millisiä ja niissä on todella kaunis hohto, jota en valitettavasti onnistunut kuvaan tallentamaan.



Kirjavaan rannekoruun on koottu monenlaisia makeanvedenhelmiä, salpalukko hopeaa.



Hopealevystä sahattu sudentassu -riipus nahkanauhassa valmistui jo ehkä pari vuotta sitten, mutta valokuva unohtui jonnekin kuvakansion uumeniin.



Violeteista helmikoruista napatut kuvat ovat niin kehnoja, että ovat siksi jääneet postaamatta blogiin, mutta laitan ne nyt kehnosta laadusta huolimatta tänne muistiin. Kalakorun pituus ilman tupsuriipusta on 75 cm, riipuksen koko helmineen 13 cm.  Riipushelmen pituus on 3 cm. Riipustupsu on tehty ihan pienenpienenpienistä lasihelmistä. Kaulakorun helmet akaattia, muut korunosat hopeaa. Rannekorussa on akaattihelmien lisäksi ametistisiruhelmiä ja makeanvedenhelmiä.



Viikonloppuna taidan -virkkausten lomassa - viettää ainakin vähän aikaa korupöydän äärellä.
Mukavaa viikonvaihetta toivotellen,

lauantai 21. syyskuuta 2019

Kirjovirkkausta

Kesävirkkaukset ovat muuttuneet syysvirkkauksiksi. Pinterestissä olen jo kauan ihastellut hurjan kauniita Latinalaisen Amerikan Wayuu Mochila -virkkauksia ja ne innostivat tutkimaan kirjovirkkauksen saloja vähän perusteellisemminkin. Pieni pussukka tuntuu sopivan kokoiselta harjoitustyöltä, joten pussukkakokelma on taas kasvanut - ja kasvaa edelleen.



Pussukoiden kuvioita on poimittu eri paikoista (turkoosi korimalli, harmaa kukonaskelkuvio, punaiset pallot oma sommitelma, vihreät nuolenpäät, punakirjavat kuviot muokattu Knitting Traditions -lehden kevään 2011 numeron Korsnäsin paidan ohjeista).






Netistä löytyi monia kiinnostavia ohjeita ja hyviä niksejä virkkaamiseen ja YouTubeakin on loppukesällä tullut tuijotelluksi ihan urakalla. Laitan tähän muistiin linkkilistan katselemistani ohjeista.
1. Pyöreää pohjaa virkatessa lisäysten paikat ovat olleet aina vähän sattuman kauppaa ja  yleensä sattuma ei ole tehnyt pohjasta riittävän tasaista. Mutta Pinterestistä löytyi ongelmaan selkeä ja johdonmukainen kuva/ohje. Näissä pussukoissa käytin tuota kuvan oikeanpuoleista ohjetta, jossa lisäykset piiloutuvat mukavasti virkkaukseen.
2. Kerroksen päättäminen ja aloittaminen pyöreässä virkkauksessa on aiheuttanut päänvaivaa, mutta siihen löytyi selkeä video täältä.
3. Värin vaihtamiseen kerroksen alussa löytyi ohje täältä.
4. Marion Verloopin YouTube-ohjeita Wayuu-virkkaukseen
katselin myös, YouTubesta löytyy useampikin hänen tekemänsä video.
Idean tupsuun bongasin Pinterestistä tästä kuvasta.
Ja netistä löytyy tietysti vaikka kuinka paljon muitakin ohjeita kirjovirkkaukseen, mutta selailun välillä on kiva yrittää ehtiä vähän virkatakin.



Edellisen postauksen jälkeen peruuttelin vähän blogiani taaksepäin ja huomasin, että kevään ensimmäiset virkkuut oli kyllä aloitettu - ja valmistuneetkin - jo maaliskuulla. Sen jälkeen virkkaaminen jäi muiden projektien jalkoihin melkein koko kesäksi, mutta on nyt jatkunut - ja jatkuu edelleen - sitäkin innokkaammin.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kesävirkkauksia

Kesän kynnyksellä neulepuikot ovat yleensä vaihtuneet virkkuukoukkuun ja villalangat puuvillaisiin. Tänä kesänä vaihto tapahtui vasta loppukesästä, kun netissä osui silmiin kiva kirjava virkkausmalli, joka innosti ottamaan virkkuukoukun ja puuvillalangat esille.






Pussukoissa voi kätevästi säilyttää vaikka seuraavia virkkausprojekteja. Ja näiden jälkeen virkkaaminen onkin ollut käsissä - no, vähän joka välissä. Virkkausinnostuksen tuloksista enemmän, kunhan saan valokuvatuksi niitä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Piuhat järjestykseen

Kesäreissuille - ja muillekin pidemmille reissuille - tarvitsee aina pakata mukaan yllättävän monta erilaista piuhaa. Niillä on kyllä oma tietty paikkansa autossa, mutta yhden piuhan erottaminen piuhaspagetista vie helposti hermot. No, ongelmaanhan löytyi helppo ratkaisu.


Piuhanpidikkeet on tehty SnapPapista, jota tilasin neljä vuotta sitten Saksasta, kun sitä oli ilmestynyt uutuutena nettikaupan hyllylle. Innostuin silloin heti ompelemaan tästä nahkapaperista erilaisia juttuja, esimerkiksi puikonpidikkeet, pussukoita, kynänpidikkeen tablettiin ja olkalaukun miehelle. Ensi-innostuksen jälkeen nahkapaperi jäi odottelemaan uutta inspiraatiota. Ja inspiroihan tämä pikku projekti kyllä - ainakin suunnittelemaan, mitä kaikkea SnapPapista olisi kiva tehdä.


Käytössä on ilmennyt, että tämä piuhanpidikemalli vaatii vielä pientä parantelua. Pidike nimittäin luistaa helposti pois piuhasta, kun piuha on käytössä. Mutta kyllä näillä piuhaspagetista hyvin eroon pääsi.
Mukavaa syyskuuta toivotellen,

maanantai 12. elokuuta 2019

My favorite things

Joitakin vuosia sitten innostuin kokeilemaan silloin markkinoille tullutta uutta korumateriaalia Ice Reciniä, eli koruhartsia. Kokeilujen tuloksena oli muun muassa tärkeä Love-kaulakoru, joka oli kaulalla melkein aina. Kunnes eräänä talvipäivänä jo muutama vuosi sitten se mystisesti hävisi, eikä sitä sen jälkeen ole löytynyt. Uutta samanlaista en ole saanut aikaiseksi tehdä, mutta vähän samaa ajatusta on tässä riipuskorussa. Kootessani helmiä ja hopeariipuksia kaulakoruksi mielessäni alkoi soida My favorite things -sävelmä musikaalista Sound of Music.


Joten siinä ne nyt ovat, silkkilangalla solmittuun makeanvedenhelminauhaan ripustettuina, My favorite things.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Välisukkia

Jämälankavarastoon on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä pienempiä ja vähän isompiakin keriä Seitsemän veljestä -lankoja. Aika ajoin niitä innostuu neulomaan sukiksi (esimerkiksi nämä, nämä ja nämä), mutta jämälankavarastoa on vain riittänyt. Tämän postauksen sukat on neulottu yhdellä ja samalla yksinkertaisella ja helpolla kaavalla, vain varren pituus vähän vaihtelee - ja tietysti väritys. Minulle uusi juttu näissä sukissa on lankojen päättely neuloessa (ohje löytyy esimerkiksi Garnstudion sivuilta täältä). Sukkien valmistuminen on helpottunut ja nopeutunut merkittävästi, kun neulomisen jälkeen ei ole tarvinnyt enää erikseen aloittaa lankojenpäättelyrumbaa. Sukankudin on ollut kiva ottaa näppeihin aina sopivassa välissä ja neuloa raita tai muutamakin.





Tusina sukkia on valmistunut välikäsitöinä melkein huomaamatta, mutta kun jämälankoja riitti - ja riittää - niin lisää tulee - vähän joka välissä.



torstai 18. heinäkuuta 2019

Lisää korviksia

Korvisinto on jatkunut ja edellisen postauksen jälkeen on valmistunut vielä saman verran uusia korviksia. Niitä suunnitellessa ja värkkäillessä on ollut kiva kokeilla erilaisia helmiä ja hopeaosia ja niiden yhdistelmiä. Ja vähän hopeahommiakin on päässyt tekemään: korviskoukut on tehty ohuesta hopealangasta sulattelemalla langan toinen pää pieneksi palloksi ja vääntelemällä sitten lanka korviskoukun muotoon. Hauskaa puuhaa sekin! Vasemmalla olevat Turmaliinikorvikset hopealehdillä ovat koukkujen kanssa 9 cm pitkät ja oikealla olevat pronssirenkaat hopeakoristeella noin 3 cm pitkät.











Ja vielä toiset samanlaiset makeanvedenhelmikorvikset kuin edellisessä postauksessa:


 Mutta korvisvärkkäilyn jälkeen korupöydällä on jo uudet jutut odottelemassa. Niistä enemmän tuonnempana. Aurinkoista heinäkuun viikkoa toivotellen,