tiistai 24. joulukuuta 2013

lauantai 14. joulukuuta 2013

No, onkos tullut kesä

Tai oikeastaan siinä kävi niin, että joulu tuli kesän keskelle. Kävimme sisareni kanssa viime kesänä jokakesäiseen tapaamme Toika-myymälässä ja siellä oli myynnissä joulukuusi-tarvikepaketteja. Sellainenhan piti saada, vaikka jouluun oli suurin piirtein yhtä paljon aikaa sekä eteen- että taaksepäin katsoen. Juhannusaattona kaivoin tarvikepaketin esiin ja ryhdyin jouluvalmisteluihin eli tekemään solmuja. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja ajattelin, että sitten  joulun alla olisi hauska palata hetkeksi näihin kesän tunnelmiin.

Kuusia oli saatavilla vihreinä ja vaaleina ja kynttilöiden virkaa tekevien puuhelmien väreissäkin oli valinnan varaa. Vihreyttä oli kai jo luonnossa niin paljon, että päädyin valitsemaan vaalean kuusen ja valkoiset helmet.

Pari viikkoa sitten kaivoin esiin kesällä aloittamani kuusenalun. Solmujen tekemistä piti pähkäillä aika lailla, tämä kun on ensimmäinen koskaan tekemäni makrameetyö, mutta vähitellen solmeilu alkoi sujua. Tämä tuntuikin oikein sopivalta ensimmäiseksi makrameetyöksi, sopivan paksuinen lanka (=juuttinaru) ja sopivan kokoinen työ. Kuusi on noin 46 cm pitkä ja leveyttä sillä on vähän yli 30 cm.


Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Uudet villasukat ja uusia tekniikoita

Interweavestore tarjosi muutama viikko sitten ladattavaksi käsityölehtiä digilehtinä  parin dollarin kappalehintaan kolmen päivän ajan. Ja minähän tartuin tarjoukseen. Luettavaa tuli ladatuksi sen verran, että riittää vähäksi aikaa - ja tietysti toteutettavaakin. Jokaisella lehtien selauskerralla huokailenkin, että tuon haluaisin tehdä ja tuota täytyy kokeilla ja tuokin pitää laittaa listalle. Turkkilaisen sukkamallin kohdalla tuli huokailluksi jo sen verran useasti, että sitä oli pakko ryhtyä kokeilemaan ihan ensimmäiseksi. Matkan varrella tuli eteen monta uutta juttua, jollaisia en ollut aiemmin tehnyt - tai edes nähnyt. Sellaisia olivat esimerkiksi näiden sukkien kantapää ja sukan varressa olevat palmikkokerrokset. Kärjestä aloitettuja sukkia olen neulonut aiemminkin, mutta tällä kertaa silmukoiden luominen ja aloitus olivat ihan uudenlaiset. Ja näitä uusia asioita oli  kyllä erityisen mukavaa opetella näin kaunista mallia neuloessa!



Sukkien ohjeessa oli käytetty villalankaa ja siinä kerrottiin, että tällaisissa turkkilaisissa sukissa tehdään päättelyt perinteisesti niin, että langanpäät leikataan muutaman sentin mittaisiksi ja sen jälkeen sukat pestään miedossa saippualiuoksessa, jolloin langanpäät huopuvat eikä niitä tarvitse sen kummemmin päätellä. Minulla oli käytössä 7 veljestä -lanka, joten päättelin langanpäät varmuuden vuoksi ihan pujottelemalla, villasekoitelanka kun ei oikein taida huopua.



Näitä sukkia neuloessa olen taas moneen kertaan ihmetellyt ja ihastellut tällaisten kauniiden mallien luojia ja kekseliäiden tekniikoiden kehittäjiä. Ja näiden turkkilaisten sukkien ohjehan on siis lehdestä Knitting Traditions 2010 (Digital Edition).


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Spektroliittia

Pari kesää sitten lomareissullamme Itä-Suomessa pysähdyimme Ylämaan spektroliittikylään. Ylämaallahan järjestetään kesäisin myös jalokivimessut, mutta meidän reissumme osui loppukesään ja messut olivat silloin olleet ja menneet. Mutta tarttuihan Ylämaalta tietysti mukaan spektroliittia eri muodoissa. Spektroliitti kuuluu lempikiviini, tykkään sen upeasta hehkusta ja sekin tuntuu mukavalta, että sitä louhitaan kotimaan kamarasta. Ylämaalta hankkimiani pyöröhiottuja kiviä olen aina aika ajoin ihastellut ja pannut ne sitten taas takaisin varastoon. Tänä viikonloppuna otin ne taas esiin ja nyt tiesin, mitä niistä tulee. Kivissä on todella kaunis hehku, sormuskuvassa se vähän näkyykin, mutta korvisten kivien hehkua en onnistunut kuvaan vangitsemaan.




Muutama spektroliitti on vielä varastossa -  tänään valmistuneet korut taitavat saada niistä seuraa ennen pitkää.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Rubiinit rivissä

Takana sateinen, sumuinen ja harmaa viikonloppu - juuri sopiva sää viettää sisällä korupöydän ääressä! Viikonloppu sujui siis riviä värkätessä - sitä rubiiniriviä. No, sormuksen kivet ovat synteettisiä rubiineja - eivät niitä ihan oikeita - halkaisijaltaan vain kolmemillisiä. Olen aiemmin tehnyt sormuksen samanlaisella kivenistutuksella, mutta vain yhdellä kivellä.





Sormuksen seuraksi valmistui rannekoru, siinäkin kivenä on synteettinen rubiini. Kiven koko on 8 x 10 mm. Ketjussa on koristeena myös laatta, jossa on nimikirjaimet.



Talviaika ja lyhyet päivät - sitä en taas muistanutkaan, miten vaikeaa korujen kuvaaminen tällaisessa harmaassa hämärässä on!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Avainlenkit ranteeseen

Tilasin joitakin aikoja sitten paksua villahuopalevyä suunnitteilla olevaa projektia varten ja samasta paikasta löytyi avainlenksuaihioita - valmiiksi leikatut huopasuikaleet ja niihin sopivat metalliosat - vain koristelua vailla! Siinä ei mitään myyntipuheita tarvittu, kun lenksut olivat jo sujahtaneet ostoskoriini. Tiesin heti, että ne saisivat koristuksekseen villakirjontaa - jos noin paksuun huopaan vain pystyisi kirjomaan. Ja pystyihän siihen. Villahuopa on paksuudeltaan kolmemillistä ja avainlenkit ovat siis tuollaisia ranne-mittaisia.



Minua ovat viime aikoina kovasti inspiroineet Karin Holmbergin hauskat ja taidokkaat kirjomukset. Vaalean avainlenkin kukkakirjonta on mukaelma hänen pyyhkeeseen kirjomastaan kukkaköynnöksestä, jonka malli löytyy Koristele kirjomalla -kirjasta. Siitä löytyy paljon muitakin ihania kirjomuksia ja ideoita, samoin kuin muistakin hänen kirjoistaan.



Monissa käsityöblogeissa on näkynyt  nimikoimislappuja, joilla tekijät ovat nimikoineet työnsä. Sellaisia löytyy nyt minunkin käsityötarvikkeistani ja ensimmäiset niistä pääsivät heti näihin avainlenksuihin - kiitos siis vinkistä kanssabloggaajat!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Laatikkoleikki

Tai oikeastaan laatikkojen muuttumisleikki. Pikkutavarat kaipasivat järjestystä ja sitä varten oli tarvetta muutamalle pienelle laatikolle. Olisivat varmasti kelvanneet ihan sellaisenaankin, mutta näpertelijänhän on päästävä näpertelemään.



Siispä tarvikkeet esiin ja tuunaamaan: akryylimaalia pintaan, lankoja, sopiva malli ja sitten vain rei'ittämään ja ristipistoilemaan.



Ja tällaiset niistä tuli:

 


Ja vielä: tervetuloa uudet lukijat, olette lämpimästi tervetulleita -  ja tietysti entiset myös:)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Villasukkia, villasukkia, villasukkia

Jo kolmas sukkapostaus peräkkäin! Innostun aina syksyisin neulomaan sukkia, parhaillaankin puikoilla taitaa olla kolmet sukat. Sama innostus näkyy olevan monilla muillakin ja blogeista löytyykin toinen toistaan kauniimpia villasukkia. Ihan erityisesti olen ihaillut hakusanalla "Latvian knitting" löytyneitä sukkia, lapasia ja muita kirjoneuleita, joista monet ovat oikeita mestariteoksia. Noista Latvian neuleista löytyi myös idea ja malli vaakapalmikoihin, jotka ovat minulle ihan uusi juttu. Palmikkoaloitukseen käytin tätä ohjetta (Kihnu braided cast on - joka tosin taitaa olla virolainen eikä latvialainen) ja kerrosten keskellä olevaan vaakapalmikkoon käytin tätä ohjetta.




Valmiiksi saakkakin on sentään jotakin tullut. Lähikaupan lankahyllystä hyppäsi jokin aika sitten ostoskoriin pari kerää iloisenkirjavaa Nalle-lankaa, joka on vähän ohuempaa kuin useimmiten käyttämäni 7 veljestä -lanka. Hauska lanka ei mielestäni kaivannut mitään erityistä, joten neuloin siitä ihan perussukat. Yksiin sukkiin ei kulunut edes yhtä kerää - lankaa on siis vielä reilusti toisiinkin sukkiin vaikka vähän pidemmällä varrella.



Kaverille kans ;)


Ja sukkien neulominen siis jatkuu edelleen :)


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Vaaleanpunainen syyssunnuntai

Syyspäivän tasaus  - aurinkoinen sunnuntai ja lämminkin. Malva kukkii vielä pihassa, mutta on selvästi syksy jo.

On aika vaihtaa vaaleanpunaiset kesätossut...

vaaleanpunaisiin villasukkiin :)

 

Villasukat valmistuivat viikonloppuna. Malli on kirjasta Knitted Socks East and West, malli Kaiso vähän muunneltuna.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mitä mieleen juolahtaa -sukat

En tiedä, kumpi on syy ja kumpi on seuraus, mutta a) tykkään kotosalla ollessani kuljeskella villasukissa ja b) tykkään neuloa villasukkia. Suosikki-sukkalankani on kai aina ollut Novitan 7 veljestä, siitä neulotut sukat ovat juuri sopivan paksuisia sisällä kuljeskeluun. Neuloessa langat eivät tietysti ole koskaan menneet niin sanotusti tasan, vaan keristä on aina jäänyt isompia tai pienempiä määriä jämälankoja. Nyt ne pääsivät puikoille. Sukat on ensimmäisestä silmukasta ja väristä alkaen neulottu mitä mieleen juolahtaa -periaatteella ja lopputuloksesta tuli tällainen:



Sukan varren harmaa nyöri on myös neulottu, ohje nyörin neulomiseen löytyi Dropsin Garnstudion ohjevideolta. Omani neuloin kolmella silmukalla ja nyörin päihin kiepautin pienet tupsut.



Näiden sukkien neulominen oli niin koukuttavan hauskaa, että sukat syntyivät melkein yhdeltä             istumalta - tai no ei nyt ihan. Eivätkä ne langanjämät onneksi vielä tähänkään loppuneet...

maanantai 16. syyskuuta 2013

Leivinliina

Ruohoa, runkoja ja rusinapullia - kaikki kangasta. Ostettu nettikaupasta kategoriasta kuviolliset tilkkukankaat. Varsinaisia tilkkutöitä, sellaisia ihan oikeita, en ole koskaan tehnyt, enkä ehkä siksi ole aiemmin oikein edes noteerannut tällaisten "näköiskankaiden" olemassaoloa. Nyt surffailin etsimässä sopivaa kangasta leivinliinan somisteeksi. Sellaista löytyikin - ja lisäksi löytyi tietysti kaikenlaisia muitakin kivoja kankaita vaikka mistä aihepiireistä. Ja ei, en pysytynyt vastustamaan houkutuksia.



Pullakangas pääsi saman tien leivinliinan reunoiksi. Leivinliinan keskustan kuvio on tehty sapluunan avulla kangasväreillä - niillä samoilla, joita olen aiemmin käyttänyt säilytyspussien ja tyynyliinan maalaamisessa sekä feikkiristipistoissa.



Olen joskus kauan sitten tehnyt kankaanpainantaa ns. silkkipainantamenetelmällä eli seulan, raakelin ja kaaviopaperista leikatun sapluunan avulla. Nyt käyttämäni sapluunapaperi oli tosi kätevää, valmis sapluuna oli helppo kiinnittää silittämällä suoraan kankaalle ja sen jälkeen se pysyi tiiviisti paikoillaan kankaassa kiinni. Värin levittämiseen käytin sientä. Kun väri oli kuivunut, sapluuna oli helppo irrottaa kankaasta ja lopuksi sitten vain värin kiinnittäminen silitysraudalla pesunkestäväksi. Sapluunapaperi on muuten ostettu Polkkaponista ja "näköiskankaat" Poppanavakasta.



Ja vielä: olen matkan varrella saanut taas lisää lukijoita - olette lämpimästi tervetulleita, mukavaa, kun olette löytäneet blogiini!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Koruja jämähopeasta

Hopeakoruja tehdessä syntyy yleensä - niiden korujen lisäksi - myös jämähopeaa, kuten hopealanganpätkiä ja hopelevyn paloja, epäonnistuneita hopearenkaita ja muuta pientä silppua, joka olisi tietysti kiva saada käyttöön. Aiemmin olen käyttänyt jämähopeaa esimerkiksi tässä suolavalutekniikalla tehdyssä sormuksessa ja näissä vesivalutekniikalla tehdyissä korviksissa. Joissakin koruissa olen käyttänyt hopeajämiä vain pienenä osana korua, kuten näissä filigraanikorviksissa ja joskus olen myös teettänyt jämähopeista uutta hopealevyä. Menneenä viikonloppuna otin taas vähän noita hopeasilppuja työpöydälle työstettäväksi - tuloksena sormus ja riipus.



Tämänkertaisia koruja varten hopea on ensin sulatettu puolipalloiksi, jotka on vasaroitu alasimen päällä litteiksi pyörylöiksi ja pyörylät on sitten juotettu valmiiksi koruiksi. Näiden työvaiheiden lisäksi on tietysti hapotettu, viilattu, filssattu ja valssattu ja lopuksi vielä kiillotettu. Hopeapyörylät ovat erikokoisia ja riipukseen ne on juotettu halkaisijaltaan noin 25 millisen hopearenkaan sisälle. Sormus on tehty peräkkäin juotetuista hopeapyörylöistä.



Seuraava jämäprojekti onkin sitten aloitettu sukkapuikoilla, eli jotain muuta kuin hopeaa, mutta  siitä/niistä ehkä enemmän tuonnempana. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Takinkääntö

Olen aina ajatellut, että hamahelmet eivät ole niin sanotusti minun juttuni eivätkä ne ole koskaan herättäneet minkäänlaista mielenkiintoa. Ennen kuin nyt. Enkä edes tiedä, mistä innostus oikeastaan lähti, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan:



Valmiina on neljä lasinalustaa, jossa jokaisessa on erilainen QR-koodi. QR-koodit on muodostettu netissä ja sen jälkeen niistä on muokattu exelissä isommat mallit hamahelmiladontaa varten.



Koodeina on kippis eri kielillä ja koodit todella toimivat noissa valmiissa lasinalustoissa.



Hamahelmet osoittautuivatkin varsin hauskaksi materiaaliksi -
takki on niiden suhteen nyt siis käännetty :)

torstai 29. elokuuta 2013

Ristipistoja ilman neulaa ja lankaa

Kesän kangasmaalailuista jäi jäljelle runsaasti eri värisiä kangasvärejä ja kangasmaalaus-/ kirjontasessioista sisaren kanssa niin kiva fiilis, että päätin kaivaa materiaalit esiin ja ottaa uusinnan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ketjupistoja, vaan ristipistoja  -  ja nekin siis ilman neulaa ja lankaa.



Kankaalle leimailua kokeilin jo aiemmin ruusupussukkaprojektissa, mutta nyt halusin käyttää leimailuun kangasvärejä - idea ruusukuvioon taisi tulla tuosta samaisesta pussukasta. Neulan ja langan sijaan tyynyn kuvioinnissa oli työvälineenä pyyhekumista mattoveitsellä muotoiltu ristipisto-leimasin, joka on liimattu viinipullon korkkiin. Tarkoituksena oli ensin käyttää valmiiden kirjainleimasimien x-kirjainta, mutta koko oli väärä eikä muotokaan oikein näyttänyt kivalta tähän tarkoitukseen. Pyyhekumista muotoiltu ristipistoleimasin on mitoiltaan (n.1,5 x 1,5 cm) juuri puuvillakankaan ruutuun sopiva. Tyynyn koko on 50 x 50 cm.
.


Ruusumalli on Cath Kidstonin kirjasta Stitch! ja alunperin neulatyynyn malli. Ja kirjassa on kyllä paljon muitakin malleja, joita olisi kiva tehdä - neulalla ja langalla tai ilman...

lauantai 24. elokuuta 2013

Villapaitaa uusiokäytössä

Villapaita (miehen, ei oma :) joutui pesukoneeseen kuumaan lämpötilaan kaksi kertaa, ensimmäisen vahingossa ja toisen tarkoituksella. Kun siis villapaita oli kertaalleen jo kutistunut, se sai vielä toisen kuuman pesun ja lopputuloksena oli mukavan tiivis huopunut neulos. Osa hihoista pääsi heti uusiokäyttöön:

 




Ensimmäisen rannekkeen kirjontamalli syntyi siinä samalla kun työ eteni, varsinainen kirjominen kun piti päästä aloittamaan heti, kun materiaalit olivat kasassa. Toiseen rannekkeeseen oli tarkoitus kirjoa samanlaiset kuviot, mutta se ei sitten ollutkaan ihan helppoa, joten oli tyytyminen vain suurinpiirtein samanlaisiin. Villapaita on palmikkoneuletta ja neulepinnan epätasaisuus toi kirjontaan omat hankaluutensa - vai pitäisikö nyt sanoa haasteensa.

Rannekkeet kaipasivat mielestäni virkattuja reunuksia ja onneksi varastoista löytyikin viime talvena neulotun huivin jämälangat, juuri sopivan ohutta lankaa tähän tarkoitukseen.



Villakirjontaa on kyllä varmasti tulossa lisääkin - siitä villapaidastakin kun on iso osa vielä jäljellä.
Niin - ja se viime talvena neulottu huivi on siis tällainen (malli - Ishbel - löytyi Ravelrystä ja lanka on Schoppel-Wollen Lace Ball -lankaa):




Lieneekö lähestyvän syyskuun ja hämärtyvien iltojen syytä kun villalangat tuntuvat taas niin houkuttelevilta!

maanantai 12. elokuuta 2013

Rannekoruja

Pitkästä aikaa. Ja pitkästä aikaa koruja yleensäkin. Kesällä kun on kiva tehdä jotakin muutakin kuin istua korupöydän ääressä sisällä. Mutta nyt tuli inspis. Olen jo kauan ennen blogiaikaani tehnyt muutamia nahkanauhakoruja, esimerkiksi tällaisen, tällaisen ja tällaisen (tuolta Flickr-korualbumistani löytyy lisääkin koruja ajoilta ennen bloggaamista). Ja nyt tein siis paluun nahkakorujen pariin.

Nämä kolme rannekorua ovat varmaan yksinkertaisimmat tekemäni korut: nahkanauhaa ja magneettilukko, osat yhteen ja voilà -valmis! Nahkanauha on aika jykevää, vahvuudeltaan 10 x 6 mm.



Mustassa kolminkertaisessa rannekorussa (kuvattu edellisessä kuvassa olevan punaisen kanssa) oli jo ihan vähän enemmän tekemistä. Riipus on pieni, halkaisijaltaan vain noin 10 mm ja jostakin vanhasta lehdestä löytyi sopivan pieni ikkunan kuva riipukseen lasin alle laitettavaksi.



Kivirannekoru on lähes samanlainen kuin aiemmin tekemäni, mutta ei kuitenkaan ihan.



Jo ennen nahkakoruja valmistui hopeinen rannekoru/nilkkakoru. Korun kivet ovat valkoista lumikvartsia - kuva tosin on valitettavan kehno, eikä lumikvartsin kauneus siitä ikävä kyllä välity.


No niin, nyt on siis - jos ei nyt ihan syyskausi vielä - niin ainakin korukausi taas avattu!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kesä eli suvi

Tyynyjähän ei voi olla liikaa - vai voiko? Kaivoin kangasvarastoista esiin iloisenkirjavia jämäkankaita uutta tyynynpäällistä varten. Ja kun kirjontaintoakin riittää, ajattelin vielä kirjoa tyynyyn jotain kivaa kesäistä näin loman päätteeksi. Siispä Google avuksi. Ensimmäinen tulos hakusanalla kesä oli Wikipedian määritelmä, joka alkoi sanoilla kesä eli suvi. Sehän oli siinä!




Yhtä kangasta oli jäljellä vähän isompi pala, joten siitä tuli tyynyyn toinen puoli. Se sai koristeekseen etupuolen tilkkukankailla päällystetyt napit.



Kesä jatkuu ja tyynylle on vielä käyttöä pihakeinussakin - talvella tätä katsellessa voi sitten muistella näitä ihania kesäisiä elokuun päiviä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Kangasmaalausta ja kirjontaa

Viime viikko kului kesäreissussa Itä-Suomea kierrellessä. Käsitöitä oli kyllä mukana, mutta niitä en ottanut reissun aikana edes esille. Tällä viikolla on ollut ohjelmassa mehustamista ja säilöntää ja metsän antimiakin on ehditty vähän kerätä. Kantarellit kannettiin kotiin korissa, vadelmat vatsassa - niinhän vadelmat parhaimmalta maistuvat!



Käsityötkin olen kesäreissun jälkeen ottanut esiin ja valmistellut ennen reissua aloitettuja juttuja. Näissä olevat kuviot on ensin maalattu kangasväreillä ja sen jälkeen reunustettu kirjomalla. Kirjonta on tehty pääasiassa ketjupistoilla.

Riippumaton laiskottelija kaipasi pään alle tyynyä:




Myös pussit on tehty ihan tarpeeseen, niiden avulla on tarkoitus saada järjestystä aikaiseksi isompaan matkakassiin.


Viimeisen pussin orvokkikimppu on tehty sapluunan avulla, siinä ei ole kirjontaa ja kiristysnauhan sijaan pussin voi sulkea vetoketjulla, nauhalenkit ovat tässä vain ripustamista varten.



Kesäloma alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi kesä jatkuu vielä - elokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi on tänne Etelä-Suomeen luvassa aurinkoista ja lämmintä säätä.