Pääsiäiskukkia

Kun oikeiden pääsiäiskukkien hankkiminen kaupasta ei nyt pääsiäisen alla onnistunut, oli pohdittava jotakin korvaavaa niiden sijaan. Jossakin kohtaa menneisyydessä on jäänyt jemmaan ja oikeastaan jo unohduksiinkin kassillinen erivärisiä paperinaruja. Kun kassista sattui löytymään sopivan värisiä naruja, niistä syntyi pääsiäisnarsissien korvikkeeksi nippu keväisiä krookuksia.

Paperinaruaskartelu oli aika suosittua yhteen aikaan ja naruista askarreltiin monenlaisia paperikukkia avaamalla naru ja kääntelemällä se sitten terälehdiksi. Heteet syntyivät avaamattomasta paperinarusta ja heteet ja terälehdet sidottiin paperinarulla yhteen niin, että narusta muodostui kukan varsi. Näiden krookuksien terälehdet on käännelty kaksinkertaisesta avatusta paperinarusta ja sidottu kukkavarren  ja hedenipun ympärille pienellä pätkällä ohutta rautalankaa. Lehdiksi on avattu muutama pätkä vihreää paperinarua. Aika hidasta näiden näpertely on, mutta mukavaa. Ja lopputuloksestakin kyllä tykkään.

Valokuva-arkistojen uumenista löytyi pari kuvaa paperikukkaseppeleestä, joka syntyi eräänä kesänä, kun istuimme sisareni kanssa värkkäämässä paperinarukukkia yömyöhään saakka. Ja voi että se oli hauskaa!

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Jämälankapeitto

Jämälankalaatikko on täyttynyt erivärisistä ja -kokoisista lankakeristä, vaikka aina välillä jotain jämälankaprojektia on tullut värkätyksikin. Laatikossa on paljon seitsemän veljestä -sukkalankoja ja jämälankaprojektitkin ovat tähän saakka olleet sukankutimia. Viime kesänä jämälankavarasto vajeni 15 sukkaparin verran ja pari vuotta sitten Australian Master Chef -ohjelmaa katsellessa valmistui myös muutama sukkapari. Jämälankalaatikko on siis kyllä vajentunut, mutta villasukkalaatikko täyttynyt, joten jotakin muuta kuin sukkia oli puikoille nyt saatava:

Tämäkin jämälankaprojekti alkoi Australian Master Chef -ohjelmaa katsellessa, kapeiden ja pitkien soirojen neulominen oli telkkaria katsellessa oikein sopivaa ja mukavaa hommaa. Lankoja päättelin ensin samaan tahtiin neulomisen kanssa, mutta kun neulominen oli mukavampaa kuin päätteleminen, niin suuri osa langoista jäi pääteltäväksi vasta ennen palojen yhdistämistä.

Alkutalven hiihtolomalle pakkasin mukaan soirot sekä yhden lankakerän niiden yhteen ompelemista varten ja kotimatkalle sainkin sitten pakata valmiin peiton.

Peitto on neulottu enimmäkseen 7 veljestä -langoista, mukana myös joitakin muita jämälankoja, joista osa ohuempia ja neulottu kaksinkertaisina. Soiroissa on 30 silmukkaa ja muistaakseni 576 kerrosta aina oikein -neuletta. Soirot on ommeltu nurjalta puolelta kerros kerrokselta yhteen harmaalla 7 veljestä -langalla. Tykkään paljon lopputuloksesta ja jämälankalaatikkokin vajeni ilahduttavan paljon!