Sukkasyksy

Kulunut syksy on ollut käsityömielessä sukkasyksy, villasukkia on valmistunut parisenkymmentä paria. Kirjoneuletta, keskeneräisten valmistelua ja viimeistelyä, pitsineuletta, uusia juttuja ja kiinnostavia kokeiluja. Kivoja projekteja kaikki, vaikka lopputulos onkin ollut aina sama: villasukat. Tarkoitus oli jo siirtyä kokonaan muihin projekteihin, mutta kun uusi sukankudin tuntui edellisen jälkeen aina vain houkuttelevan, niin minkäs teit!

Vihreät sukat: Pitsineulemalli Pinterestistä, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5. Aloituksessa 63 s.

Oranssit sukat: Pitsineulemalli ilmaisohje Ravelrystä, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5. Aloituksessa 60 s.

Turkoosit sukat: Pitsineulemalli Fido knit -blogista, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5. Aloituksessa 60 s.

Tummemmat turkoosit sukat: Pitsineulemalli Kardemumman talo -blogista, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,25. Aloituksessa 63 s.

Pinkit sukat: Sukkaohje Ravelrystä (Charli's Angels by yvonnep), lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5

Samaa ohjetta käytin myös näissä vaaleanpunaisissa sukissa.  Kaikissa edellä olevissa sukissa samoin kuin seuraavissa harmaa-keltaisissa ja harmaa-harmaaissa sukissa kantapää on neulottu Charli's Angels -ohjeella, jota hehkutin jo aiemmassa postauksessa. Kaikki tämän postauksen sukat on neulottu varresta alkaen.

Harmaa-keltaisten ja harmaa-harmaiden sukkien lanka on suloisen pehmeää Dropsin Nordia, puikot 2,25. Harmaa-keltaisissa sukissa on sivuun neulottu sauma La Maison Rililie -blogin ohjetta käyttäen - erittäin kiva tapa välttää pitkät langanjuoksut tai monien langanpäiden päättely.

 

Mieheltä saamani käyttäjäpalaute aiemmassa postauksessa olleista harmaankirjavista sukista oli niin postitiivista, että oli selvitettävä, mitä lankaa niissä on käytetty. Ja Google tiesi, että kyseessä oli Hjertegarnin bamboo strømpegarn. Sitä ei kaupoista enää löytynyt, mutta sen sijaan löytyi Hot Socks Rubin bambusukkalankaa, josta violetti-ruskearaidalliset ja punaraidalliset sukat on neulottu. Turkoosit sukat ovat em. Hjertegarnin lankaa.

 Muutama noista paristakymmenestä sukkaparista sujahti lahjavyötteisiinkin:

Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa tulevaa vuotta toivotellen,

24.12.2017

Villasukkia taas

Lankavarasto on vajentunut yhden kerän verran ja keskeneräisten käsitöiden laatikko kolmen villasukkaparin verran. Vaaleanpunainen Langin Jawoll Magic -lanka näytti lankakaupan hyllyllä joskus niin kauniilta, että se oli ihan pakko napata mukaan. Ja näyttää se edelleenkin kauniilta, mutta vielä suloisempaa se on mielestäni sukkina. Ilmaisohje löytyi Ravelrysta (Charli's Angels by yvonnep). Pitsineuletta oli kiva neuloa, muutaman kerroksen mallikerta oli helppo muistaa. Sukkien kantapäämalli oli minulle ihan uusi juttu - sitä tulen käyttämään muissakin sukissa. Sukat on neulottu 2,25 bambupuikoilla.

Viimeistelyä vaille olivat jääneet lyhytvartiset vihreät sukat, joissa on sisäpuolella punainen käänne. Sukat on nyt päätelty ja viimeistelty ja valmiit käyttöön. Puikkokokoa en enää muista, mutta lanka on Novitan Nallea.

Keskeneräisten laatikkoon oli jäänyt myös pari paria ihan tavallisia simppeleitä sukkia miehelle. Siniset sukat taitavat olla jotakin Regia-lankaa, harmaiden lankaa en enää muista eikä puikkokoostakaan ole enää mitään muistikuvaa.

Sukkien neulominen vaihtuu nyt muihin käsitöihin, keskeneräisten listalta taitaa seuraavaksi päästä valmisteltaviksi lapaset.

Mukavaa viikkoa toivotellen,

Romanov-ketju ranteeseen

Viime aikoina käsityöharrastukset ovat painottuneet aika lailla sukkien neulomiseen, mutta jonkun kerran on tullut istutuksi korupöydän ääressäkin. Kesällä tekemäni kaulakoru sai kaverikseen Romanov-ketjun ranteeseen. Tosi kauan olen suunnitellut Romanov-ketjun punomista, mutta vasta nyt tuli sopiva tarve sille.

Romanov-ketju on muunnelma samaisesta kuningasketjusta, jota on myös tuossa aiemmin tekemässäni kaulakorussa. Molemmat on punottu millisestä hopealangasta. Myös kummassakin käytetyt kivet ovat samaa materiaalia, värjättyä akaattia. Tämän Romanov-ketjun helmet ovat pieniä, halkaisijaltaan 6-millisiä, koko rannekoru on parisen senttiä leveä.
Hyvää uutta alkavaa viikkoa toivotellen,

Australian Master Chef -sukkia

Tykkään katsella Australian Master Chef -sarjaa telkkarista ja tykkään neuloa ja käyttää villasukkia. Ja kun lankavarastoon on vuosien varrella kertynyt pari muovikassillista erivärisiä ja -kokoisia lankakeriä seitsemän veljestä -lankaa, on syksyn Master Chef -jaksoja katsoessa ehtinyt valmistua jo muutama villasukka.

Master Chefin amatöörikokit loihtivat toinen toistaan taidokkaampia ja kauniimpia ruoka-annoksia hienoilla ja monipuolisilla tekniikoilla, joten ei näiden sukkien neulomista voi siinä mielessä noiden kisakokkien luomuksiin verrata. Mutta telkkaria katsoessa on kiva samalla neuloa jotakin, ja sen pitää olla sellaista ettei tarvitse seurata mallia eikä laskea silmukoita. Ja eihän sukkaparin sukkien tarvitse samanlaiset olla.

Lisää kuvateksti

Tätä vuoden 2017 Australian Master Chef -kautta on laskujeni mukaan jäljellä vielä 36 jaksoa ja kuluneelta viikoltakin on vielä yksi jakso katsomatta. Mutta pitäisköhän välillä päätellä?

Hyvää  syyskuun viimeistä päivää ja alkavaa lokakuuta!

Oranssia

Sisar oli virkannut muurausnarusta kivan hiustarvikepussin ja huomasin, että juuri sellaista minäkin kipeästi tarvitsen - tai oikeastaan olen tarvinnut jo kauan! Lankapussin pohjalle oli muurausnarubuumin jäljiltä jäänyt vielä muutama narurulla,  joten ei kun apinoimaan. Pussukka on juuri sopivan korkea ja muutoinkin sopivan kokoinen tarpeellisille hiustuotteille sekä -harjalle ja se on kätevä ottaa myös reissuun mukaan. Pussukan korkeus on noin 29 cm ja pohjan halkaisija noin 15 cm. Hauska ja tarpeellinen virkkausprojekti - kiitos sisarelle kivasta ideasta ja ohjeista!

Teksti oli helppo ketjuvirkata pussukkaan siinä vaiheessa, kun valkoinen raita oli valmis ja virkata vasta sen jälkeen ylempi oranssi osuus.

Ja oranssi väri vetikin puoleensa niin, että sukkalankavaraston oranssista piti laittaa puikoille sukat sammaleisilla raidoilla.

Lankana 7 veljestä ja 2,75 puikot, jotka tuntuivatkin sopivan pieniltä löysälle neulontakäsialalleni.
Lämmintä ja aurinkoista syksyn viikonloppua odotellen ja toivotellen,

Terveiset Lofooteilta!

Kesäreissun kohteena oli tänä vuonna Lofootit - satumaisen kauniit Lofootit! Käänsimme auton keulan Etelä-Suomen viileässä ja pilvisessä kesäaamussa kohti pohjoista ja mitä lähemmäksi Kilpisjärveä pääsimme, sitä aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi sää muuttui.  Kilpisjärvellä lämpömittari näytti jo melkein hellelukemia. Ei olisi voinut paremmin loma alkaa - etenkin tällaisena kesänä - ja iloksemme sää jatkui kesäisenä ja aurinkoisena melkein koko pariviikkoisen reissun ajan! Ja jo koko matkan kohti Lofootteja saimme sekä Suomessa että Pohjois-Norjassa ajaa huikean kauniissa maisemissa.

Puolisentoistatuhatta kilometriä ajettuamme olimme Lofooteilla! Korkeita jylhiä lumihuippuisia tuntureita, pitkiä valkoisia hiekkarantoja ja turkoosia merta, ihania pieniä kalastajakyliä, välissä vehreää maalaismaisemaa. Ajelimme koko Lofoottien saariryhmän läpi pohjoisesta etelään niin pitkälle kuin tietä riitti, eli Å:n kaupunkiin saakka - kiemurtelevia teitä, siltoja, tunneleita. Palasimme välillä takaisin päin, poikkeilimme pikkuteille, pysähtelimme tämän tästä ihailemaan maisemia, käveleskelimme hiekkarannoilla ja kylien kapeilla teillä, teimme kävelyretkiä tunturien rinteiden poluilla ja illan lähestyessä käännyimme leirintäalueelle, kun sopiva sattui kohdalle.

Ja tietysti vähän jotakin käsityörintamaltakin: Lofoottien lampaiden luonnonvärjättyä ja -väristä villaa oli ihan pakko saada mukaan pari-kolme vyyhtiä - ihanan kallista! Pimeinä ja kylminä iltoina on niitä neuloessa mukavaa muistella kesäreissulla nähtyä ja koettua.

Matkalla on aina ihan varmuuden vuoksi oltava mukana myös joku oma käsityö, mutta ei sitä kyllä noissa maisemissa edes muistanut! Sukankutimen aloitin jo ennen reissua ja reissussa otin sen esiin yhtenä iltana ja taisin kerroksen verran neuloa samalla kun suunnittelimme seuraavan päivän kohteita ja reittejä.

Ja kesäreissupostauksen me olemme siis minä, tuolla edellä rantakuvassa oleva reissumies sekä pikkuinen reipas reissukoiramme.

 Pitkän postauksen pätteeksi toivottelen vielä kesäistä elokuuta! 

Paidan tuunailu

Pitkähihainen alennuslaarista löytynyt paita on odottanut vaatekaapin hyllyllä tuunailua ja käyttöön pääsyä. Suunnitelmana oli tehdä paitaan tasku jostakin kivasta kankaasta, mutta suunnitelmat muuttuivat juuri, kun olin löytänyt sen mielestäni kivan kankaan ja olin aikeissa jo leikata taskun.  Muistin Lapista hankkimani koristenauhat - ja niistähän se tasku sitten syntyi. Ja lisäksi pikku koristeet hihansuihin.

Koristenauhat on ommeltu kaksipuoliselle liimakankaalle vieri viereen, nurja puoli on ohutta pitsikangasta - muuta riittävän ohutta vuorikangasta ei tähän hätään varastoista löytynyt.

Pieni tuunaus, iso muutos - ja paita on valmis käyttöön!

Kesä ja aurinko

Kuluneen kesän aikana on ollut kevyesti hakusessa aurinkohattu, jossa olisi tarpeeksi lieriä, muttei kuitenkaan liikaa - vaikkei sellaiselle tänä kesänä oikein ole tarvetta ollut. Kriteerit täyttävä hattu löytyi pari viikkoa sitten lähimarketista. Muuten juuri sopiva, mutta hatun pitsinauha näytti mielestäni ikävältä ja jotenkin kulahtaneelta, joten se meni vaihtoon ihan saman tien.

Monireikäiset napit on ostettu reilut kolme vuotta sitten Jämsästä. Odottelin miestä kurssilta ja kulutin lauantaipäivää kävelemällä Jämsän keskustaa ristiin rastiin ja tutustumalla paikallisiin käsityötarvikekauppoihin. Torin liepeillä olleessa kangaskaupassa oli loppuunmyynti ja kauppa oli viimeistä päivää auki, joten oli tietysti pistäydyttävä katsomassa, josko jotakin kivaa löytyisi. Ja löytyihän sieltä - noita monireikäisiä nappeja, joita tuli hamstratuksi - kun halvalla sai - vaikka en yhtään tiennyt, mihin niitä käyttäisin. No, nyt on kesä ja aurinko kirjottuna nappeihin ja nappinauha koristamassa uutta lierihattua.

Ja hei, kesäähän on vielä jäljellä - ja toivottavasti aurinkoisia kesäpäiviäkin!

Värityskirjakangasta

Netissä surffaillessa osui haaviin hauska värityskirjakangas ja siitä ommeltu pussukka. Taannoiseen värityskirjabuumiin en oikein ehtinyt mukaan, mutta nyt värittely tuntui juuri sopivalta viileän ja sateisen kesäpäivän puuhalta, joten pikku pala kangasta sujahti nettiostoskoriin ilman sen enempiä pohdintoja.

Värityskirjakankaasta tehty pussukka ompeluohjeineen löytyi Printable Crush - nettisivuilta, josta nappasin idean ja mallin - kiitos suunnittelija Erinille! Hänen suunnittelemansa kangas löytyy Spoonflowerin nettisivuilta. Huomasin ilokseni, että Spoonflower palvelee nykyään myös Saksasta käsin, joten nettiostaminen on huomattavasti helpottunut - ja halventunut. Ja juu, eivät ne ostokset tähän yhteen fat quarter - kangaspalaan tietenkään jääneet! Kaupasta tarttui mukaan kuvassa näkyvä toinenkin väritettävä kangas sekä kiva tyynykangas, joihin palaan joskus myöhemmin.

Ja paitsi värittely, myös ompeleminen oli kivaa puhaa - ja ainahan nätille pussukalle on käyttöä! Pussukan koko on 26 x 21 cm, eli hyvän kokoinenkin siitä tuli, ja vielä jäi saman moinen pala kangasta jäljellekin vaikka toista pussukkaa varten.

Värikästä kesäviikonloppua toivotellen,

Pari korua hopealangasta ja -levystä

Pari korua taas. Tehty jo valokuvattukin jo kevätpuolella, mutta jääneet blogin luonnoksiin odottelemaan julkaisua. Rannekoru on hopearenkaista punottua mattoketjua, yksinkertainen, mutta näyttävä ja tuntuva koru, jolla on leveyttä noin 22 mm.

S-riipus on väännetty hoealevystä sahatusta hopeasuikaleesta. Korkeutta riipuksella on viitisen senttiä ja kirjainta koristaa pieni kirkas qubic zirconia, jonnka halkaisija on 5 mm.

Koruilut jatkuvat, mutta muutakin on suunnitteilla ja tekeillä - ja toivottavasti myös valmistuu ennen pitkää! Hyvää alkanutta heinäkuuta!

Lauluni aiheet

Koruja tehdessä käy aina silloin tällöin niin, että tiettyä korua varten värkätyt hopeaosat eivät sitten tunnukaan siihen oikein sopivan tai jäävät muuten yli. Ja niinpä niitä on sitten vuosien varrella jäänyt tarvikepussien pohjalle odottelemaan sijoituspaikkaa uudessa korussa - tai sitten päätymistä sulatukseen menevien jämien laatikkoon. "Inventoin" tässä päivänä muutamana noita käyttämättä jääneitä osia ja löysin pienet hopealätkät, joihin on punsseloitu tekstit lauluni ja aiheet. Ja siitähän se ajatus käyttämättä jääneiden osien korusta sitten alkoi kehkeytyä.

Rannekoruun on käyttämättä jääneiden hopeaosien ja -renkaiden lisäksi käytetty erilaisia helmiä, joita on tullut helmiostosten mukana pienissä "kiitospusseissa" yksittäisinä tuotenäytteinä. Erilaisille yksittäisille helmille ei ole aina helppoa löytää käyttöä, mutta tästä iloisen sekalaisesta korusta niillekin löytyi ihan sopiva paikka. Ja iloisen sekalaisuuden lisäksi korussa on bonuksena vielä iloinen, kevyt helinäkin.

Ja jäihän sinne pussin pohjalle vieläkin noita ylijäämäosia - saa nähdä, mistä ne paikkansa löytävät.
Iloista keskikesän juhlaa toivotellen,