Leivinliina

Ruohoa, runkoja ja rusinapullia - kaikki kangasta. Ostettu nettikaupasta kategoriasta kuviolliset tilkkukankaat. Varsinaisia tilkkutöitä, sellaisia ihan oikeita, en ole koskaan tehnyt, enkä ehkä siksi ole aiemmin oikein edes noteerannut tällaisten "näköiskankaiden" olemassaoloa. Nyt surffailin etsimässä sopivaa kangasta leivinliinan somisteeksi. Sellaista löytyikin - ja lisäksi löytyi tietysti kaikenlaisia muitakin kivoja kankaita vaikka mistä aihepiireistä. Ja ei, en pysytynyt vastustamaan houkutuksia.

Pullakangas pääsi saman tien leivinliinan reunoiksi. Leivinliinan keskustan kuvio on tehty sapluunan avulla kangasväreillä - niillä samoilla, joita olen aiemmin käyttänyt säilytyspussien ja tyynyliinan maalaamisessa sekä feikkiristipistoissa.

Olen joskus kauan sitten tehnyt kankaanpainantaa ns. silkkipainantamenetelmällä eli seulan, raakelin ja kaaviopaperista leikatun sapluunan avulla. Nyt käyttämäni sapluunapaperi oli tosi kätevää, valmis sapluuna oli helppo kiinnittää silittämällä suoraan kankaalle ja sen jälkeen se pysyi tiiviisti paikoillaan kankaassa kiinni. Värin levittämiseen käytin sientä. Kun väri oli kuivunut, sapluuna oli helppo irrottaa kankaasta ja lopuksi sitten vain värin kiinnittäminen silitysraudalla pesunkestäväksi. Sapluunapaperi on muuten ostettu Polkkaponista ja "näköiskankaat" Poppanavakasta.

Ja vielä: olen matkan varrella saanut taas lisää lukijoita - olette lämpimästi tervetulleita, mukavaa, kun olette löytäneet blogiini!

Koruja jämähopeasta

Hopeakoruja tehdessä syntyy yleensä - niiden korujen lisäksi - myös jämähopeaa, kuten hopealanganpätkiä ja hopelevyn paloja, epäonnistuneita hopearenkaita ja muuta pientä silppua, joka olisi tietysti kiva saada käyttöön. Aiemmin olen käyttänyt jämähopeaa esimerkiksi tässä suolavalutekniikalla tehdyssä sormuksessa ja näissä vesivalutekniikalla tehdyissä korviksissa. Joissakin koruissa olen käyttänyt hopeajämiä vain pienenä osana korua, kuten näissä filigraanikorviksissa ja joskus olen myös teettänyt jämähopeista uutta hopealevyä. Menneenä viikonloppuna otin taas vähän noita hopeasilppuja työpöydälle työstettäväksi - tuloksena sormus ja riipus.

Tämänkertaisia koruja varten hopea on ensin sulatettu puolipalloiksi, jotka on vasaroitu alasimen päällä litteiksi pyörylöiksi ja pyörylät on sitten juotettu valmiiksi koruiksi. Näiden työvaiheiden lisäksi on tietysti hapotettu, viilattu, filssattu ja valssattu ja lopuksi vielä kiillotettu. Hopeapyörylät ovat erikokoisia ja riipukseen ne on juotettu halkaisijaltaan noin 25 millisen hopearenkaan sisälle. Sormus on tehty peräkkäin juotetuista hopeapyörylöistä.

Seuraava jämäprojekti onkin sitten aloitettu sukkapuikoilla, eli jotain muuta kuin hopeaa, mutta  siitä/niistä ehkä enemmän tuonnempana. 

Takinkääntö

Olen aina ajatellut, että hamahelmet eivät ole niin sanotusti minun juttuni eivätkä ne ole koskaan herättäneet minkäänlaista mielenkiintoa. Ennen kuin nyt. Enkä edes tiedä, mistä innostus oikeastaan lähti, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan:

Valmiina on neljä lasinalustaa, jossa jokaisessa on erilainen QR-koodi. QR-koodit on muodostettu netissä ja sen jälkeen niistä on muokattu exelissä isommat mallit hamahelmiladontaa varten.

Koodeina on kippis eri kielillä ja koodit todella toimivat noissa valmiissa lasinalustoissa.

Hamahelmet osoittautuivatkin varsin hauskaksi materiaaliksi -
takki on niiden suhteen nyt siis käännetty :)

Ristipistoja ilman neulaa ja lankaa

Kesän kangasmaalailuista jäi jäljelle runsaasti eri värisiä kangasvärejä ja kangasmaalaus-/ kirjontasessioista sisaren kanssa niin kiva fiilis, että päätin kaivaa materiaalit esiin ja ottaa uusinnan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ketjupistoja, vaan ristipistoja  -  ja nekin siis ilman neulaa ja lankaa.

Kankaalle leimailua kokeilin jo aiemmin ruusupussukkaprojektissa, mutta nyt halusin käyttää leimailuun kangasvärejä - idea ruusukuvioon taisi tulla tuosta samaisesta pussukasta. Neulan ja langan sijaan tyynyn kuvioinnissa oli työvälineenä pyyhekumista mattoveitsellä muotoiltu ristipisto-leimasin, joka on liimattu viinipullon korkkiin. Tarkoituksena oli ensin käyttää valmiiden kirjainleimasimien x-kirjainta, mutta koko oli väärä eikä muotokaan oikein näyttänyt kivalta tähän tarkoitukseen. Pyyhekumista muotoiltu ristipistoleimasin on mitoiltaan (n.1,5 x 1,5 cm) juuri puuvillakankaan ruutuun sopiva. Tyynyn koko on 50 x 50 cm.
.

Ruusumalli on Cath Kidstonin kirjasta Stitch! ja alunperin neulatyynyn malli. Ja kirjassa on kyllä paljon muitakin malleja, joita olisi kiva tehdä - neulalla ja langalla tai ilman...

Villapaitaa uusiokäytössä

Villapaita (miehen, ei oma :) joutui pesukoneeseen kuumaan lämpötilaan kaksi kertaa, ensimmäisen vahingossa ja toisen tarkoituksella. Kun siis villapaita oli kertaalleen jo kutistunut, se sai vielä toisen kuuman pesun ja lopputuloksena oli mukavan tiivis huopunut neulos. Osa hihoista pääsi heti uusiokäyttöön:

 

Ensimmäisen rannekkeen kirjontamalli syntyi siinä samalla kun työ eteni, varsinainen kirjominen kun piti päästä aloittamaan heti, kun materiaalit olivat kasassa. Toiseen rannekkeeseen oli tarkoitus kirjoa samanlaiset kuviot, mutta se ei sitten ollutkaan ihan helppoa, joten oli tyytyminen vain suurinpiirtein samanlaisiin. Villapaita on palmikkoneuletta ja neulepinnan epätasaisuus toi kirjontaan omat hankaluutensa - vai pitäisikö nyt sanoa haasteensa.

Rannekkeet kaipasivat mielestäni virkattuja reunuksia ja onneksi varastoista löytyikin viime talvena neulotun huivin jämälangat, juuri sopivan ohutta lankaa tähän tarkoitukseen.

Villakirjontaa on kyllä varmasti tulossa lisääkin - siitä villapaidastakin kun on iso osa vielä jäljellä.
Niin - ja se viime talvena neulottu huivi on siis tällainen (malli - Ishbel - löytyi Ravelrystä ja lanka on Schoppel-Wollen Lace Ball -lankaa):

Lieneekö lähestyvän syyskuun ja hämärtyvien iltojen syytä kun villalangat tuntuvat taas niin houkuttelevilta!

Rannekoruja

Pitkästä aikaa. Ja pitkästä aikaa koruja yleensäkin. Kesällä kun on kiva tehdä jotakin muutakin kuin istua korupöydän ääressä sisällä. Mutta nyt tuli inspis. Olen jo kauan ennen blogiaikaani tehnyt muutamia nahkanauhakoruja, esimerkiksi tällaisen, tällaisen ja tällaisen (tuolta Flickr-korualbumistani löytyy lisääkin koruja ajoilta ennen bloggaamista). Ja nyt tein siis paluun nahkakorujen pariin.

Nämä kolme rannekorua ovat varmaan yksinkertaisimmat tekemäni korut: nahkanauhaa ja magneettilukko, osat yhteen ja voilà -valmis! Nahkanauha on aika jykevää, vahvuudeltaan 10 x 6 mm.

Mustassa kolminkertaisessa rannekorussa (kuvattu edellisessä kuvassa olevan punaisen kanssa) oli jo ihan vähän enemmän tekemistä. Riipus on pieni, halkaisijaltaan vain noin 10 mm ja jostakin vanhasta lehdestä löytyi sopivan pieni ikkunan kuva riipukseen lasin alle laitettavaksi.

Kivirannekoru on lähes samanlainen kuin aiemmin tekemäni, mutta ei kuitenkaan ihan.

Jo ennen nahkakoruja valmistui hopeinen rannekoru/nilkkakoru. Korun kivet ovat valkoista lumikvartsia - kuva tosin on valitettavan kehno, eikä lumikvartsin kauneus siitä ikävä kyllä välity.

No niin, nyt on siis - jos ei nyt ihan syyskausi vielä - niin ainakin korukausi taas avattu!

Kesä eli suvi

Tyynyjähän ei voi olla liikaa - vai voiko? Kaivoin kangasvarastoista esiin iloisenkirjavia jämäkankaita uutta tyynynpäällistä varten. Ja kun kirjontaintoakin riittää, ajattelin vielä kirjoa tyynyyn jotain kivaa kesäistä näin loman päätteeksi. Siispä Google avuksi. Ensimmäinen tulos hakusanalla kesä oli Wikipedian määritelmä, joka alkoi sanoilla kesä eli suvi. Sehän oli siinä!

Yhtä kangasta oli jäljellä vähän isompi pala, joten siitä tuli tyynyyn toinen puoli. Se sai koristeekseen etupuolen tilkkukankailla päällystetyt napit.

Kesä jatkuu ja tyynylle on vielä käyttöä pihakeinussakin - talvella tätä katsellessa voi sitten muistella näitä ihania kesäisiä elokuun päiviä.