Hyvin pyyhkii!

Loman alkajaisiksi aloitin yksinkertaisen ja melkeinpä puuduttavan yksitoikkoisen virkkaustyön, jonka edetessä ajatuksetkin pääsivät lomalle. Pyyhe on virkattu Novitan puuvillalangoista 1,75 numeron koukulla ja samoista langoista on tehty raitakoristeet pyyhkeen päihin. Lanka on muuten samaa kuin aimmin virkkaamassani pinkki-harmaassa ketjupussukassa. Pyyhe on vohvelivirkkausta, josta tulee mielestäni kaunis pinta paitsi oikealle, myös nurjalle puolelle. Pyyhkeen koko on 58 x 36 cm ja virkkaus eteni ohuesta langasta ja pienestä koukusta huolimatta melko sutjakasti. 

Ja siitähän se sitten lähti - loma!

Kukkamatto

Vuoden tässä kohdassa ja kesäloman ollessa jo ihan lähellä, työpäivän jälkeen on mukava rentoutua
- kuinkas muuten kuin virkkauksen parissa. Ja välillä jotakin muuta kuin kalalankaa. Kauan sitten virkkaamiini lankakoreihin ja rahin päälliseen käyttämästäni luonnonvalkoisesta trikookuteesta oli jäljellä valmiiksi kerittynä vielä pieni kerä, ja paksuhkoja kirjavia puuvillalankojakin oli aiemman jämälankaprojektin jälkeen jäänyt pussin pohjalle. Ja kun makuuhuoneen ovensuussa vielä oli tarvetta pienelle kynnysmatolle, niin siitähän se sitten lähti.

Värien vaihtumiskohtiin on ommeltu saman värisiä, mutta vähän ohuemmista puuvillalangoista virkattuja pieniä kukkia. Enemmänkin noita kukkia syntyi ja muutaman lehdenkin ehdin virkata, mutta en sitten osannutkaan päättää olisiko matto kivamman näköinen enemmän vai vähemmän kukkivana. Asia jäi harkintaan.

Tietokoneen uumenista löytyi kuva lankakorista, rahin päällisestä ei taida kuvaa ollakaan.  Kudetta on muistaakseni vielä vähän lisääkin, mutta se on kyllä niin tuhannen sykkyrällä, että selvittäminen vaatii sopivan hetken lisäksi sopivan mielentilan - ja ehkä lasillisen sopivaa juomaakin.

Aurinkoisempaa ja lämpimämpää juhannussäätä ja lomaa odotellessa - virkkaamisiin!

Seuraava virk-kuukausi

Toukokuussa alkanut virkkausinnostus vain jatkuu kesäkuussa - ja ehkä vielä aiempaakin innokkaammin! Virkkuri-kirja on ollut kyllä tavattoman inspiroiva ja innoittanut sittemmin kokeilemaan muunkinlaisia juttuja. Kun kirjovirkkaus alkoi sujua, saattoi välillä katsella muutakin kuin sitä meneillään olevaa virkkaustyötä. Ja kun olin aikani tuijotellut maton kuvioita virkkauspaikallani, ajattelin kokeilla, josko niitä onnistuisi virkkaamaan - ja onnistuihan se!

Pussukkaa viimeistellessä heräsi ajatus vetoketjun kiinnittämisestä virkkaamalla. Se kävikin aika helposti, kun ompeli vetoketjun reunoihin suunnilleen saman kokoisia ketjupistoja kuin pussukan reunan silmukat. Ja virkkaustahan voisi jatkaa tarpeen mukaan niin, että vetoketju jäisi vielä vähän enemmän reunojen sisäpuolelle. Pussukan hihnaksi kiinnittämääni keltaista nahkanauhaa olen hankkinut alunperin korutarkoituksiin, mutta se näytti mielestäni niin sopivalta tähän kelta-valko-mustaan pussukkaan, että pala nauhaa päätyi tähän tarkoitukseen.

Ja yhtä läheltä löytyi lisääkin malleja. Koripussukat on virkattu 12-säikeisestä kalalangasta, kuten edellinen matto-pussukkakin, koukku on numeroa 1,75. Koripussukoiden koko on 15 x 17 cm,  mattopussukka on hiukan isompi ja siihen on ommeltu vähän muotoa pohjaan. Keltainen, violetti ja harmaa kalalanka ovat Molla Millsin nimikkolankoja. Piano-pussukkaan käytin 18-säikeistä kalalankaa ja 2,5 numeron koukkua. Pussukan koko on 21 x 27 cm.

Ei varmaankaan mitään ainutlaatuisen omaperäistä, mutta ihan superkivaa! Virkkuri-kirjan mallejakin on edelleen sekä työn alla että suunnitteilla. Pilkkukassi on valmiiksi virkattu ja odottaa kokoamista kassiksi - ja kiva olisi virkata myös Pohjanmaa-laukku ja henkaritasku ja kokeilla kirjan optisia kuosejakin. Ja mikäs sen mukavanpaa aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä kuin istua ulkona virkkaamassa!

Äidin vanhan napin uusi elämä

Käsityötarvikevarastossani on iso laatikollinen äidin peruja olevia vanhoja nappeja. Niiden joukossa on pari mielestäni erityisen kaunista, joille olen vuosien varrella suunnitellut monenlaista käyttökohdetta. Nappien arvoista ideaa ei ilmeisesti ole syntynyt, koskapa suunnitelmat ovat aina jääneet suunnitelmien tasolle. Kunnes yhtäkkiä tiesin, että sormukseenhan ne kuuluvat! Ja ensimmäinen sormus valmistuikin sitten tuota pikaa. Napin istuttamisesta sormukseen oli tulla ongelma, mutta siihen löytyi ratkaisu pienen pohdiskelun ja kokeilun jälkeen. Sormuksen runko on hopeaa.

En tarkkaan tiedä enkä muista, kuinka vanha tämä nappi on, mutta arvelen sen olevan 50 - 60 -lukujen taitteesta - siis 1950 ja -60.  Napin päällipuolella on messinkifiligraani ja sen alla taustana on peili, joka välkkyy somasti, kun valo osuu nappiin sopivasta kulmasta. Sormuksen nurjalle puolelle on juotettu pieni messinkinen sydän.

Vanhan napin tarina jatkuu nyt uudessa käytössä - se toinen nappi odottelee nappilaatikossa vielä vuoroaan - ja kesälomaa.

Tekniikkaharjoituksia ja koukkutestejä

Kirjovirkkaus on tempaissut tiukasti mukaansa! Heti Virkkuri-kirjan hankittuani oli pakko päästä harjoittelemaan tekniikkaa ja kokeilemaan malleja, ja kun kirjassa mainittuja lankoja ei juuri sillä hetkellä ollut käsillä, nappasin kaupasta mukaan pari kerää korvaavia. Pinkki ja harmaa lanka ovat Novitan puuvillalankoja (Kotiväki Kartano), jotka sopivat virkattavaksi numeron 1,75 koukulla. Pienemmälläkin olisi ehkä voinut tehdä,  jolloin pinnasta olisi tullut tiiviimpi ja jälki olisi muutoinkin ollut napakampaa. Ensimmäiseksi malliksi valitsin alemmassa kuvassa näkyvän pienen kirjekuoripussukan, joka on mielestäni tosi hauska malli ja lisäksi se tuntui sopivan pieneltä aloitustyöltä. Kirjekuoren valmistuttua jatkoin harjoittelua samoilla langoilla - tykkään tästä ketjukuviosta tosi paljon.

Näiden ensimmäisten harjoitusten jälkeen hankin pikimmiten12-säikeisiä kalalankoja. Ensimmäiseksi kalalankavirkkauksesi valitsin Virkkurin saunapussukan. Kirjan pussukka on tehty 18-säikeisellä kalalangalla, tästä 12-säikeisestä langasta virkatusta pussukasta tuli siis jonkin verran alkuperäistä mallia pienempi.

Ja lisää on tulossa! Pallovirkkauksessa käytössä on taas pienempi koukku (1,75). Tällä koukulla virkattuna työn jälki on tiiviimpää ja tasaisempaa kuin edellisen kuvan pussukassa. Pallomallistakin tykkään tosi paljon. Ja seuraavat mallit ovat jo jonossa odottamassa.

Ja nyt taas palloja virkkaamaan! Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua odotellen ja toivotellen!

Virkkuukauden aloitus

Viime vuoden kesäreissulla jossakin matkan varren marketissa pisti silmään korillinen Hanko-lankoja hyvällä alennuksella. Keltainen ja harmaa kerä näyttivät siinä korissa vierekkäin niin nätiltä yhdistelmätlä, että mukaan tarttui pari kerää kumpaakin ajatuksella " kyllä niille käyttöä löytyy". Ja löytyihän niille - kesän lähestyessä kun neulontainto alkaa aina jossakin vaiheessa hiipua ja tekee mieli kaivaa virkkuukoukut ja -langat esille ja aloittaa virkkuukausi.

Kirjovirkkausta en ole aiemmin tullut kokeilleeksi, mutta kiinnostuksen heräämiseen taisi nyt olla syynä monissa blogeissakin esitellyt kivat kirjovirkkaukset. Onneksi oli nuo langat jemmassa, joten alkuun pääsi heti, kun innostus iski. Mallin tuli olla riittävän helppo, joten muutaman virkkauskokeilun ja purkamisen jälkeen päädyin yksinkertaisiin kolmioihin. Kiinteillä silmukoilla virkaten myös kolmioiden suora pystyreuna kallistuu vähän vinoon ja virkattuna kuvio on mielestäni itse asiassa kivampi kuin mallia rastitellessani ajattelin.

 

Kirjovirkkaus osoittautui tosi hauskaksi ja koukuttavaksi! Tablettipussukan valmistuttua - ja kun työkaveri vielä toi oman kirjansa ihasteltavaksi - oli ihan pakko kiiruhtaa kirjakauppaan ostamaan uutta Virkkuri-kirjaa. Se ensimmäinen Virkkuri ei vielä oikein sytyttänyt - en tainnut silloin vielä olla ihan "kypsä" kirjovirkkaukselle. Tämä toinen, ja erityisesti sen upeat kirjovirkkaustyöt, on sitten kyllä sytyttänyt sitäkin enemmän, eikä perjantaisen kirjahankinnan ja virkkuun ääreltä malttaisi nyt olla yhtään poissa! Niistä siis lisää myöhemmin, mutta nyt taas virkkaamaan!

Kultaiset korvarenkaat

No, itseasiassa ei oikeastaan renkaat - eikä kyllä kultaisetkaan, vaan ihan vain kullan väriset.  Ja kullanvärinen metalli on tässä tapauksessa tompakkia. Pitkään aikaan kullan värinen materiaali ei ole ollenkaan kutsunut korujen teossa, mutta nyt yhtäkkiä sitä olikin kiva työstää - tuloksena parit korvikset. Tompakkilevy on ennen muotoilua kuvioitu. Ja joskus muinoin hankkimilleni tupsuillekin löytyi nyt käyttöä.

Sinitupsuiset korvikset on työstetty samalla tavoin: kuviot on tehty levyyn ennen sen sahaamista ja taivuttelua muotoon. Ja saman kokoiset ne ovat, vaikka kuvan perusteella voi muulta näyttääkin :)

Ja vielä vähän kupariakin: sydänriipus - tupsu siinäkin koristeena.  Riipuksen värit on saatu aikaan kuumalla liekillä, kuten edellisen postauksen koruissakin. Ja hienot värit sattuma mielestäni tässä saikin aikaan!

Viime viikonvaihteen kolea sää ei juuri houkutellut ulos, sen sijaan kevään tuloa oli kyllä mukava tarkkailla korupöydän äärestä. Kevät on lennättänyt pihallemme iloksemme harvinaisen vieraankin - rouva harmaapäätikka on käynyt kuopsuttamassa pihassa päivittäin.

Lämpimämpiä kevätpäiviä odotellen ja toivotellen!