Kukkariipus

Viimeaikojen helmeilyinnostus on saanut aikaan sen, että korutarvikkeita on tullut tarkastelluksi vähän niinkuin uusin silmin. Valkoisiin kukallisiin lasikapusseihin ihastuin aikanaan ne nähdessäni niin, että niitä piti hamstrata muutama erikokoinen ja -muotoinen, mutta vain tämä pieni pyöreä pääsi silloin käyttöön. Vähän isompi soikea kapussi pääsi työn alle nyt, kun keltavalkoiset helminauhat kaipasivat jotakin lisuketta - ja tällä kertaa jotakin muuta kuin tupsua.

Kapussin kehys on tehty hopeisesta pantalangasta ja kehyksen takaosaksi on muotoiltu millisestä hopealangasta pari lehteä. Etupuolella kimppu kukkia ja kääntöpuolella lehdet. Kapussi on kooltaan noin 1,7 x 2,7mm.

Tämänkertaiset helminauhat ovat lyhyempää sorttia kuin edellisten postausten nauhat, pisin näistä on n. 51 cm pitkä ja lyhyemmät ihan vähän lyhyempiä niin, että istuvat nätisti ikäänkuin sisäkkäin kaulalla. Helminauhoja voi käyttää yksin, kaksin tai kolmisin ja riipuksen kanssa tai ilman. Ja kukkariipuksen voi tietysti ripustaa vaikka yksinkertaisessa hopeisessa ketjussakin kaulalle keikkumaan.

Aurinkoista kevään viikonloppua toivotellen,

Oi niitä aikoja!

Parin postauksen takaisessa siemenhelmeily-jutussa kerroin, miten koruharrastukseni alkuajoilta olevaa vanhaa rannekorua etsiessäni innostuin taas siemenhelmistä. Löytyihän se - ja siinä samalla muutama muukin koru harrastuksen alkumetreiltä. Koskapa en ole aiemmin mitään alkuaikojen korujuttuja tänne blogiini enkä Flickr-korugalleriaanikaan dokumentoinut, ajattelin että omistan yhden postauksen ihan vain muistelulle.

No niin. Se kadoksissa ollut ja nyt siis jo löytynytkin rannekoru on tehty pienistä ruskeista, pronssinvärisistä ja turkoosinvärisistä siemenhelmistä, sekä turkoosinvärisistä pienistä putkihelmistä. Malli on itse kehitelty ja muistaakseni tein toisenkin ihan samalla mallilla, mutta eri väreillä. Rannekorun leveys on noin 3 cm ja siinä on nappikiinnitys, eli korun toisessa päässä on nappi ja toisessa lenkki.

Metallilangasta kierretyistä spiraaleista ja siemenhelmistä tehty kaulakoru-rannekoru -setti oli yksi lemppareistani ja pidin sitä - ja siitä - todella paljon. Käytön jäljet kyllä näkyvätkin koruissa: hopeanvärisistä metalliosista on pinta kulunut sieltä täältä niin, että kuparin väri on tullut näkyviin ja hopeoidusta metallilangasta kierretyt spiraalit ovat tummuneet. Ja huolimaton varastointikin näkyy koruissa. Rannekoru on noin 3 cm leveä ja kaulakorun "hapsut" ovat saman pituiset.

Jossakin vaiheessa kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä erilaisia, lähinnä Amerikan maalla ilmestyviä helmilehtiä. Niitä tuli ostetuksi useamminkin kuin vain silloin tällöin ja hyllyssä on vieläkin jemmassa pino noita vanhoja lehtiä. Bead and Button -lehdessä oli helmikuun 2007 numerossa siemenhelmistä tehdyn Mona Lisa -rannekorun malli. Työhön ryhtyessäni en ajatellut helmien kokoa - otin niitä, mitä olin sattunut hankkimaan ja ne olivat isompia kuin mallin helmet. Rannekorusta tuli siis liian pitkä eikä sille löytynyt mitään muutakaan käyttöä. Ja viimeistelemättäkin se jäi. Mutta nythän sen voisi viimeistellä ja keksiä sille jotakin käyttöä.

Ja viimeiseksi vielä ne ihan ensimmäiset korut, kaulakoru ja rannekoru, jotka on tehty  pikkuriikkistäkin pienemmistä helmistä - kauneimmista koskaan näkemistäni! Sisarelleni oli päätynyt jostakin iso pussillinen pieniä, erivärisiä ja -muotoisia helmiä, joiden kimallusta ja hehkuvia värejä ihastelimme joskus yhdessäkin ja ihmettelimme, mitä niistä voisi tehdä. Noista helmistä se siis alkoi yhtenä kesäisenä iltana - ja jatkui myöhään yöhön: pujottelimme itsellemme kaulakorut ja toiset ja vielä kolmannetkin, kaikki kolme yhtäaikaa kaulalla pidettäviksi. Osa helmistä oli niin pieniä, että ohuen helmineulan ja -langan mahtuminen niiden läpi oli miltei mahdotonta. Seuraavaksi teimme itsellemme kaulakorujen kaveriksi monikerroksiset rannekorut. Minkä flown nuo helmet saivatkaan aikaan - oi niitä aikoja!

Eivätkä ne kauniit materiaalit ja kivat käsityöt ole vuosien varrella yhtään menettäneet hohtoaan - päinvastoin!

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Helminauhoja ja tupsuriipuksia

Kun siemenhelmeilyn ja tupsuilun vauhtiin kerran on päässyt niin eihän sitä ihan heti voi lopettaa! Värikkäiden materiaalien käsittely on virkistävää, ja helmeily pitkästä aikaa muutoinkin mukavaa! Fuksian värisen helminauhan riipuksessa on iso fasettihiottu lasihelmi, joka on päistään tasainen. Helmen yläpään tasaista "leikkauspintaa" peittämään on kiinnitetty hopeinen pieni pyöreä prikka ja alapuolelle hopeahattuinen tupsu.

Siemenhelmien pujottaminen nauhaan on yksinkertaista ja helppoa puuhaa - vaikkakaan ei kovin nopeaa. Tupsun hopeisessa pienessä hatussa tai kalotissa puolestaan on vähän enemmän näpertämistä ja erilaisia työvaiheita: hopealevyn sahaamista ja taivuttelua, juottamista, muotoilua, taas juottamista, poraamista, kiillottamista - ja aina välillä hapottamista, viilaamista ja filssaamista. Kalotti on noin 13 mm korkea ja halkaisijaltaan se on noin 6-millinen.

Toisin kuin muissa koruissa, sinisessä korussa tupsu on kotitekoinen. Lanka on DMC:n kiiltävää viskoosi-kirjontalankaa. Korun kivi on iso epäsymmetrisen muotoinen vuorikristallihelmi. Turkoosin korun riipus on samanlainen kuin fuksianvärisessä korussa.

Helminauhat ovat pitkiä, noin 90 senttisiä, kuten edellisen postauksen pidemmät helminauhatkin. Siemenhelmirannekoruihin saakka en ole vielä päässyt - muutoin kuin suunnitelmissa. Koruiluun kun ei oikein ehdi paneutua muulloin kuin viikonloppuisin ja tietysti lomilla - ja ne viikonloputkin tuntuvat vuosi vuodelta aina vain lyhenevän!

Värikästä loppuviikkoa toivotellen,

Siemenhelmeilyä

Ja suorastaan nostalgista! Koruharrastukseni alkoi vuosituhannen vaihteessa - taisi olla jo viime vuosituhannen puolella - juuri siemenhelmistä. Jokin aika sitten etsiskelin yhtä noihin aikoihin tekemääni rannekorua ja siinä etsiessä siemenhelmikorujen tekeminen alkoikin tuntua niin houkuttelevalta, että vanhat helmivarastot oli kaivettava esille. Ja voi, miten ihanan meditatiivista hommaa pikkuruisten helmien pujottaminen vaijeriin olikaan! 

 Aina silloin tällöin on ollut tarvetta pitkille kaulakoruille, joita voisi kerrostaa kaulalle vaikka useammankin kerralla ja tässä samassa siemenhelmi-innostuksessa se tarve johti nyt toteutukseen. Tupsukorujen helminauhat ovat noin 90 cm:n pituisia ja niiden parit - sinisävyinen ja kirjava helminauha - ovat riipuksensa verran lyhyempiä. Erivärisiä tupsuja on joskus tullut hankituksi korujen tekoa varten ja muutaman niistä olen aiemmin käyttänytkin jo näihin ja näihin korviksiin sekä tähän ja tähän riipukseen. Helminauhojen tupsuriipuksissa on käytetty lisäksi Balin hopeahelmiä, punakirjavassa riipuksessa on Balin helmen kaverina vuorikristallihelmi. Tupsujen "hatut" on käsin työstetty hopealevystä. Sinisävyisessä helminauhassa on Swarovskin kristalli-meritähti ja kirjavassa helminauhassa kauan sitten tehty hopeasavikokeilu, joka nyt siis löysi paikan.

Ajatuksena oli, että näitä helminauhoja voisi käyttää yhtäaikaa tai erikseen, riipusten kanssa tai ilman aina tarpeen ja fiiliksen mukaan. Ja miksei kietoa vaikka kaksin kerroin kaulan ympärille lyhyiksi helminauhoiksi.

Ja voisihan riipuksia käyttää ilman helminauhaakin vaikka hopeaketjussa roikkumassa.

Vaihtoehtoja on - ja lisääkin on vielä tulossa. Ja rannekoruihinhan en ole vielä tällä siemenhelmikierroksella pääsyt ollenkaan! Mutta onneksi on sekä helmiä että tupsuja jäljellä - ja pitkä viikonloppu aikaa!
Hyvää pääsiäisen aikaa toivotellen,

Kesää ajatellen

Vaikka kevätkin on vasta alkanut. Kun näin Lanka mutkalla -blogissa Elinan neuloman ihanan Stella-huivin, tiesin  heti, että juuri tuollaisen haluaisin viileinä kesäiltoina kietoa hartioilleni.

Hamsterivarastoistani löytyy Dropsin Baby Alpaca Silk-lankoja, joista tähän valikoitui vaalea harmaa ja harmaansininen (KnitPro cubics -pyöröpuikko 4 mm). Huivia oli tosiaan kiva ja joutuisa neuloa eikä sitä oikein olisi malttanut välillä edes laskea käsistään. Janina Kallion ohje on helppo ja selkeä ja se löytyy Ravelrysta.

Postausluonnos olikin näköjään päässyt karkaamaan jo keskeneräisenä ennen aikojaan - mutta tässä siis vähän täydennettynä toistamiseen :)
Mukavaa sunnuntaipäivää toivotellen,

Kuudesti aloitettu

Ja viidesti purettu. Sileää, ainaoikeinneuletta ja palmikkoa  pyöreänä ja tasona. Eikä mikään oikein tuntunut juuri siltä oikealta. No, viiden erilaisen aloituksen jälkeen päädyin tuttuun matomalliin, jollaisia olen neulonut pari kappaletta jo aiemminkin, eri värisinä tosin. Mutta nyt siis tummanharmaana, koska Niittynurmi-huvini kaipasi sopivan väristä pipokaveria ja tumma harmaa tuntui sellaiselta. Lankana on Dropsin alpakkaa ja pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla nelosen pyöröpuikolla, loppuosa samankokoisilla sukkapuikoilla. Tämä Wurm-malli on tosi kiva neulottava ja se löytyy Ravelrysta maksutta.

Pipoprojektin yhteydessä löysin silmukoiden luomiseen ilokseni itselleni ihan uuden tavan, jolla aloituksesta saa kiristämättömän ja joustavan. Kuusi aloitusta ja viisi purkamista eivät siis menneet hukkaan! Suomenkielistä nimeä tälle "German twisted cast on" -luomiselle en tiedä - mahtaako sellaista ollakaan. Ohjeita tähän löytyy YouTubesta. Miten sitä onkaan juuttunut vanhoihin kauan sitten oppimiinsa tapoihin tehdä asioita, niin kuin nyt silmukoiden luominen - ja miten sitä onkaan ennen tullut toimeen ilman YouTubea!

Juuri nyt tekisi kyllä mieli siirtyä vähän keväisempiin väreihin - aurinko paistaa eikä pilvenhattaraakaan taivaalla! Aurinkoa alkavaan viikkoon toivotellen,

Lumiloman tunnelmia

Mennyt viikko hurahti lomaillessa ja Lapin hangilla hiihdellessä - siis todellakin hurahti! Lomakassiin pakkasin lähtiessä varmuuden vuoksi mukaan kolme eriväristä kerää lankaa ilman sen kummempia suunnitelmia. Ja talviset ja lumiset maisemat inspiroivatkin sitten tumppujen neulomiseen. Tumput valmistuivat - ovat tosin vielä viimeistelyä vaille - sopivasti loman loppuessa, mutta taitavat nyt sitten jäädä odottamaan ensi talven hiihtokelejä.

Lanka on - taas - 7 veljestä, puikot 3,25 mm:n KnitPron Karbonzit.  Netissä surffaillessa ja etsiskellessä eteen osui monenlaisia kivoja neulemalleja. Idea tumppujen kirjoneulemalliksi syntyi netistä löytyneiden virikkeiden perusteella ja hahmottui pikaisesti muistiin tabletille. Samalla surffailukierroksella löytyi itselleni ihan uusi tapa silmukoiden luomiseen, I-cord cast on. Aloituksesta tulee siisti ja kaunis, nimensä mukaisesti vähän nyörimäinen. Selkeitä ohjeita löytyi YouTubesta useampikin. Mahtaakohan tällaiselle silmukoiden luomiselle olla olemassa suomenkielistä termiä?

Innokas pikkuapulainenkin ehti jossakin välissä valvovan silmän välttäessä hahmottella omat "neulekuvionsa" - sen suunnittelema malli olikin sitten vähän vaikeaselkoisempaa laatua...

Ja lopuksi vielä kurkistus siihen inspiroivaan maisemaan - mikäs oli lomaa viettäessä, kun hanki hohti ja latua riitti hiihdettäväksi silmänkantamattomiin! 

Täällä etelässä maisema onkin ihan toisenlainen, lunta ei ole enää juuri nimeksikään ja sateinen sää taitaa sulatella ne loputkin pois. Oliskohan kevättä ilmassa jo?