Kesää ajatellen

Vaikka kevätkin on vasta alkanut. Kun näin Lanka mutkalla -blogissa Elinan neuloman ihanan Stella-huivin, tiesin  heti, että juuri tuollaisen haluaisin viileinä kesäiltoina kietoa hartioilleni.

Hamsterivarastoistani löytyy Dropsin Baby Alpaca Silk-lankoja, joista tähän valikoitui vaalea harmaa ja harmaansininen (KnitPro cubics -pyöröpuikko 4 mm). Huivia oli tosiaan kiva ja joutuisa neuloa eikä sitä oikein olisi malttanut välillä edes laskea käsistään. Janina Kallion ohje on helppo ja selkeä ja se löytyy Ravelrysta.

Postausluonnos olikin näköjään päässyt karkaamaan jo keskeneräisenä ennen aikojaan - mutta tässä siis vähän täydennettynä toistamiseen :)
Mukavaa sunnuntaipäivää toivotellen,

Kuudesti aloitettu

Ja viidesti purettu. Sileää, ainaoikeinneuletta ja palmikkoa  pyöreänä ja tasona. Eikä mikään oikein tuntunut juuri siltä oikealta. No, viiden erilaisen aloituksen jälkeen päädyin tuttuun matomalliin, jollaisia olen neulonut pari kappaletta jo aiemminkin, eri värisinä tosin. Mutta nyt siis tummanharmaana, koska Niittynurmi-huvini kaipasi sopivan väristä pipokaveria ja tumma harmaa tuntui sellaiselta. Lankana on Dropsin alpakkaa ja pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla nelosen pyöröpuikolla, loppuosa samankokoisilla sukkapuikoilla. Tämä Wurm-malli on tosi kiva neulottava ja se löytyy Ravelrysta maksutta.

Pipoprojektin yhteydessä löysin silmukoiden luomiseen ilokseni itselleni ihan uuden tavan, jolla aloituksesta saa kiristämättömän ja joustavan. Kuusi aloitusta ja viisi purkamista eivät siis menneet hukkaan! Suomenkielistä nimeä tälle "German twisted cast on" -luomiselle en tiedä - mahtaako sellaista ollakaan. Ohjeita tähän löytyy YouTubesta. Miten sitä onkaan juuttunut vanhoihin kauan sitten oppimiinsa tapoihin tehdä asioita, niin kuin nyt silmukoiden luominen - ja miten sitä onkaan ennen tullut toimeen ilman YouTubea!

Juuri nyt tekisi kyllä mieli siirtyä vähän keväisempiin väreihin - aurinko paistaa eikä pilvenhattaraakaan taivaalla! Aurinkoa alkavaan viikkoon toivotellen,

Lumiloman tunnelmia

Mennyt viikko hurahti lomaillessa ja Lapin hangilla hiihdellessä - siis todellakin hurahti! Lomakassiin pakkasin lähtiessä varmuuden vuoksi mukaan kolme eriväristä kerää lankaa ilman sen kummempia suunnitelmia. Ja talviset ja lumiset maisemat inspiroivatkin sitten tumppujen neulomiseen. Tumput valmistuivat - ovat tosin vielä viimeistelyä vaille - sopivasti loman loppuessa, mutta taitavat nyt sitten jäädä odottamaan ensi talven hiihtokelejä.

Lanka on - taas - 7 veljestä, puikot 3,25 mm:n KnitPron Karbonzit.  Netissä surffaillessa ja etsiskellessä eteen osui monenlaisia kivoja neulemalleja. Idea tumppujen kirjoneulemalliksi syntyi netistä löytyneiden virikkeiden perusteella ja hahmottui pikaisesti muistiin tabletille. Samalla surffailukierroksella löytyi itselleni ihan uusi tapa silmukoiden luomiseen, I-cord cast on. Aloituksesta tulee siisti ja kaunis, nimensä mukaisesti vähän nyörimäinen. Selkeitä ohjeita löytyi YouTubesta useampikin. Mahtaakohan tällaiselle silmukoiden luomiselle olla olemassa suomenkielistä termiä?

Innokas pikkuapulainenkin ehti jossakin välissä valvovan silmän välttäessä hahmottella omat "neulekuvionsa" - sen suunnittelema malli olikin sitten vähän vaikeaselkoisempaa laatua...

Ja lopuksi vielä kurkistus siihen inspiroivaan maisemaan - mikäs oli lomaa viettäessä, kun hanki hohti ja latua riitti hiihdettäväksi silmänkantamattomiin! 

Täällä etelässä maisema onkin ihan toisenlainen, lunta ei ole enää juuri nimeksikään ja sateinen sää taitaa sulatella ne loputkin pois. Oliskohan kevättä ilmassa jo?

Nauhat käytössä

Edellisen postauksen lautanauhat on pätkitty, päätelty ja pantu paikoilleen. Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa koristavat nyt kutojansa sääriä. Alennusmyynnistä löytyneet nilkkurit kaipasivat jatkokseen säärystimiä, jotka valmistuivatkin nopsasti tummanharmaasta 7 veljestä -langasta.  Yksinkertaiset tummat säärystimet taas kaipasivat jotakin koristetta kylkeensä. Lautanauha on päätelty toisesta päästä tupsulla ja toisesta päästä lenkillä ja ommeltu kiinni säärystimeen. Niinkuin Maikki Karisto Lautanauhat -kirjassaan opastaa, valmis lautanauha kannatti kastella ja pingottaa kevyesti, se tosiaan teki nauhasta pehmeämmän ja joustavamman ja nauha luontuu mukavasti neulottuun säärystimeen.

 

Lankavarastossani on jo hyvän aikaa pyörinyt muutama kerä vaaleanharmaata Sandnes Garnin Alfa-lankaa - ihanaa muhkeaa ja pehmeää villa-mohair -lankaa, jolle ei sen hankkimisen jälkeen sitten kuitenkaan ole oikein löytynyt sopivaa käyttökohdetta. Tässä jokin aika sitten kaivoin kerät esiin tavoitteena neuloa siitä lapaset - tai tumput, niinkuin meilläpäin on totuttu niitä nimittämään. Tiesin jo etukäteen, että lanka ei oikein huovu, mutta laitoin siitä huolimatta tumput valmistuttuaan hetkeksi pesukoneeseen pyörimään ja vähän neule siinä pyöriessään tiivistyikin. Lautanauhakoristeet saivat seurakseen vielä yksinkertaisen kirjotun kuvion. Kirjontakuvio löytyi  netissä olevasta ihanasta vanhasta kirjontakirjasta. Kirjassa on paljon kaikenlaisia kivoja malleja - mutkikkaita ja vähemmän mutkikkaita - joita tulee varmasti käytetyksi joissakin muissakin jutuissa.

Ulkolämpötilat näyttävät täällä Etelä-Suomessa päivästä toiseen plus-asteita ja sateetkin tulevat vetenä, joten näille talvisille villavarusteille ei taida enää ennen ensi talvea olla paljon käyttöä. Mutta ovatpa valmiina odottamassa seuraavan talven tuiskuja ja viimoja!
Kevättä odotellessa, hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua toivotellen,

Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa

Voiko olla ihanampaa nimeä lautanauhamallilla! Lautanauhaharjoitukset siis jatkuvat. Posti toi jo jokin aika sitten kirjoja ja nauhalautoja ja kalamieheni hommasi käyttööni ruuvipuristimia ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa. Tämä on sellaista kolmen hoon hommaa: hidasta, haasteellista - ja niin hauskaa! Maikki Kariston Lautanauhat-kirjasta löytyi perusteelliset ja selkeät ohjeet aloittelijalle ja saman tekijän yhdessä Mervi Pasasen kanssa tekemässä kirjassa Omenaisia ja revonneniä on toinen toistaan houkuttelevampia vanhoja suomalaisia lautanauhamalleja, jotka eivät ainoastaan näytä houkuttelevilta vaan myös kuulostavat siltä - vai mitä tuumaatte: pienomenaisia, mehiläisjalkoja, puuhunnousevaisia, yhtenäisiä kananvarpaistarhoja, hienoja kukkupolvia pienomenaisten kanssa! Ne pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa ovat seuraavassa kuvassa oikealla. Kaikki kuvan nauhat on kudottu ohuesta Pirkka-langasta. Ja kyllä - virheitähän näissä on, kun en ole vielä harjaantunut lukemaan kutomaani niin, että osaisin kaikkia virheitä palata korjaamaan.

Villanauhoja edelsi pari puuvillalangoista kudottua nauhaa, joiden mallit ovat Lautanauhat-kirjasta. Punaharmaan nauhan merseroitu lanka toimi kutoessa selvästi paremmin kuin vihreänkirjavan nauhan merseroimaton lanka, josta kutomisen edetessä hiutui pikkuhiljaa pieniä pumpulihaituvia. Merseroimattomat puuvillalangat säästyvät siis muuhun käyttöön, kun  kaikki muut varastoistani löytyvät langat olen tässä nauhainnostuksessani julistanut ennen pitkää kutovani lautanauhoiksi!

Näitä lautanauhahommia googlaillessa osui haaviin muitakin muinaisia käsityövälineitä, joista nyörihaarukka pääsi heti kokeiltavaksi Harjoittelua kaipaa senkin käyttö, mutta kätevä ja kiva vehje se on!

Vähemmän iloisesta talvisäästä huolimatta iloista viikonloppua toivotellen,

Melkein samikset

Joulun alla neuloin kalamiehelleni sulhassukat. Harmaankirjavaa lankaa jäi jäljelle sen verran, että telkkarikäsityönä syntyi samasta langasta sukat itsellenikin, tällä kertaa keltaisella piristettynä. Myös varren aloitus on vähän erilainen. Olisivatko nämä nyt sitten morsiussukat?

Lankana Novitan 7 veljestä harmaankirjava tweed, varren reuna, kantapää ja kärki samaa lankaa sinapinkeltaisena (puikot 3,25 Karbonzit).
Aurinko on näyttäytynyt sekä eilen että tänään - mikä ihana valo! Tuntuu, että kevät on jo ihan nurkan takana.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Hopeaa työstämässä - pitkästä aikaa

Alkuvuoden viikonlopuista pari on kulunut hopeahommissa Vihdissä - kuten monena aiempanakin vuonna. Olikin tosi kiva pitkästä aikaa työstää hopeaa, kun koko talven ja syksyn - ja varmaan jo viime kesänkin käsityöt ovat olleet enimmäkseen virkkuita ja neulomuksia. Mutta nyt tammikuussa siis taas kaksi mukavaa viikonloppua hopealankojen ja -levyn - ja vähän pronssilankojenkin parissa. Ensimmäisessä rannekorussa virikkeenä olivat Inarin ja Puolangan rautakautiset aivan uskomattoman kauniit kaularenkaat. Uskomatonta on mielestäni myös se, että kummatkin hopea-aarteet ovat löytyneet vasta 2000-luvulla. Finna-tietokannasta (www.finna.fi) löytyy kuvia näistä hopealöydöistä ja Inarin hopea-aarretta voi käydä ihan livenäkin ihastelemassa Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa. Inarin hopea-aarre on ollut virikkeenä jo aiemminkin tässä vuosia sitten tekemässäni rannerenkaassa.

Toinen rannekoru on punottu pinenenpienistä hopearenkaista. Tarkemmin sanottuna 1 mm:n paksuista hopealankaa on veivattu ensin 2,5 mm:n veivillä spiraaliksi, joka on sen jälkeen sahattu lenkeiksi, joista koru on sitten punottu).

Parin viikonlopun aikana ehti toki tehdä muutakin kuin pari rannekorua, vaikka hommat tällä kerralla sujuivatkin hitaasti - siis todella hitaasti suunnittelusta, työstämisestä ja mukavasta tunnelmasta nautiskellen. Mutta noista muista aikaansaannoksista sitten enemmän vähän tuonnempana.
Hyvää helmikuun ensimmäistä viikkoa - päivät pitenevät huimaa vauhtia!