Kursseilua ja hopeakoruja

Kesän hopeakurssi on takana, uusia oppeja saatu - ja muutama korukin valmistui.

Viikinki-kristallipallojen kuvia olen ihaillut eri puolilla netissä jo kauan ja toivonut osaavani joskus itsekin tehdä sellaisen. Toiveikkaana olen jo muutama vuosi sitten hankkinut sitä varten ison, halkaisijaltaan 20 millisen vuorikristallipallonkin. Täytyy myöntää, että tekeminen tuntui paikoin aika työläältä, mutta tehdessä oppi paljon uusia ja hyödyllisiä juttuja - ja lopputuloskin on  mieleinen, vaikkei ihan esikuviaan vastaakaan. Alkuperäiset viikinki-kristallipallot ovat peräisin Gotlannista noin 900-1200 -luvulta. Tukholman historiallisen museon "We call them Vikings" -näyttelyn esineistön Flickr-albumista löytyy kuva tällaisesta aidosta ja alkuperäisestä Gotlannista löytyneestä Viikinki-kristallipallosta.

Pinkki akaatti-kivi on istutettu kaulakoruun, jonka toiselle puolelle on sahattu pikkuinen sydän. Koru on pieni, akaatin halkaisija on 14 mm.

Alkutekijöissään ollut sormus valmistui myös - lähes samanlaisen kruunuistutuksen olen tehnyt viime talvena. Tässä kivenä on 10-millinen vaalenapunainen cubic zirconia ja rungon leveys on noin 5 mm.

Pääsin kokeilemaan myös uutta materiaalia/tekniikkaa. Emaloinnista en ole koskaan oikein innostunut, se on tuntunut kovin mutkikkaalta ja hankalalta. Kun nyt tuli tilaisuus kokeilla matalassa lämpötilassa poltettavaa emalia, innostuin kokeilemaan. Emalointikokeilua varten värkkäsin erimuotoisia matalia hopeakuppeja, jotka emaloinnin jälkeen liitin yhteen ja täydensin paksuilla renkailla rannekoruksi. Rannekorun kaveriksi syntyi lisäksi parit emaloidut korvikset ja jotakin muutakin pientä emalointijuttua tein.

Ihan loppumetreillä piti vielä värkätä yksinkertaistakin yksinkertaisemmat kirjojan korvikset, pienet hopeiset ristipistot:

Ja jotakin muutakin kuin valmiita koruja kurssilta aina jää mukaan: keskeneräistä ketjua, korvispohjia, sormusaihioita - ja ennen kaikkea innostusta ja uusia ideoita!

Sateen keskeltä aurinkoista viikonloppua toivotellen,

Virkattu kännykkätuki

Mies tykkää lueskella päivän lehtiä kännykästään pöydän ääressä ja yrittää haalia milloin mitäkin kännykän alle, jotta se pysyisi sopivassa lukuasennossa. Kun Pinterest sitten yhtenä päivänä tarjosi pinnattavakseni virkattua kännykkätukea, niin sehän oli siinä!

Kännykkätuen - vai pitäisikö sanoa kännykkätyynyn - kulmaan kiinnitin pätkän nahkanauhaa tasaniitillä lenkiksi, josta tyynyn voi ripustaa koukkuun silloin kun se ei ole käytössä.

Suhtauduin aluksi vähän varauksella tämän kännykkätuen toimivuuteen, mutta ihan syyttä. Se hoitaa tehtävänsä ihan loistavasti, ja kännykän voi laittaaa siihen vaakaan tai pystyyn. Ja tabletin kanssakin se toimii, kun tabletti on vaaka-asennossa.




Käyttämäni ohje löytyy täältä. Muutaman pikku muunnelman tein omaan virkkuuseeni. Aloituksessa on 25 silmukkaa, kuten mallissakin, mutta lanka on erilainen. Isomman tyynyn jälkeen virkkasin yhden ylimääräisen rivin kiinteitä silmukoita ennen pienemmän tyynyn aloittamista niin, että kännykkä pysyy paremmin paikoillaan. Ja jossakin  kohdassa ohjetta taisin vähän oikaista :)

                            Ja voitteko uskoa - vihreää muurausnarua jäi jäljelle tämän verran:

Joitakin muitakin pieniä juttuja sadepäivinä on valmistunut - niistä myöhemmin.
Aurinkoa viikkoon!

Riipuksia

Sää on toukokuun helteiden jälkeen vähän viilentynyt ja korupöydän ääressäkin on taas malttanut istua sen verran, että Swarovskin riipukset ja helmet ovat vihdoin saaneet ripustimet. Helmet ovat isoja, halkaisijaltaan 16 millisiä. Kristalliriipus on Gaultierin Swarovskille suunnittelema, samanlaiseen riipukseen tein ripustimen jokin aika sitten, silloin ripustinta koristamassa oli hopeinen tähti, nyt messinkisydän.

Aurinkoa viikkoon!

Pari pussukkaa

Palloilla ja rusetilla. Kehyksillä ja vetskarilla. Pinkit pallokehykset on jo hyvän aikaa odottaneet pussukkaa, mutta kun en oikein ole tiennyt minkälaista, niin odotus on venähtänyt.

Pussukan pyöreä pohja onnistui toisella yrittämällä - ensimmäisellä kerralla levennyskohtia oli yksi enemmän eikä pohjasta tullut suoraa. Toisella kerralla aloituksessa on seitsemän kiinteää silmukkaa ja lisäyskohtia joka kerroksella on samoin seitsemän.

Mutta kaikki ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Edellisessä postauksessa esittelemäni muurausnarupussukan suora sauma -tekniikka ei näissä pussukoissa sitten toiminutkaan, vaan sauma  nojailee kevyesti oikealle. Tekniikka siis toimi muurausnarussa, mutta ei tässä Novitan kotiväki kartano -langassa - mistä lie johtuu. Mutta saa kelvata noin, onhan se kuitenkin melko siisti.

Toukokuu päättyy tänään ja kesä alkaa huomenna ihan virallisestikin. Toivottavasti aurinkoinen ja lämmin kevätaika vaihtuu aurinkoiseksi ja lämpimäksi kesäksi!

Muurausnarupussukka

Sain sisareltani ison kasan erivärisiä muurausnarurullia - ja nyt on sitten täälläkin osallistuttu muurausnaruvirkkausbuumiin! Ensimmäisenä koukulle pääsi neonvihreä lanka, somisteena oranssi ja mielessä jonkinlainen isohko toilettipussukka. Lanka kestää todennäköisesti aika hyvin kosteutta ja ilman vuoria pussukka on myös aika ilmava. Kotivarastosta löytyi juuri sopivan väristä metrivetoketjua, joten innostuinkin virkkaamaan pussukan valmiiksi melkein samalta istumalta. Pussukka on reilun kokoinen, leveys 32 cm ja korkeus 25 cm, sinne mahtuvat siis mainiosti saippuat, shampoot ja muut tarpeelliset purkit ja purnukat.

Pussukka on virkattu kiinteillä silmukoilla silmukan takareunasta. Pohjan aloituksessa on 46 silmukkaa, pohjassa on 7 kerrosta jokaisella kerroksella on lisätty silmukoita kummassakin päässä niin, että pohjasta tulee soikea ja se pysyy suorana ( noin 3-4 silmukkaa kummassakin päässä). Pohjan jälkeen seuraavalla kerroksella on kavennettu 2 silmukkaa kummassakin päässä ja jatkettu virkkausta suorana. Muutaman kerroksen jälkeen on tehty toisen kerran 2 silmukan kavennukset kummassakin päässä (yhteensä 4 silmukkaa). Pussukan somisteet on tehty ketjuvirkkauksella. Oranssi lenkki on kahdeksan silmukan levyinen ja virkattu suoraan kiinni pussukkaan. Vetoketju on ommeltu valmiiseen pussukkaan käsin. 

Pussukkavirkkauksessa olen kokenut ongelmaksi sen, että ellei virkkaa spiraalina niin kerrosten yhdyskohdasta tulee vino tai epätasainen tai - no, ruma. Olen aiemmin kokeillut kerrosten yhdistämistä niin, että saumasta tulee suora, mutta en kirjannut sitä minnekään muistiin ja homma piti nyt testata uudelleen. Ja nyt siis myös muistiinpanot vastaisen varalle:

Odotettavissa on aurinkoisen ja lämpimän viikon jatkoksi aurinkoinen ja lämmin viikonloppu - jokohan se kesä nyt tuli?

Korukooste - keväällä valmistuneita

Pitkin kevättä on pikkuhiljaa valmistunut koruja, joita en ole vielä tänne laittanut. Viimeisimpänä on korupöydällä ollut vielä yksi kalanruotoketju. Tuota ketjumallia on viime aikoina tullut punotuksi niin paljon, että seuraavaksi onkin kiva punoa jotakin muuta. Tällä ketjulla on pituutta 42 cm + lukko ja lukkorenkaat. Lukko on halkaisijaltaan 14-millinen.

Joulun alla punoin ranneketjun verran verkkoketjua ja värkkäsin ketjuun spektroliitti-riipuksen. Nyt ketju sai jatko-osan ja siitä tuli reilun mittainen, vähän yli 60-senttinen kaulaketju.

Palapeliavaimenperät on sahattu 0,8-millisestä hopealevystä ja paloihin on punsseloitu mrs ja mr -tekstit. Myös avainrenkaat ovat hopeaa. Arvannette, mikä lahja on kyseessä :)

Aiemman postauksen Swarovski-riipus tarvitsi seurakseen korviksia. Korvisten Swarot ovat samanlaiset kuin riipus, mutta pienemmät - ja tietysti myös ripustimet ovat samanlaiset mutta pienemmät. Kiva setti näistä tuli. Tuossa Swarovskin helix-pisarassa on mielestäni kiva pyöreys ja tosi kaunis vähän kierteinen hionta. Ja mikä ihana säihke!

Oi ihana toukokuu - auringonpaistetta ja lämpöä! Säihkettä viikkoon!

Viisi rannekorua

Erivärisiä makeanvedenhelmiä hopeaan kieputettuina. Helmien keskellä hopeisesta pantalangasta tehty pieni sydän. Helmet ovat kooltaan noin 7-millisiä, korut ovat siis aika kevyitä ja siroja. Värejä kevääseen!

                            

 

Aurinkoista viikkoa!