Rikkinäinen puhelin. Siitä se lähti. Tai oikeastaan sen tilalle takuuna saamastani upouudesta puhelimesta, joka tietysti on eri kokoinen kuin se vanha. No tottakai uusi puhelin tarvitsi uuden pussukan.
Huopakirjontaa ja -applikointia kokeilin jo aiemmin
neulakirjassa ja neulatyynyssä, silloin käytössä oli askarteluhuopaa. Kännykkäpussin ompelin 3 mm:n paksuisesta oikeasta villahuopalevystä ja kaupunkimaisema on koottu 1 mm:n paksuisesta villahuopalevystä leikatuista kuvioista. Pussin toiselle puolelle kirjoin nimikirjaimet. Talojen ompeluun ja kirjontaan on käytetty muliinilankaa. Nahkalenkkiin käyttämäni materiaalit löytyivät korutavikkeista: nahkarannekoruihin hankkimaani punaista nahkanauhaa ja lukko, josta käytin tähän toisen puolikkaan - eiköhän se toinenkin puolikas paikan löydä.
Syksyn myötä puuvillalangat - ja ne keskeneräiset puuvillalankatyöt - on pantu sivuun ja villalangat kaivettu esiin. Niin se tuntuu olevan jokaisena syksynä. Ja syksyn ensimmäiset sukat on jo puikoilla. Ihanaa - vielä vähän kesäistä - viikonloppua!
9 kommenttia:
Huikean hieno!!!
Voi että on kiva kotelo, ihailen (ja pikkuisen kadehdinkin) sinua kun olet niin taitava, monipuolinen käsitöiden tekijä!
Sinä se osaat kyllä vaikka mitä! Joku päivä minäkin opettelen tuon kirjontahommelin:)
Miten soma kännykkäpussi! :)
HIENO!
Voi kun söpö pussi kännylle :)
t. Maria
Kiitos ihanista kommenteista! Käsityövuosia on kertynyt jo sen verran, että on ehtinyt kokeilla kaikenlaista. Välillä onnistuu ja välillä intoa riittää enemmän kuin taitoa, mutta ihanaa tämä kässyily kyllä on!
Uuuuh! Aivan fantastinen! Tykkään!
Kiitos Katri :)
Lähetä kommentti