Hopeaa työstämässä - pitkästä aikaa

Alkuvuoden viikonlopuista pari on kulunut hopeahommissa Vihdissä - kuten monena aiempanakin vuonna. Olikin tosi kiva pitkästä aikaa työstää hopeaa, kun koko talven ja syksyn - ja varmaan jo viime kesänkin käsityöt ovat olleet enimmäkseen virkkuita ja neulomuksia. Mutta nyt tammikuussa siis taas kaksi mukavaa viikonloppua hopealankojen ja -levyn - ja vähän pronssilankojenkin parissa. Ensimmäisessä rannekorussa virikkeenä olivat Inarin ja Puolangan rautakautiset aivan uskomattoman kauniit kaularenkaat. Uskomatonta on mielestäni myös se, että kummatkin hopea-aarteet ovat löytyneet vasta 2000-luvulla. Finna-tietokannasta (www.finna.fi) löytyy kuvia näistä hopealöydöistä ja Inarin hopea-aarretta voi käydä ihan livenäkin ihastelemassa Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa. Inarin hopea-aarre on ollut virikkeenä jo aiemminkin tässä vuosia sitten tekemässäni rannerenkaassa.

Toinen rannekoru on punottu pinenenpienistä hopearenkaista. Tarkemmin sanottuna 1 mm:n paksuista hopealankaa on veivattu ensin 2,5 mm:n veivillä spiraaliksi, joka on sen jälkeen sahattu lenkeiksi, joista koru on sitten punottu).

Parin viikonlopun aikana ehti toki tehdä muutakin kuin pari rannekorua, vaikka hommat tällä kerralla sujuivatkin hitaasti - siis todella hitaasti suunnittelusta, työstämisestä ja mukavasta tunnelmasta nautiskellen. Mutta noista muista aikaansaannoksista sitten enemmän vähän tuonnempana.
Hyvää helmikuun ensimmäistä viikkoa - päivät pitenevät huimaa vauhtia!