Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa

Voiko olla ihanampaa nimeä lautanauhamallilla! Lautanauhaharjoitukset siis jatkuvat. Posti toi jo jokin aika sitten kirjoja ja nauhalautoja ja kalamieheni hommasi käyttööni ruuvipuristimia ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa. Tämä on sellaista kolmen hoon hommaa: hidasta, haasteellista - ja niin hauskaa! Maikki Kariston Lautanauhat-kirjasta löytyi perusteelliset ja selkeät ohjeet aloittelijalle ja saman tekijän yhdessä Mervi Pasasen kanssa tekemässä kirjassa Omenaisia ja revonneniä on toinen toistaan houkuttelevampia vanhoja suomalaisia lautanauhamalleja, jotka eivät ainoastaan näytä houkuttelevilta vaan myös kuulostavat siltä - vai mitä tuumaatte: pienomenaisia, mehiläisjalkoja, puuhunnousevaisia, yhtenäisiä kananvarpaistarhoja, hienoja kukkupolvia pienomenaisten kanssa! Ne pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa ovat seuraavassa kuvassa oikealla. Kaikki kuvan nauhat on kudottu ohuesta Pirkka-langasta. Ja kyllä - virheitähän näissä on, kun en ole vielä harjaantunut lukemaan kutomaani niin, että osaisin kaikkia virheitä palata korjaamaan.

Villanauhoja edelsi pari puuvillalangoista kudottua nauhaa, joiden mallit ovat Lautanauhat-kirjasta. Punaharmaan nauhan merseroitu lanka toimi kutoessa selvästi paremmin kuin vihreänkirjavan nauhan merseroimaton lanka, josta kutomisen edetessä hiutui pikkuhiljaa pieniä pumpulihaituvia. Merseroimattomat puuvillalangat säästyvät siis muuhun käyttöön, kun  kaikki muut varastoistani löytyvät langat olen tässä nauhainnostuksessani julistanut ennen pitkää kutovani lautanauhoiksi!

Näitä lautanauhahommia googlaillessa osui haaviin muitakin muinaisia käsityövälineitä, joista nyörihaarukka pääsi heti kokeiltavaksi Harjoittelua kaipaa senkin käyttö, mutta kätevä ja kiva vehje se on!

Vähemmän iloisesta talvisäästä huolimatta iloista viikonloppua toivotellen,