Kirjovirkkausta

Kesävirkkaukset ovat muuttuneet syysvirkkauksiksi. Pinterestissä olen jo kauan ihastellut hurjan kauniita Latinalaisen Amerikan Wayuu Mochila -virkkauksia ja ne innostivat tutkimaan kirjovirkkauksen saloja vähän perusteellisemminkin. Pieni pussukka tuntuu sopivan kokoiselta harjoitustyöltä, joten pussukkakokelma on taas kasvanut - ja kasvaa edelleen.

Pussukoiden kuvioita on poimittu eri paikoista (turkoosi korimalli, harmaa kukonaskelkuvio, punaiset pallot oma sommitelma, vihreät nuolenpäät, punakirjavat kuviot muokattu Knitting Traditions -lehden kevään 2011 numeron Korsnäsin paidan ohjeista).

Netistä löytyi monia kiinnostavia ohjeita ja hyviä niksejä virkkaamiseen ja YouTubeakin on loppukesällä tullut tuijotelluksi ihan urakalla. Laitan tähän muistiin linkkilistan katselemistani ohjeista.
1. Pyöreää pohjaa virkatessa lisäysten paikat ovat olleet aina vähän sattuman kauppaa ja  yleensä sattuma ei ole tehnyt pohjasta riittävän tasaista. Mutta Pinterestistä löytyi ongelmaan selkeä ja johdonmukainen kuva/ohje. Näissä pussukoissa käytin tuota kuvan oikeanpuoleista ohjetta, jossa lisäykset piiloutuvat mukavasti virkkaukseen.
2. Kerroksen päättäminen ja aloittaminen pyöreässä virkkauksessa on aiheuttanut päänvaivaa, mutta siihen löytyi selkeä video täältä.
3. Värin vaihtamiseen kerroksen alussa löytyi ohje täältä.
4. Marion Verloopin YouTube-ohjeita Wayuu-virkkaukseen
katselin myös, YouTubesta löytyy useampikin hänen tekemänsä video.
Idean tupsuun bongasin Pinterestistä tästä kuvasta.
Ja netistä löytyy tietysti vaikka kuinka paljon muitakin ohjeita kirjovirkkaukseen, mutta selailun välillä on kiva yrittää ehtiä vähän virkatakin.

Edellisen postauksen jälkeen peruuttelin vähän blogiani taaksepäin ja huomasin, että kevään ensimmäiset virkkuut oli kyllä aloitettu - ja valmistuneetkin - jo maaliskuulla. Sen jälkeen virkkaaminen jäi muiden projektien jalkoihin melkein koko kesäksi, mutta on nyt jatkunut - ja jatkuu edelleen - sitäkin innokkaammin.

Kesävirkkauksia

Kesän kynnyksellä neulepuikot ovat yleensä vaihtuneet virkkuukoukkuun ja villalangat puuvillaisiin. Tänä kesänä vaihto tapahtui vasta loppukesästä, kun netissä osui silmiin kiva kirjava virkkausmalli, joka innosti ottamaan virkkuukoukun ja puuvillalangat esille.

Pussukoissa voi kätevästi säilyttää vaikka seuraavia virkkausprojekteja. Ja näiden jälkeen virkkaaminen onkin ollut käsissä - no, vähän joka välissä. Virkkausinnostuksen tuloksista enemmän, kunhan saan valokuvatuksi niitä.

Piuhat järjestykseen

Kesäreissuille - ja muillekin pidemmille reissuille - tarvitsee aina pakata mukaan yllättävän monta erilaista piuhaa. Niillä on kyllä oma tietty paikkansa autossa, mutta yhden piuhan erottaminen piuhaspagetista vie helposti hermot. No, ongelmaanhan löytyi helppo ratkaisu.

Piuhanpidikkeet on tehty SnapPapista, jota tilasin neljä vuotta sitten Saksasta, kun sitä oli ilmestynyt uutuutena nettikaupan hyllylle. Innostuin silloin heti ompelemaan tästä nahkapaperista erilaisia juttuja, esimerkiksi puikonpidikkeet, pussukoita, kynänpidikkeen tablettiin ja olkalaukun miehelle. Ensi-innostuksen jälkeen nahkapaperi jäi odottelemaan uutta inspiraatiota. Ja inspiroihan tämä pikku projekti kyllä - ainakin suunnittelemaan, mitä kaikkea SnapPapista olisi kiva tehdä.

Käytössä on ilmennyt, että tämä piuhanpidikemalli vaatii vielä pientä parantelua. Pidike nimittäin luistaa helposti pois piuhasta, kun piuha on käytössä. Mutta kyllä näillä piuhaspagetista hyvin eroon pääsi.
Mukavaa syyskuuta toivotellen,

My favorite things

Joitakin vuosia sitten innostuin kokeilemaan silloin markkinoille tullutta uutta korumateriaalia Ice Reciniä, eli koruhartsia. Kokeilujen tuloksena oli muun muassa tärkeä Love-kaulakoru, joka oli kaulalla melkein aina. Kunnes eräänä talvipäivänä jo muutama vuosi sitten se mystisesti hävisi, eikä sitä sen jälkeen ole löytynyt. Uutta samanlaista en ole saanut aikaiseksi tehdä, mutta vähän samaa ajatusta on tässä riipuskorussa. Kootessani helmiä ja hopeariipuksia kaulakoruksi mielessäni alkoi soida My favorite things -sävelmä musikaalista Sound of Music.

Joten siinä ne nyt ovat, silkkilangalla solmittuun makeanvedenhelminauhaan ripustettuina, My favorite things.

Välisukkia

Jämälankavarastoon on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä pienempiä ja vähän isompiakin keriä Seitsemän veljestä -lankoja. Aika ajoin niitä innostuu neulomaan sukiksi (esimerkiksi nämä, nämä ja nämä), mutta jämälankavarastoa on vain riittänyt. Tämän postauksen sukat on neulottu yhdellä ja samalla yksinkertaisella ja helpolla kaavalla, vain varren pituus vähän vaihtelee - ja tietysti väritys. Minulle uusi juttu näissä sukissa on lankojen päättely neuloessa (ohje löytyy esimerkiksi Garnstudion sivuilta täältä). Sukkien valmistuminen on helpottunut ja nopeutunut merkittävästi, kun neulomisen jälkeen ei ole tarvinnyt enää erikseen aloittaa lankojenpäättelyrumbaa. Sukankudin on ollut kiva ottaa näppeihin aina sopivassa välissä ja neuloa raita tai muutamakin.

Tusina sukkia on valmistunut välikäsitöinä melkein huomaamatta, mutta kun jämälankoja riitti - ja riittää - niin lisää tulee - vähän joka välissä.

Lisää korviksia

Korvisinto on jatkunut ja edellisen postauksen jälkeen on valmistunut vielä saman verran uusia korviksia. Niitä suunnitellessa ja värkkäillessä on ollut kiva kokeilla erilaisia helmiä ja hopeaosia ja niiden yhdistelmiä. Ja vähän hopeahommiakin on päässyt tekemään: korviskoukut on tehty ohuesta hopealangasta sulattelemalla langan toinen pää pieneksi palloksi ja vääntelemällä sitten lanka korviskoukun muotoon. Hauskaa puuhaa sekin! Vasemmalla olevat Turmaliinikorvikset hopealehdillä ovat koukkujen kanssa 9 cm pitkät ja oikealla olevat pronssirenkaat hopeakoristeella noin 3 cm pitkät.

Ja vielä toiset samanlaiset makeanvedenhelmikorvikset kuin edellisessä postauksessa:

 Mutta korvisvärkkäilyn jälkeen korupöydällä on jo uudet jutut odottelemassa. Niistä enemmän tuonnempana. Aurinkoista heinäkuun viikkoa toivotellen,

Sormuksia ja korviksia

Korvakorujen värkkäys ei ole aiemmin ollut ihan suosikki koruilulistallani, mutta nyt taisin vähän innostua. Käytän yleensä pieniä hopeisia korviksia, samoja päivästä toiseen. Lieneekö kesä syynä, mutta nyt teki mieli vähän isompia ja värikkäämpiä korviksia.  Kirjavien akaattihelmikorviksien jälkeen valmistui vielä 6 muutakin korvisparia: kirjavia makeanvedenhelmiä ja hopeaa, howliittihelmiä ja hopeaa, jadehelmiä (= serpentiinihelmiä) ja hopeaa, hopeaa ketjussa, hopeaa ja kullattuja hopeahelmiä eli vermeilhelmiä sekä viimeisinä nahkanauhakorvikset, joissa on makeanvedenhelmiä ja hopeaa.

Nahkanauhakorvisten pituus on vähän yli 6cm koukun kanssa ja turkoosien howliittikorvisten  noin 5cm. Helmien halkaisija kaikissa korviksissa 4mm.

Ja innostus jatkui myös pinottavien sormusten kanssa, niitä on kevään aikana valmistunut lähes kolmekymmentä. Hopeaa ja korukiviä, tällä kertaa vihreää onyxiä, peridoottia, ruusukvartsia, granaattia, rubiinia sekä cubic zirconiaa, joka on synteettinen kivi.

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt enemmän aikaa kuin ehdin huomatakaan. Käsissä on kyllä pyörinyt kaikenlaisia pikku projekteja, ja on jotakin valmistunutkin. Tämä käsityöpäiväkirjablogini siis jatkuu - toivottavasti kuitenkin vähän tiheämmässä tahdissa taas.