Kuparia ja vähän hopeaakin

Kuparia en ole juuri tullut käyttäneeksi korumateriaalina, vaikka se mielestäni kaunis ja taipuisa metalli onkin. Pari valmista juttua olen tehnyt joskus kauan sitten (tämän ja tämän) ja muutamia kokeiluja on kyllä tullut tehdyksi sen jälkeenkin, mutta ei pitkään, pitkään aikaan. Kunnes nyt - ja jotain valmistakin tämänkertaisten kokeilujen tuloksena syntyi.

Viimeisen kuvan korvikset valmistuivat itse asiassa ihan ensiksi, kupari on ensin kuvioitu ja muotoiltu sen jälkeen hydrauliprässillä. Ensimmäisen ja toisen kuvan korviksissa kokeilin patinoida liekillä väriä kupariin. Hienoja värejä liekki mielestäni saikin aikaan: punaista, pinkkiä, oranssia, sinistä, violettia - ja liian pitkän kuumennuksen seurauksena myös tumman harmaata ja melkein mustaa. Nyt täytyy sitten seurailla, miten "liekitettyjen" korvisten värit ajan mittaan muuttuvat, kuparihan tummuu yleensä aika nopeasti. Muutama kuparikoruidea on vielä mielessä, joten kokeilut jatkuvat.

Pääsiäispupu

Suloinen lasinen pupukapussi oli ihan pakko ottaa mukaan, kun se matkan varrella loikki eteen. On ehkä kaunein koskaan hankkimistani kapusseista - tai ainakin suloisin. Se on kokonaan sulatettu lasista, myös tuo pikkupupu, eli pupu on ikään kuin lasin sisällä. Kapussin halkaisija on noin 15 mm ja sormustahan se pääsi kaunistamaan. Itse sormus on hopeaa.

Mahtaako muuten joku muu muistaa vielä niitä aikoja, kun pääsiäisen suklaamunista löytyi sormuksia?

Pitkänpuoleinen projekti

Eikä vieläkään ihan valmis - mutta melkein kuitenkin! Viime kesänä löysin kirppikseltä ja kierrätyskekuksesta vanhoja kanavatyötauluja, joista jotkut pääsivät käsittelyyn hetimmiten, kuten tämä. Yhden tauluista ostin ihan tiettyä tarkoitusta varten, mutta sen työstäminen onkin sitten vienyt aikaa paljon suunniteltua enemmän.

Punahilkka-taulu yksistään ei ollut riittävän suuri tuolin istuintyynyksi, joten lisäksi piti löytää sopivaa kangasta. Sitä löytyi - yhden hätiköidyn hutiostoksen jälkeen - paikallisesta verho- ja verhoilukangaskaupasta. Juuri sopivan kokoinen ja värinen pala punaista verhoilukangasta. Istuintyynyn ompeleminenkin on vienyt oman aikansa, vaikka yksinkertainen ompelutyö onkin. Ja se  on edelleen kesken, kun en oikein ole osannut päättää millaisen kiinnityksen tyynyyn haluaisin.

 

Itse tuolikin on kierrätystavaraa, löytö kierrätyskekuksesta. Tässä huushollissa tekniset hommat paremmin osaava poisti vanhan lakan kätevästi soodapuhalluksella ja sen jälkeen pääsin maalaushommiin. Tuoli sai uuden punaisen värin, uudet huopatassut ja selkänojan somisteeksi vielä pari posliininuppia - ja jäi sitten melkein vuodeksi odottelemaan sitä istuintyynyn valmistumista.

Mutta niin kai se on, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Siili ja muita riipuksia

Ei se kevät sitten ihan vielä tullutkaan, vaikka on jo jonkin aikaa lupaillutkin! Lunta on pyryttänyt useita senttejä ja lämpötilakin on laskenut taas pakkasen puolelle. Korupöydän ääressä on ollut mukava sahailla ja viilailla ja katsella samalla takatalvea ikkunan läpi lämpimästä. Viikonlopun aikana syntyi muutama yksinkertainen hopeariipus. Kuvioidut riipukset ovat aika pieniä, siiliriipus on halkaisijaltaan parisenttinen, perhosriipuksen halkaisija on 16 mm ja kuvioidun ristin korkeus lenkin kanssa on 27 mm.

 

 

Kuvioidun ristin lisäksi valmistui vielä muutama sirompi risti, isoin niistä on 38 mm korkea. Kaikkein pienin,19 millinen unohtui kuvasta.

Pikkuinen nuottiavain taitaa päästä kaulaan ketjussa, jotkut riipukset saavat ehkä kaverikseen helmiä.

 
Takatalvi tai ei, päivän pituus auringon noususta auringon laskuun on jo melkein 12 tuntia - oi mikä ihana valo!

Pipoi

Vaikka tämä talvi on kai sääennusteidenkin mukaan ollutta ja mennyttä ja kevät kovaa vauhtia jo tulossa, päätin neuloa vielä pari pipoa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos niille kuitenkin olisi vielä tarvetta. Seuraavana talvena sitten ainakin. Vaalean pipon malliin ihastuin nähdessäni sellaisen valmiiksi neulottuna Menita-lankakaupassa, ohje pipoon löytyy Garnstudion nettisivuilta  (täältä). Oman piponi neuloin melkein ohjeen mukaan. Lanka ei tosin ole Dropsin, vaan Schachenmayrin Extra Merino Big -lankaa.

 

Mieskin toivoi uutta pipoa ja saamansa piti. Lanka on ihanan pehmeää käsinvärjättyä Manos silk Blendiä, jossa on 30 % silkkiä ja 70 % merinovillaa. Mallissa on neulottu vain yksinkertaisesti palmikkoja ja kahden oikean silmukan pylväitä vuorotellen.

Punainen pipo ja kaulahuivi  - myös miehelle - ovat jo aiemmin neulottuja, langan merkkiä en muista, mutta silkkiä ja merinovillaa tämänkin pipo-kaulahuivi -setin langassa on. Ohje on muistaakseni jonkun vuoden takaisesta Novita-lehdestä (edit: ei ollutkaan Novita-lehti, vaan Moda-lehti vuodelta 2011). Kaulahuivissa on mielestäni kiva neulemalli, se näyttää kummaltakin puolelta aika samanlaiselta.

Ja kun vauhtiin on päästy, niin vielä on yksi pipo puikoilla: kalamiehelle kalapipo, malli Ravelrystä (Plenty of Fish).

Tämä pipo ei vain taida enää näille lumille ehtiä...

Hopeapilvi ja kultasiipinen lintu

Sumuinen ja sateinen viikonloppu.Työpöydän ääressä on valmistunut pari riipusta jo aiemmin aloitetuista aihioista. Pari-kolme viikkoa sitten minulla oli tilaisuus kokeilla itselleni ihan uutta tapaa muotoilla hopeaa. Hopealevystä syntyi hydrauliprässin avulla kaksi pulleaa pilvenpuolikasta, jotka on juotettu yhteen. Riipuksen ketju on käsin punottu ns. ankkuriketju (millin lanka, kahden millin lenkkejä) ja pilvestä roikkuu ketjujen päissä pienet kristallipisarat.

Prässillä syntyi myös kaksi linnun puolikasta. Siivet on koristeltu keum boo -tekniikalla, jolla olen jo muutama vuosi sitten koristellut joitakin koruja (esim. tämän, tämän ja tämän riipuksen sekä tämän, tämän ja tämän sormuksen). Linnun siivet on sahattu hopealevystä, kuvioitu ja sen jälkeen kullattu keum boo -tekniikalla. Keum boo on vanha korealainen menetelmä, jossa hopeaan liitetään ohutta 24 karaatin kultafoliota, eli siis puhdasta kultaa. Mielenkiintoinen tekniikka ja tuloskin on mielestäni kiva.

Kuvat ovat valitettavasti yhtä tasaisen harmaita kuin kulunut sunnuntaipäivä, onneksi suunta on kevättä kohti - ja kai se kuvaustaitokin vielä jossakin vaiheessa vähän kehittyy.

Hopealevystä ja -langasta

Kaksi edellistä viikonloppua on mennyt hopeaa sahatessa, viilatessa, juottaessa ja punoessa. Valmiiksi asti on tullut tämän postauksen rannekorut ja pari keskeneräistä juttua odottelee vielä jatkotyöstämistä ja viimeistelyä. Hopealevystä tehdyssä rannekorussa on 2 cm x 1,5 cm:n kokoisia laattoja limittäin ja peräkkäin, koru tuntuu ranteessa mukavan notkealta. Hopealevyn paksuus on 0,7 mm. Alemmassa kuvassa on kuvattuna myös rannekorun "nurjaa" puolta, josta näkyy laattojen kiinnitys toisiinsa.

 

Pitkästä aikaa punoin myös ketjua ja innostuinkin siitä niin, että aloitin tämän Cordell-ketjun lisäksi myös toista mallia - sitä varten pitäisi sahata vielä lisää hopealenkkejä.

 

Hopeahommat ovat jatkuneet tänä viikonloppunakin, mutta hitaasti. Onneksi päivässä on jo aika pitkästi valoisaa aikaa - aurinko nousi tänään jo tunnin verran aiemmin ja laski melkein puolitoista tuntia myöhemmin kuin kuukausi sitten!