Punahilkka-taulu yksistään ei ollut riittävän suuri tuolin istuintyynyksi, joten lisäksi piti löytää sopivaa kangasta. Sitä löytyi - yhden hätiköidyn hutiostoksen jälkeen - paikallisesta verho- ja verhoilukangaskaupasta. Juuri sopivan kokoinen ja värinen pala punaista verhoilukangasta. Istuintyynyn ompeleminenkin on vienyt oman aikansa, vaikka yksinkertainen ompelutyö onkin. Ja se on edelleen kesken, kun en oikein ole osannut päättää millaisen kiinnityksen tyynyyn haluaisin.
Itse tuolikin on kierrätystavaraa, löytö kierrätyskekuksesta. Tässä huushollissa tekniset hommat paremmin osaava poisti vanhan lakan kätevästi
soodapuhalluksella ja sen jälkeen pääsin maalaushommiin. Tuoli sai uuden punaisen värin, uudet huopatassut ja selkänojan
somisteeksi vielä pari posliininuppia - ja jäi sitten melkein vuodeksi odottelemaan sitä istuintyynyn valmistumista.

Mutta niin kai se on, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!