Nauhat käytössä

Edellisen postauksen lautanauhat on pätkitty, päätelty ja pantu paikoilleen. Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa koristavat nyt kutojansa sääriä. Alennusmyynnistä löytyneet nilkkurit kaipasivat jatkokseen säärystimiä, jotka valmistuivatkin nopsasti tummanharmaasta 7 veljestä -langasta.  Yksinkertaiset tummat säärystimet taas kaipasivat jotakin koristetta kylkeensä. Lautanauha on päätelty toisesta päästä tupsulla ja toisesta päästä lenkillä ja ommeltu kiinni säärystimeen. Niinkuin Maikki Karisto Lautanauhat -kirjassaan opastaa, valmis lautanauha kannatti kastella ja pingottaa kevyesti, se tosiaan teki nauhasta pehmeämmän ja joustavamman ja nauha luontuu mukavasti neulottuun säärystimeen.

 

Lankavarastossani on jo hyvän aikaa pyörinyt muutama kerä vaaleanharmaata Sandnes Garnin Alfa-lankaa - ihanaa muhkeaa ja pehmeää villa-mohair -lankaa, jolle ei sen hankkimisen jälkeen sitten kuitenkaan ole oikein löytynyt sopivaa käyttökohdetta. Tässä jokin aika sitten kaivoin kerät esiin tavoitteena neuloa siitä lapaset - tai tumput, niinkuin meilläpäin on totuttu niitä nimittämään. Tiesin jo etukäteen, että lanka ei oikein huovu, mutta laitoin siitä huolimatta tumput valmistuttuaan hetkeksi pesukoneeseen pyörimään ja vähän neule siinä pyöriessään tiivistyikin. Lautanauhakoristeet saivat seurakseen vielä yksinkertaisen kirjotun kuvion. Kirjontakuvio löytyi  netissä olevasta ihanasta vanhasta kirjontakirjasta. Kirjassa on paljon kaikenlaisia kivoja malleja - mutkikkaita ja vähemmän mutkikkaita - joita tulee varmasti käytetyksi joissakin muissakin jutuissa.

Ulkolämpötilat näyttävät täällä Etelä-Suomessa päivästä toiseen plus-asteita ja sateetkin tulevat vetenä, joten näille talvisille villavarusteille ei taida enää ennen ensi talvea olla paljon käyttöä. Mutta ovatpa valmiina odottamassa seuraavan talven tuiskuja ja viimoja!
Kevättä odotellessa, hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua toivotellen,

Vanhan toistoa ja uuden opettelua

Näistä säärystimistähän se ajatus sitten lähti - siis ajatus lautanauhan kutomisesta. Innostuin neulomaan itsellenikin säärystimet, kalamies kun on ollut varsin tyytyväinen omiinsa - ovat kuulemma toimineet toivotulla tavalla. Hiihtoloman lähestyessä ajattelin, että sellaiset voisivat olla itsellenikin kätevät ja suorastaan tarpeelliset Lapin lumilla. Säärystimet valmistuivatkin jo hyvän aikaa sitten, vain ne koristenauhat puuttuivat. Mutta eivät puutu enää, kun pari edellisen postauksen lautanauhaa koristaa ja kiristää nyt omia säärystimiäni.

Tarkoitus oli saada valmiit säärystimet kuvatuksi käytössä hohtavilla hangilla, mutta nämä Etelä-Suomen säät eivät ole viime päivinä oikein hangille houkutelleet. Ja lumet tuntuvat sulavan sellaisella vauhdilla, että pian ei taida olla enää hankiakaan. Siispä oli vain tyydyttävä sisäkuvaan.

Neulemalli on siis sama kuin kalamiehelleni neulotuissa säärystimissä ja peräisin Sukupolvien silmukat -kirjasta, väritys on vähän eri. Ja lanka taas sitä samaa 7 veljestä  (harmaa, luonnonvalkoinen ja punainen raita), puikot 3,25.

Teema ja muunnelma

Lumisen koiranulkoilutuslenkin jälkeen mies ravisteli kenkiään ja pohdiskeli, että jonkunlaiset säärystimet voisivat olla hyvät näin lumisilla keleillä. Eihän siinä sitten sen enempää motivointia tarvittu - eikun kalsut puikoille! Kalsuista en tosin ollut kuullutkaan ennen kuin Sukupolvien silmukat -kirjasta luin, että ne ovat yhtäkuin säärystimet. Kirjan kalsuohjeen sijaan käytin mallina yksiä kirjan sukista - vähän muunnellen. Kummankin säärystimen reunaan ompelin villaisesta koristenauhasta lenkin "tämä kohta ulospäin" -merkiksi. Lankana on - taas - Novitan 7 veljestä (harmaa, luonnonvalkoinen ja musta) ja puikot 3,25 mm.

Ja vielä vilaus siihen teemaan, eli Sukupolvien silmukat -kirjan "Riitta Marian lankasukka" -malliin. Tätä kirjaa on kyllä kiva ihan vain katsella ja lueskella - vaikkei siitä neuloisi yhtään sukkaa tai tumppua!

Vuoden 2015 ensimmäisen päivän jo hämärryttyä toivotan kaikille blogivierailijoille onnellista uutta alkanutta vuotta 2015!