Ryppyisiä rannekoruja

Viime postauksesta on vierähtänyt jo tovi - josta osa on kulunut korupöydän ääressä ja osa myös sohvan mutkassa neulepuikot tai virkkuukoukku kädessä. Korupöydän tuotoksista tähän kohtaan pari rannekorua. Ne on tehty hopeisista laatoista, joiden pinta on sulatettu rosoiseksi. Laattojen koko on noin 1.8 cm x 2 cm. Rannekorut on tehty kavereiksi aiemmin tehdyille samalla tavalla skrympatuille sormuksille ja niissä on melkein piilossa samanlainen pienenpieni, halkaisijaltaan 3-millinen kirkas cubic zirconia -kivi kuin sormuksissakin.

Ja tässä vielä yksi niistä aiemmin tehdyistä sormuksista:

   

Muutakin on korupöydällä valmistunut, niistä erikseen myöhemmin.
Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa marraskuun viikkoa,

Korupajalta

Virkkausten - ja pussukoiden - välillä vaihteeksi muutama koru. Nämä ovat valmistuneet jo aikoja sitten ja kuvattukin ne on jo aikoja sitten, mutta blogiin saakka eivät ole ehtineet. Ranne- ja kaulakorun helmet ovat käsintehtyjä afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä. Putkihelmien pituus on noin 20mm. Kaulakorun helmet on pujotettu nahkanauhaan, iso intialainen riipus on korumetallia.

Helmisilkkiin sidotussa pitkässä makeanvedenhelminauhassa on riipuksena käsintehty Muranonlasihelmi "Klimt", halkaisijaltaan 14mm. Helminauhalla on pituutta 85cm, helmet ovat noin 5-6 -millisiä.

Harmaat ja kullanväriset makeanvedenhelmet on sidottu meripihkanväriseen helmisilkkiin. Tykkään tosi paljon tuollaisista rosoisista makeanvedenhelmistä niinkuin kullanväriset helmet tässä helminauhassa. Helmien koko noin 7-8mm.

Jo kauan sitten hankin ihania hohtavia, valkoisia keshi-helmiä, joita olen tähän asti ihastellut vain helminä. Nyt ne on sidottu kaulanauhaksi valkoisella helmisilkillä. Helmet ovat kooltaan 8-millisiä ja niissä on todella kaunis hohto, jota en valitettavasti onnistunut kuvaan tallentamaan.

Kirjavaan rannekoruun on koottu monenlaisia makeanvedenhelmiä, salpalukko hopeaa.

Hopealevystä sahattu sudentassu -riipus nahkanauhassa valmistui jo ehkä pari vuotta sitten, mutta valokuva unohtui jonnekin kuvakansion uumeniin.

Violeteista helmikoruista napatut kuvat ovat niin kehnoja, että ovat siksi jääneet postaamatta blogiin, mutta laitan ne nyt kehnosta laadusta huolimatta tänne muistiin. Kalakorun pituus ilman tupsuriipusta on 75 cm, riipuksen koko helmineen 13 cm.  Riipushelmen pituus on 3 cm. Riipustupsu on tehty ihan pienenpienenpienistä lasihelmistä. Kaulakorun helmet akaattia, muut korunosat hopeaa. Rannekorussa on akaattihelmien lisäksi ametistisiruhelmiä ja makeanvedenhelmiä.

Viikonloppuna taidan -virkkausten lomassa - viettää ainakin vähän aikaa korupöydän äärellä.
Mukavaa viikonvaihetta toivotellen,

Hopeapajalta

Jokatalviset hopeatyöviikonloput ovat taas takana. Niitä aina odottaa malttamattomasti ilmoittautumisesta asti ja sitten ne kuluvat ihan käsittämättömän nopeasti! Mutta mukavaa oli taas. Ja inspiroivaa. Ja uusia juttujakin oli niin, että hommia oli päästävä heti jatkamaan oman korupöydän ääressä. Kukkarannekorun runko on 6 mm leveä ja suurimman kukan halkaisija on 18 mm.

Sormuksen kerratun kukan halkaisija on noin 20 mm ja kukan keskelle on istutettu pieni ametisti.

Rintakoru on halkaisijaltaan n. 55 mm, kukkien keskustoina on jämähopeasta sulatettuja palloja.

Pienen kukkasormuksen kukan halkaisija on 10 mm, sen keskelle on istutettu 3-millinen cubic zirconia. Kukkasormuksen kaverina on valmiiksi kuvioidusta hopeasta juotettu sormus.

Filigraanihelmet/pallot ovat halkaisijaltaan 23 millisiä. Ne sopivat kivasti riipuksiksi pitkään ketjuun - kunhan saan värkätyksi niihin riipuslenkit.

Kiemurasormuksen koristeena - kiemuroiden lisöksi - on jämähopeapallosta muotoiltu kukka.

Kukkainnostuksen seurauksena valmistui myös kukkakorviksia. Kahden pienimmän parin halkaisija on 10 mm, niiden keskustaksi on istutettu pienet 3-milliset cubic zirconia -kivet. Isomman parin halkaiija on noin 15 mm, niissä keskustana on jämähopeasta juotetut pallot niin kuin edellä rannekorussa ja rintakorussakin.

Kukkien vääntelyn lomassa valmistui 1 mm:n hopealangasta ketju, jonka ketjumalli oli itselleni uusi.

Hyvää alkavaa talvista viikkoa toivotellen,

Ja yhtäkkiä oli kesä!

Kaikenlaisia käsitöitä on ollut kevään mittaan vireillä ja jotakin valmistunutkin, mutta yhtäkkiä kesäksi kääntynyt kevät on houkutellut vain oleilemaan ja ihmettelemään eikä valmistuneita ja jo kuvattuja juttujakaan ole malttanut istahtaa päivittämään tänne blogiin. Korupöydälle alkoi kevään tullen kertyä vihreää ja se näytti niin kauniilta hopean ja makeanvedenhelmien kanssa, että tuolla yhdistelmällä syntyi muutama koru ranteeseen pidettäväksi yhdessä tai erikseen - miten milloinkin.

Vihreät pyöreät helmet ovat värjättyä akaattia, siruhelmet malakiittia. Kirkkaat värittömät helmet ovat vuorikristallihelmiä ja hopeinen kalanruotoketju on jo vanhempaa tuotantoa. Valkoiset makeanvedenhelmet on solmittu kirkkaanvihreällä helmisilkillä, koristeena lukossa Swarovskin kristallihelmiä. 

                            

Ja kaulalle ja sormiinkin vihreää on valmistunut - niistä erikseen vähän tuonnempana.
Mutta sitä ennen: suloista suven alkua!

Pari rannekorua ja vähän muutakin

Aurinko ja valo houkuttelevat keväällä sukkapuikkojen äärestä sohvan mutkasta korupöydän ääreen. Valo herättää helmien värit ja hopeakin tuntuu hohtavan kirkkaammin kuin talvella. Vihreässä helmirannekorussa on hopean lisäksi makeanvedenhelmiä, värjättyä akaattia ja pieniä lasihelmiä.

Romanov-rannekoru on punottu millisestä hopealangasta ja siinä on koristeena kuusimillisiä karneolihelmiä.

Romanov-sormus on tehty kaveriksi aiemmin tekemälleni rannekorulle - Romanov-ketjua sekin.

Hopeisten nappien halkaisija on 22mm. Nappien valmistuttua innostuin viilailemaan pronssilangasta tylppäkärkisen neulan - näihin nappeihin sitä ei tosin tarvita, näissä on takana pinssikiinnitys. Mutta on neula ollut käytössäkin jo, sillä ommelluista ristipistoista enemmän vähän tuonnempana. Eli muutakin kuin koruja on ollut tekeillä ja jotain on valmistunutkin, mutta kuvaamisen kanssa on ollut vähän viivettä.

Hyvää ja valoisaa kesäaikaa!

Neulallisia koruja hopeasta

Ja ihan pikkuriikkisen kultaakin. Yhteen rintakorun pienistä hopeisista "kupeista" on tehty ohuen ohut kultaus Keum boo -tekniikalla. Samaa tekniikkaa olen käyttänyt jo muutama vuosi sitten esimerkiksi näissä hopeakoruissa.

Neliölangasta veivatuista, muista koruista yli jääneistä lenkeistä syntyi myös neulallinen koru, koristeena siinä on punainen viistehiottu kvartsi. Kivi on pieni, halkaisijaltaan noin 7 mm ja väriltään se on paremminkin oranssi, kuin kuvan ruskea. Pohdinnassa on korun patinoiminen tummaksi.

Lammas-rintakoru on ollut suunnitteilla jo pitkään ja sen osat ovat odottaneet juotosalustalla kokoamista lampaaksi. Jo vuosia sitten olen tehnyt jämähopeasta samalla systeemillä riipuksen ja sormuksen - ja nyt siis rintakorun.

Korujen valmistumisesta ja kuvaamisesta on aikaa jo kuukausi. Sen jälkeen päivä on pidentynyt hurjasti ja valo lisääntynyt - kevättä kohti siis!

Hopeatyöviikonlopun tuotoksia

Tai parinkin. Jokatalviset hopeakurssiviikonloput ovat taas takana - opettavat, innostavat, motivoivat ja kivat tammikuun viikonloput. Erityisen mukavaa on, että noiden viikonloppujen aikana voi toteuttaa omia projektejaan ja saada niihin ammattilaisen opastusta. Kovin monta korua ei valmistunut, mutta sitäkin enemmän kertyi "työkalupakkiin" uusia asioita, ja mukaan tarttui myös valtavasti innostusta korujen värkkäämiseen.

Pallosormuksen pallo on reiätön, halkaisijaltaan 10-millinen meripihkahelmi. Kiven kiinnitysidea on tarttunut joskus mukaan jostakin päin Pinterestiä, tarkempaa paikkaa en valitettavasti muista.

Parin sormuksen lisäksi valmistui rintakoru, joka on tehty erikokoisista pienistä hopeisista "kupeista". Korun leveys on leveimmästä kohdasta noin 5 cm.

 

Rannekoru on toisinto jo muutama vuosi sitten tehdystä samanlaisesta korusta, mutta tekovaiheet oli hyvä kerrata - ja tällä kerralla myös merkitä muistiin.

Inspiroivia talvipäiviä toivotellen,

Romanov-ketju ranteeseen

Viime aikoina käsityöharrastukset ovat painottuneet aika lailla sukkien neulomiseen, mutta jonkun kerran on tullut istutuksi korupöydän ääressäkin. Kesällä tekemäni kaulakoru sai kaverikseen Romanov-ketjun ranteeseen. Tosi kauan olen suunnitellut Romanov-ketjun punomista, mutta vasta nyt tuli sopiva tarve sille.

Romanov-ketju on muunnelma samaisesta kuningasketjusta, jota on myös tuossa aiemmin tekemässäni kaulakorussa. Molemmat on punottu millisestä hopealangasta. Myös kummassakin käytetyt kivet ovat samaa materiaalia, värjättyä akaattia. Tämän Romanov-ketjun helmet ovat pieniä, halkaisijaltaan 6-millisiä, koko rannekoru on parisen senttiä leveä.
Hyvää uutta alkavaa viikkoa toivotellen,

Pari korua hopealangasta ja -levystä

Pari korua taas. Tehty jo valokuvattukin jo kevätpuolella, mutta jääneet blogin luonnoksiin odottelemaan julkaisua. Rannekoru on hopearenkaista punottua mattoketjua, yksinkertainen, mutta näyttävä ja tuntuva koru, jolla on leveyttä noin 22 mm.

S-riipus on väännetty hoealevystä sahatusta hopeasuikaleesta. Korkeutta riipuksella on viitisen senttiä ja kirjainta koristaa pieni kirkas qubic zirconia, jonnka halkaisija on 5 mm.

Koruilut jatkuvat, mutta muutakin on suunnitteilla ja tekeillä - ja toivottavasti myös valmistuu ennen pitkää! Hyvää alkanutta heinäkuuta!

Lauluni aiheet

Koruja tehdessä käy aina silloin tällöin niin, että tiettyä korua varten värkätyt hopeaosat eivät sitten tunnukaan siihen oikein sopivan tai jäävät muuten yli. Ja niinpä niitä on sitten vuosien varrella jäänyt tarvikepussien pohjalle odottelemaan sijoituspaikkaa uudessa korussa - tai sitten päätymistä sulatukseen menevien jämien laatikkoon. "Inventoin" tässä päivänä muutamana noita käyttämättä jääneitä osia ja löysin pienet hopealätkät, joihin on punsseloitu tekstit lauluni ja aiheet. Ja siitähän se ajatus käyttämättä jääneiden osien korusta sitten alkoi kehkeytyä.

Rannekoruun on käyttämättä jääneiden hopeaosien ja -renkaiden lisäksi käytetty erilaisia helmiä, joita on tullut helmiostosten mukana pienissä "kiitospusseissa" yksittäisinä tuotenäytteinä. Erilaisille yksittäisille helmille ei ole aina helppoa löytää käyttöä, mutta tästä iloisen sekalaisesta korusta niillekin löytyi ihan sopiva paikka. Ja iloisen sekalaisuuden lisäksi korussa on bonuksena vielä iloinen, kevyt helinäkin.

Ja jäihän sinne pussin pohjalle vieläkin noita ylijäämäosia - saa nähdä, mistä ne paikkansa löytävät.
Iloista keskikesän juhlaa toivotellen,