Koiranulkoilutuspussukka

Tällaiselle pussukalle on ollut tarvetta jo kauan. Kevyissä kesävaatteissa ei yleensä ole taskuja, joihin saisi mukaan koiralenkillä tarvittavan varustuksen: kännykän, avaimet, nenäliinan ja koirannamit - ja jostain syystä tarkoitukseen sopivan pussukan tekeminen ei vain aiemmin ole juolahtanut mieleeni. No nyt on lenkkejä varten oma pussukka. Edellisten lisäksi siihen mahtuu mukaan myös pieni vesipullo ja pussukan sisäpuolelle on virkattu verkkotasku kännykkää varten. Eli toisin kuin otsikosta voisi pätellä, sitä koiraa ei siis ole  tarkoitus ulos lähtiessä sulloa pussukkaan :)

Pussukan korkeus on n. 20 cm ja leveys 18 cm. Hihnana on pitkä lautanauha niin että pussukka on mukava heittää olalle ulos lähtiessä. Vetoketju on kiinnitetty virkkaamalla kuten plussapussukassa ja mattokuviopussukassakin. Kiinnitys on viimeistelty virkkaamalla muutama kerros kiinteitä silmukoita vetskarin ketjusilmukoiden pistoihin niin, että pistot ja vetskarin reuna ovat piilossa ja vetskari on ikäänkuin kerrosten välissä. Ja pieni muovinen vesipullokin sai kalalangasta virkatun päällyksen.

Pussukka on virkattu 12-säikeisistä Molla-kalalangoista 1,75:n koukulla ja se muistuttaa paljon aiemmin virkkaamaani tablettipussukkaa sekä väreiltään että kuvionniltaan. Kalalanka on kuitenkin ohuempaa kuin tablettipussukassa käyttämäni Hanko-lanka, joten pussukan virkkaaminen kiinteillä silmukoilla tuntui liian hitaalta ja työläältä.Tein ensiksi koepalan samalla periaatteella kuin tablettipussukan kuvio, mutta kiinteiden silmukoiden sijaan virkkasin pylväitä. Siinä virkatessa juolahti mieleeni ajatus kavennusten ja lisäysten käyttämisestä kolmioiden reunoissa. Ja sehän toimikin mielestäni niin hyvin, että päädyin siihen. Kuvio näytti pysyvän aika hyvin suorassa, tablettipussukassahan kuvio pyrki virkkauksen edetessä kallistumaan toista reunaa kohti.

Lautanauhahihna on kudottu Catania-puuvillalangasta 12 laudalla, lautoja on pyöritetty 12 kertaa eteenpäin ja 12 kertaa taaksepäin. Nauhan päät on viimeistelty isolla loimilangoista tehdyillä tupsuilla, joiden keskelle on lisätty vielä pieni nippu lankoja. Nauhan päättelyidea on peräisin Maikki Kariston Lautanauhat-kirjasta.

 

Alkukesän säät ovat ollet - hmmm - vaihtelevia, eilen paistoi tänään sataa. Omenapuut ja sireenit kukkivat vielä ja juhannusruusut ovat nupulla. Ensi viikolla on jo juhannus!

Auinkoisempia kesäpäiviä toivollen,

Nauhat käytössä

Edellisen postauksen lautanauhat on pätkitty, päätelty ja pantu paikoilleen. Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa koristavat nyt kutojansa sääriä. Alennusmyynnistä löytyneet nilkkurit kaipasivat jatkokseen säärystimiä, jotka valmistuivatkin nopsasti tummanharmaasta 7 veljestä -langasta.  Yksinkertaiset tummat säärystimet taas kaipasivat jotakin koristetta kylkeensä. Lautanauha on päätelty toisesta päästä tupsulla ja toisesta päästä lenkillä ja ommeltu kiinni säärystimeen. Niinkuin Maikki Karisto Lautanauhat -kirjassaan opastaa, valmis lautanauha kannatti kastella ja pingottaa kevyesti, se tosiaan teki nauhasta pehmeämmän ja joustavamman ja nauha luontuu mukavasti neulottuun säärystimeen.

 

Lankavarastossani on jo hyvän aikaa pyörinyt muutama kerä vaaleanharmaata Sandnes Garnin Alfa-lankaa - ihanaa muhkeaa ja pehmeää villa-mohair -lankaa, jolle ei sen hankkimisen jälkeen sitten kuitenkaan ole oikein löytynyt sopivaa käyttökohdetta. Tässä jokin aika sitten kaivoin kerät esiin tavoitteena neuloa siitä lapaset - tai tumput, niinkuin meilläpäin on totuttu niitä nimittämään. Tiesin jo etukäteen, että lanka ei oikein huovu, mutta laitoin siitä huolimatta tumput valmistuttuaan hetkeksi pesukoneeseen pyörimään ja vähän neule siinä pyöriessään tiivistyikin. Lautanauhakoristeet saivat seurakseen vielä yksinkertaisen kirjotun kuvion. Kirjontakuvio löytyi  netissä olevasta ihanasta vanhasta kirjontakirjasta. Kirjassa on paljon kaikenlaisia kivoja malleja - mutkikkaita ja vähemmän mutkikkaita - joita tulee varmasti käytetyksi joissakin muissakin jutuissa.

Ulkolämpötilat näyttävät täällä Etelä-Suomessa päivästä toiseen plus-asteita ja sateetkin tulevat vetenä, joten näille talvisille villavarusteille ei taida enää ennen ensi talvea olla paljon käyttöä. Mutta ovatpa valmiina odottamassa seuraavan talven tuiskuja ja viimoja!
Kevättä odotellessa, hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua toivotellen,

Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa

Voiko olla ihanampaa nimeä lautanauhamallilla! Lautanauhaharjoitukset siis jatkuvat. Posti toi jo jokin aika sitten kirjoja ja nauhalautoja ja kalamieheni hommasi käyttööni ruuvipuristimia ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa. Tämä on sellaista kolmen hoon hommaa: hidasta, haasteellista - ja niin hauskaa! Maikki Kariston Lautanauhat-kirjasta löytyi perusteelliset ja selkeät ohjeet aloittelijalle ja saman tekijän yhdessä Mervi Pasasen kanssa tekemässä kirjassa Omenaisia ja revonneniä on toinen toistaan houkuttelevampia vanhoja suomalaisia lautanauhamalleja, jotka eivät ainoastaan näytä houkuttelevilta vaan myös kuulostavat siltä - vai mitä tuumaatte: pienomenaisia, mehiläisjalkoja, puuhunnousevaisia, yhtenäisiä kananvarpaistarhoja, hienoja kukkupolvia pienomenaisten kanssa! Ne pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa ovat seuraavassa kuvassa oikealla. Kaikki kuvan nauhat on kudottu ohuesta Pirkka-langasta. Ja kyllä - virheitähän näissä on, kun en ole vielä harjaantunut lukemaan kutomaani niin, että osaisin kaikkia virheitä palata korjaamaan.

Villanauhoja edelsi pari puuvillalangoista kudottua nauhaa, joiden mallit ovat Lautanauhat-kirjasta. Punaharmaan nauhan merseroitu lanka toimi kutoessa selvästi paremmin kuin vihreänkirjavan nauhan merseroimaton lanka, josta kutomisen edetessä hiutui pikkuhiljaa pieniä pumpulihaituvia. Merseroimattomat puuvillalangat säästyvät siis muuhun käyttöön, kun  kaikki muut varastoistani löytyvät langat olen tässä nauhainnostuksessani julistanut ennen pitkää kutovani lautanauhoiksi!

Näitä lautanauhahommia googlaillessa osui haaviin muitakin muinaisia käsityövälineitä, joista nyörihaarukka pääsi heti kokeiltavaksi Harjoittelua kaipaa senkin käyttö, mutta kätevä ja kiva vehje se on!

Vähemmän iloisesta talvisäästä huolimatta iloista viikonloppua toivotellen,

Vanhan toistoa ja uuden opettelua

Näistä säärystimistähän se ajatus sitten lähti - siis ajatus lautanauhan kutomisesta. Innostuin neulomaan itsellenikin säärystimet, kalamies kun on ollut varsin tyytyväinen omiinsa - ovat kuulemma toimineet toivotulla tavalla. Hiihtoloman lähestyessä ajattelin, että sellaiset voisivat olla itsellenikin kätevät ja suorastaan tarpeelliset Lapin lumilla. Säärystimet valmistuivatkin jo hyvän aikaa sitten, vain ne koristenauhat puuttuivat. Mutta eivät puutu enää, kun pari edellisen postauksen lautanauhaa koristaa ja kiristää nyt omia säärystimiäni.

Tarkoitus oli saada valmiit säärystimet kuvatuksi käytössä hohtavilla hangilla, mutta nämä Etelä-Suomen säät eivät ole viime päivinä oikein hangille houkutelleet. Ja lumet tuntuvat sulavan sellaisella vauhdilla, että pian ei taida olla enää hankiakaan. Siispä oli vain tyydyttävä sisäkuvaan.

Neulemalli on siis sama kuin kalamiehelleni neulotuissa säärystimissä ja peräisin Sukupolvien silmukat -kirjasta, väritys on vähän eri. Ja lanka taas sitä samaa 7 veljestä  (harmaa, luonnonvalkoinen ja punainen raita), puikot 3,25.

Lautanauhaa

Edellisen postauksen säärystinten koristeena on Lapista hankkimaani villanauhaa. Jollekin samantyyppiselle nauhalle tuli tarve (seuraavia säärystimiä neuloessa), mutta sellaistahan ei löytynyt mistään - no, sieltä Inarista olisi varmasti taas löytynyt, mutta en malttanut odottaa Lapin lomaan saakka. Siinä netissä kahlatessa ja etsiessä yksi hakusana johti toiseen ja siinä sitä sitten oltiinkin -  ensimmäistä kertaa kutomassa lautanauhaa! Lautanauha on kai satoja, ellei tuhansiakin vuosia vanha käsityötekniikka ja olen jo aiemminkin eri yhteyksissä ihaillut kauniita käsinkudottuja nauhoja ja hämmästellyt, miten niitä sellaisilla pienillä nelikulmaisilla laudoilla saa aikaiseksi. Homma on mielestäni vaikuttanut niin mutkikkaalta, että kutomista itse en ole - tätä ennen - edes harkinnut.

Netistä löytyi paljon kuvia ja ohjeita lautanauhojen kutomiseen paitsi suomen kielellä myös englanniksi (tablet weaving, card weaving). Nämä ensimmäiset omat lautanauhalautani askartelin joulusuklaarasiasta - mikä ihana tekosyy syödä rasia tyhjäksi! Netistä löytyneillä ohjeilla ähelsin ensimmäisen nauhani, loimien järjestyksestä olin siinä vaiheessa ihan pihalla, loimilangat kiertyivät kutoessa pahanpäiväisesti ja loimien irrottaminen ja kierteiden purkaminen vain pahensi tilannetta. Mutta periaatteella "työ tekijäänsä neuvoo" kudoin niin pitkälle kuin loimilangat antoivat myöden. Ensimmäisen nauhan ja selkälihasten jumiutumisen jälkeen löysin nettisivun, josta löytyi kullanarvoisia ohjeita ja vinkkejä ja kivoja valmiita mallejakin - suurkiitos Birgitta af Räfvenbacka / Birna Eilifsdottir! Sivuilla vinkattiin mm. käyttämään kalastusvälinekaupasta löytyviä leikareita, jotka estäisivät loimilankojen kiertymisen lautojen etupuolelta. Ja kyllä - hyvin toimivat! Täytyy myöntää, että leikari oli minulle ihan uusi ja outo juttu, mutta onneksi huushollissa on kalamies! Myös kudelankaan sivuilta löytyi hyvä vinkki.

Ihan ensimmäinen lautanauhani on viereisen kuvan vasemmapuolimmainen nauha. Parissa ensimmäisessä nauhassa on käytetty 7 veljestä -lankaa sekä loimena että kuteena. Kuvan oikeanpuolimmaisessa nauhassa kokeilin Dropsin Baby Alpaca Silk -lankaa sekä loimena että kuteena. Lanka on sen verran löyhäkierteistä, että tässä hommassa se ei oikein tunnu toimivan ja lanka pörrööntyy. Valmiiden nauhojen leveys on 1,2 mm.

Käytin samaa helppoa mallia myös toistamiseen - toisella kerralla kuteena oli ohut pellavalanka, kuten Birgitan/Birnan sivuilla vinkattiin. Nauhasta tuli paljon tiiviimpää, kapeampaa ja tasaisempaakin. Toivoa voi tietysti, että tasaisuus johtuisi myös taitojen kehittymisestä!

Ja kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvoi syödessä ja kokeilin vielä kutomista useammalla (10) laudalla. Vauhtiin päästyäni kokeilin myös, miten kuvio muuttuu lautojen kääntösuuntaa vahtaessa. Tässäkin nauhassa loimi on 7 veljestä -lankaa ja kude ohutta pellavalankaa. Valmiin nauhan leveys on 2,3 mm.

Ja voi ihme, miten kivaa hommaa tämä(kin) on!

Kuuden noin 40 - 60 cm:n mittaisen nauhan kutomisen jälkeen suklaarasialaudat ovat aikalailla rispaantuneet ja loppuun kuluneet, mutta ei hätää - uudet oikeat nauhalaudat on jo postissa tulossa ja ohjekirjakin tilattu. Niistä nauhatarpeen virittäjistä enemmän seuraavalla kerralla!

Ihanaa talvista viikkoa toivottaen,