Sukankutimen lomassa

Jotain muuta villaista - nimittäin armeijan ilmavoimien manttelisarkaa. Hankimme joskus taannoin sisaren kanssa kimpassa maavoimien harmaata ja tätä ilmavoimien sinistä sarkaa. Sarkapussukka on ollut ollut valmiiksi leikattuna ja kirjottuna jo jonkin aikaa, mutta alkutalven pimeät illat eivät oikein ole houkutelleet ompelukoneen ääreen - lukuun ottamatta edellisen postauksen ompeluksia.  Villasukkia on sen sijaan syntynyt sohvan mutkassa telkkarin ääressä muutama pari.

Pussukan toiselle puolelle on ommeltu tasku Peony and Parakeetin Päivin ihanasta Marie Antoinette kankaasta ja samaa kangasta on ommeltu vetoketjun päihin.

Ikivanha kulunut ja jo vähän rikkinäinenkin penaali joutaa vihdoinkin pois ja uusi sarkapussukka pääsee heti käyttöön.

Avainlenkit ranteeseen

Tilasin joitakin aikoja sitten paksua villahuopalevyä suunnitteilla olevaa projektia varten ja samasta paikasta löytyi avainlenksuaihioita - valmiiksi leikatut huopasuikaleet ja niihin sopivat metalliosat - vain koristelua vailla! Siinä ei mitään myyntipuheita tarvittu, kun lenksut olivat jo sujahtaneet ostoskoriini. Tiesin heti, että ne saisivat koristuksekseen villakirjontaa - jos noin paksuun huopaan vain pystyisi kirjomaan. Ja pystyihän siihen. Villahuopa on paksuudeltaan kolmemillistä ja avainlenkit ovat siis tuollaisia ranne-mittaisia.

Minua ovat viime aikoina kovasti inspiroineet Karin Holmbergin hauskat ja taidokkaat kirjomukset. Vaalean avainlenkin kukkakirjonta on mukaelma hänen pyyhkeeseen kirjomastaan kukkaköynnöksestä, jonka malli löytyy Koristele kirjomalla -kirjasta. Siitä löytyy paljon muitakin ihania kirjomuksia ja ideoita, samoin kuin muistakin hänen kirjoistaan.

Monissa käsityöblogeissa on näkynyt  nimikoimislappuja, joilla tekijät ovat nimikoineet työnsä. Sellaisia löytyy nyt minunkin käsityötarvikkeistani ja ensimmäiset niistä pääsivät heti näihin avainlenksuihin - kiitos siis vinkistä kanssabloggaajat!

Villapaitaa uusiokäytössä

Villapaita (miehen, ei oma :) joutui pesukoneeseen kuumaan lämpötilaan kaksi kertaa, ensimmäisen vahingossa ja toisen tarkoituksella. Kun siis villapaita oli kertaalleen jo kutistunut, se sai vielä toisen kuuman pesun ja lopputuloksena oli mukavan tiivis huopunut neulos. Osa hihoista pääsi heti uusiokäyttöön:

 

Ensimmäisen rannekkeen kirjontamalli syntyi siinä samalla kun työ eteni, varsinainen kirjominen kun piti päästä aloittamaan heti, kun materiaalit olivat kasassa. Toiseen rannekkeeseen oli tarkoitus kirjoa samanlaiset kuviot, mutta se ei sitten ollutkaan ihan helppoa, joten oli tyytyminen vain suurinpiirtein samanlaisiin. Villapaita on palmikkoneuletta ja neulepinnan epätasaisuus toi kirjontaan omat hankaluutensa - vai pitäisikö nyt sanoa haasteensa.

Rannekkeet kaipasivat mielestäni virkattuja reunuksia ja onneksi varastoista löytyikin viime talvena neulotun huivin jämälangat, juuri sopivan ohutta lankaa tähän tarkoitukseen.

Villakirjontaa on kyllä varmasti tulossa lisääkin - siitä villapaidastakin kun on iso osa vielä jäljellä.
Niin - ja se viime talvena neulottu huivi on siis tällainen (malli - Ishbel - löytyi Ravelrystä ja lanka on Schoppel-Wollen Lace Ball -lankaa):

Lieneekö lähestyvän syyskuun ja hämärtyvien iltojen syytä kun villalangat tuntuvat taas niin houkuttelevilta!