Piuhat järjestykseen

Kesäreissuille - ja muillekin pidemmille reissuille - tarvitsee aina pakata mukaan yllättävän monta erilaista piuhaa. Niillä on kyllä oma tietty paikkansa autossa, mutta yhden piuhan erottaminen piuhaspagetista vie helposti hermot. No, ongelmaanhan löytyi helppo ratkaisu.

Piuhanpidikkeet on tehty SnapPapista, jota tilasin neljä vuotta sitten Saksasta, kun sitä oli ilmestynyt uutuutena nettikaupan hyllylle. Innostuin silloin heti ompelemaan tästä nahkapaperista erilaisia juttuja, esimerkiksi puikonpidikkeet, pussukoita, kynänpidikkeen tablettiin ja olkalaukun miehelle. Ensi-innostuksen jälkeen nahkapaperi jäi odottelemaan uutta inspiraatiota. Ja inspiroihan tämä pikku projekti kyllä - ainakin suunnittelemaan, mitä kaikkea SnapPapista olisi kiva tehdä.

Käytössä on ilmennyt, että tämä piuhanpidikemalli vaatii vielä pientä parantelua. Pidike nimittäin luistaa helposti pois piuhasta, kun piuha on käytössä. Mutta kyllä näillä piuhaspagetista hyvin eroon pääsi.
Mukavaa syyskuuta toivotellen,

Kärkihankkeita

Kesäkauden viimeinen retkireissu on takana, säät olivat kesäisemmät kuin koko kesänä - aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmintä riitti. Uimaveden lämpötila tosin oli jo aika vilakka, mutta syksyn pimenevät illat tuntuivat taas niin ihanilta! Sukankudinkin oli tietysti mukana matkassa - joku kässyhän pitää ihan vain varmuuden vuoksi olla aina reissussa mukana - mutta yhtään sukkaa, eikä edes yhtään silmukkaa reissulla syntynyt. Keskeneräiset reissukat valmistuivat sitten kotona telkkarikäsityönä. Ja heti perään valmistui toinenkin sukkapari.

Sukkien neulominen on aloitettu sukan kärjestä, aiemminkin olen näitä varpaista aloitettavia neulonut ja todennut tekniikan käteväksi ja mieluisaksi. Nyt oli tarkoituksena myös tutkia, miten kärjen lisäykset kannattaisi tehdä. Turkoosi-pinkkien ja harmaankirjavien harjoitusten jälkeen päädyin seuraavaksi puikoilla olevissa sukissa silmukoiden välistä nostamalla tehtyyn lisäykseen - puikon alussa vasemmalle nojaavaan ja puikon lopussa oikealle nojaavaan lisäykseen - meniköhän se nyt noin päin. Parin suoremman aloituksen jälkeen valitsin aloitukseen ns. magic cast on -aloituksen, jota olen aiemminkin käyttänyt ja joka on toimiva ja hyvä tapa luoda silmukat nöihin kärjestä aloitettaviin. Alkusilmukoiden määrä oli kaikissa sukissa 10 + 10. Sukat on neulottu suorana "putkena", kantapäät on neulottu jälkikäteen, vähän samaan tapaan kuin pari vuotta sitten neulomissani turkkilaisissa sukissa. Nyt neuloin ennen kavennusten aloittamista muutaman kerroksen ilman kavennuksia, mikä antaa vähän väljyyttä juuri nilkan alapuolelle, tuo kohta kun tuppaa muuten helposti kiristämään. Sukat on neulottu lankavarastoon vuosien varrella kertyneistä 7 veljestä -langoista ja tavoitteena olisi syksyn ja tulevan talven aikana neuloa tuota varastoa vähän pienemmäksi.

Ja kun sukkien neulomisen vauhtiin on näin syksyn tultua taas päässyt, ovat seuraavatkin sukat jo puikoilla. Siinä välissä kuitenkin pieni ompelutyö SnapPapista ja bokserikuminauhasta, eli puikkojen suojus - tarpeellinen kapistus sekä reissussa että kotona. Ja idea tietysti Pinterestistä poimittu.

Ja nyt sohvan mutkaan sukkaa neulomaan ja hämärtyvää syysiltaa ihailemaan!

Lisää pientä ja tarpeellista - ja vähän tarpeetontakin

Jos säät suosivat - ja nehän näyttävät nyt suosivan - tarkoitus olisi kesäkauden päätteeksi suunnistaa lähiaikoina vielä yhdelle lyhyelle reissuretkelle. Ja kun sitä kesäreissulla ilmennyttä säilytintarvetta ei ole tullut tähän mennessä kaikilta osin vielä paikatuksi, oli kaivettava kankaat esiin ja ryhdyttävä ompelemaan reissua varten unipussikkoa – siis pussikkoa, johon voi päivä- tai yöunille mennessä sujauttaa tarpeelliset pikkutavarat käden ulottuville. Pussikon kangas on käytöstä poistettua Ikean sängynpeitettä, samaa jota käytin rahivanhuksen verhoiluun. Neppareiden väriset tikkaukset toimisivat paremmin vähän paksummalla langalla ommeltuina, mutta tavallista ompelulankaa vahvempaa lankaa ei kotoa löytynyt.

Puhelinpussukka on odotellut keväästä saakka viimeistelyä, itse pussukka lenkkeineen on ollut siitä lähtien valmis. Ja purjerenkaanhan napsautin paikalleen tietysti väärinpäin. Lenkki on tehty rannekorutarkoituksiin kauan sitten Ruotsista hankkimastani nauhasta. Rannekoruksi nauhat eivät ole koskaan päätyneet, mutta ovat mielestäni kivan näköisiä ompelujuttujen lisukkeinakin. Nyt pussukka sai vielä kylkeensä nimilapun, joka -  kuten pussikon nimilaputkin - on tehty SnapPapista ja nimmari on ihan vain tussikynällä käsin kirjoitettu.

Pinterestistä löytyi yksinkertainen ja näppärä kuulokkeidenpidin-idea, joka on ollut ToDo-listallani jo pidemmän aikaa. Nyt kun muista projekteista oli jäänyt sopivia pieniä paloja materiaalia, tein oman versioni pidikkeestä. Ja hyvin toimii, mahtuu pieneen tilaan ja kuulokkeiden piuhat pysyvät järjestyksessä. Paremmin kuin tarkoitusta varten virkkaamassani minipussukassa.

Ja vielä pieni hassunhauska kierrätysjuttu, Pinterestin syövereistä joskus löytynyt tämäkin. Ajattelin ensin, että tämä olisi se postauksen tarpeetonta-osio, mutta kyllähän tällaisille pikkupurkeille aina tarvetta on! Tämähän toimii vaikka ompelukoneen vieressä välietappina katkenneille ompelukoneen neuloille, käyttökelvottomiksi vääntyneille nuppineuloille ja muulle semmoiselle. Että siinä mielessä tarpeetonta-osio kyllä.

Aurinkoista loppuviikkoa ja lähestyvää viikonloppua!

Miehelle kans

Mies on viime aikoina kuljettanut työkalenteriaan kotoa autoon ja autosta taas sisälle kotiin muovikassissa, ja kun asia valkeni minulle, tarjouduin SnapPap-innostuksessani ompelemaan korvaavan tuotteen kuljettamista varten. Tarjoukseni tuli hyväksytyksi, uusi laukku on nyt valmis käyttöön ja mieskin on tyytyväinen lopputulokseen.

Laukun vuori on punaista puuvillakangasta, se kun oli ainoaa vuorikankaaksi sopivaa kangasta, jota löytyi omista varastoista. Toiveena oli, että laukussa olisi tarpeeksi pitkä olkahihna, paikka kynälle ja että laukun saisi helposti suljetuksi. Läpän saa kiinni nepparilla ja siihen on ommeltu lisäksi pieni vetoketjullinen pussi vaikka muutamaa kolikkoa varten.

 

 

Ja bonukseksi vielä pieni kotelo käyntikortteja varten laukkuun sujautettavaksi.

Ennen työstämistä SnapPap on sileää ja suoraa, mutta eri puolet ovat vähän erilaiset, eli materiaalissa on nurja ja oikea puoli. Ompeleiden pitäisi osua kohdalleen heti ensimmäisellä kerralla - neula kun jättää näkyvän reikärivistön materiaaliin. Ja toinenkin paperin ominaisuus, eli kuitusuunta tuli sekin selväksi tässä projektissa - paperihan repeytyy toiseen suuntaan helpommin kuin toiseen ja niin tuntuu myös SnapPap tekevän. No, mitään korjaamatonta ei onneksi ehtinyt tapahtua ja vastaisuudessa osaan ennakoida ja ottaa huomioon tämän ominaisuuden.

Hyvää viikonloppua toivotellen,

Pientä ja tarpeellista

Edellisessä postauksessa hehkutin ihmemateriaali SnapPapia - olen edelleen aika innoissani siitä, joten SnapPap-kokeilut ja -ompelukset ovat saaneet jatkoa ja jotakin pientä on tullut valmiiksikin. Pikkuiselle kolikkokukkarolle on aina tarvetta - autossa, ostoskassissa ja melkein missä vaan. Kukkaro sai kylkeensä koristenauhoja, vuori on ommeltu punaisesta puuvillakankaasta. Vetskari on taas metrivetskaria - mahdankohan muunlaisia vetoketjuja enää tarvitakaan -  ja keltaisen vetimen jatkeena on siemenhelmistä tehty lenkki.

 
Käytän aika paljon näissä kässyhommissa tablettia selailemisen ohessa myös muistiinpanojen tekemiseen ja usein käytössä on myös siihen tarkoitukseen tarkoitettu stylus-kynä. Mutta kun tabletin suojuksessa ei ole ollut sille paikkaa, se on yleensä ollut hukassa aina juuri silloin, kun sitä olisi tarvinnut. Ja hukassa olevien tavaroiden etsiminenhän on ehkä maailman ikävintä ja hermoille käyvintä hommaa! Ongelmaan löytyi helppo ratkaisu: Kynäkotelo on ommeltu SnapPapista, kuminauha on ns. bokserikuminauhaa, pehmeäpintaista, napakkaa ja pitävää - ja lisäksi sitä oli saatavana kivoissa kirkkaissa väreissä.

Kaikenlaisia SnapPap-suunnitelmiakin olisi, mutta juuri nyt ulos katsoessa näyttää siltä, että pitääkin pikkuhiljaa kaivaa taas villasukkalankoja esille.

Paperia, kangasta vai nahkaa?

Ei mitään noista ja toisaalta kaikkia niitä, eli kankaan, paperin ja nahkan ominaisuuksia samassa materiaalissa: ommeltavaa, pestävää, silitettävää, kirjottavaa, printattavaa, leimailtavaa, piirrettävää ja varmaan vielä vaikka mitä muutakin. SnapPap:ia. Tätä ilmeisesti ihan samaa materiaalia on ollut tarjolla usalaisissa nettikaupoissa eri kauppanimellä jo jonkin aikaa, mutta tilaaminen on jäänyt valuuttakurssien, alvien ja muiden tuontihässäköiden vuoksi. Joten kun sitä nyt löytyi saksalaisesta nettikaupasta, oli samantien naputeltava tilaus. Ja ommeltava kokeeksi - pari pussukkaa.

Materiaali on uutena ihan sileää ja muistuttaa vahvaa ruskeaa voimapaperia. Rypistettäessä ja krympättäessä siitä tulee enemmän nahkamaista, mutta ompeluun ei tarvita mitään erityistä neulaa tai paininjalkaa, vaan sitä voi ommella kuten kangasta. Silittäessä rypyt hiukan oikenevat, mutta pinta jää kuitenkin kivan "elävän" näköiseksi.  Materiaalin pyöräyttäminen pesukoneessa tekee siitä ilmeisesti vielä pehmeämpää ja joustavampaa, mutta sitä en vielä ehtinyt enkä malttanut kokeilla. Mutta sitä printtaamista kokeilin. Pussukan kyljessä on mustesuihkutulostimella printattu kuva, oksa on käsin kirjailtu.

  

Käytin tässä pussukassa ensimmäistä kertaa metrivetskaria. Olen aiemmin ajatellut, että vetimien kiinnittäminen olisi vähintäänkin vaikeaa ja tuollaisen katkaistavan vetskarin ompeleminen muutoinkin hankalaa. Mutta ainakin tämä ensimmäinen kerta onnistui melko vaivattomasti eikä vetimen kiinnittämisessä mitään apuvälineitäkään tarvittu.

 

Hauskan pikku kukkaron idea ja malli löytyi täältä ja malli oli mielestäni niin näppärä, että sellainen piti saada itsellekin. Yksinkertainen, helppo ja kiva - vain muutama ommel, pari painonepparia, ei huolitteluja!

Olen aika innostunut tästä itselleni ihan uudesta materiaalista, pussukoihin ei kovin isoa palaa kulunut, joten jotakin muutakin siitä tulee vielä jossakin vaiheessa.
Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua toivotellen,