Paidan tuunailu

Pitkähihainen alennuslaarista löytynyt paita on odottanut vaatekaapin hyllyllä tuunailua ja käyttöön pääsyä. Suunnitelmana oli tehdä paitaan tasku jostakin kivasta kankaasta, mutta suunnitelmat muuttuivat juuri, kun olin löytänyt sen mielestäni kivan kankaan ja olin aikeissa jo leikata taskun.  Muistin Lapista hankkimani koristenauhat - ja niistähän se tasku sitten syntyi. Ja lisäksi pikku koristeet hihansuihin.

Koristenauhat on ommeltu kaksipuoliselle liimakankaalle vieri viereen, nurja puoli on ohutta pitsikangasta - muuta riittävän ohutta vuorikangasta ei tähän hätään varastoista löytynyt.

Pieni tuunaus, iso muutos - ja paita on valmis käyttöön!

Pikkutuunauksia - tukkupiinauksia

Ei vaan, ei mitään piinauksia, vaan juuri sopivaa hommaa loman - vaan ei onneksi vielä kesän - viimeisille päiville. Olen silloin tällöin ostanut jemmaan erilaisia pyyhkeitä ja tyynyliinoja ajatuksena tuunailla niitä sitten joskus itsevirkatuilla pitseillä. Ja kun paikallisessa kangaskaupassa osui silmiin juuri oikean värisiä puuvillalankoja, niin pari Ikean pyyhettä sai somistuksekseen vaaleanpunaiset pitsit.

Lanka on Madame Tricote Parisin Almina -lankaa - minulle ihan uusi, mukava tuttavuus. Lanka on kiva virkattava, se on riittävän tiukkakierteistä ja pinta on kauniin kiiltävä. Koukkusuositus on 2,5 - 3, mutta virkkailin kyllä selvästi pienemmällä koukulla. Ensimmäistä kerrosta varten pistelin aika paksulla teräväkärkisellä neulalla kankaaseen reikärivistön. Ensimmäisen kerroksen virkkaamiseen käytin pientä koukkua, joka meni helposti kankaan läpi. Sen jälkeen vaihdoin isompaan koukkuun - joka sekin oli selvästi suositusta pienempi, eli 1,75.

Jo aiemmin kesällä virkkailin pariin tyynyliinaan yksinkertaiset reunukset Novitan Kotiväki Kartano -langasta, jota oli varastoissa pussukoiden, pyyhkeen ja hiuspantojen virkkauksen jäljiltä. Vasta nyt sain aikaiseksi viimeistellä virkkaukset, eli päätellä langanpäät.

                

Näihin tyynyliinoihin on pitsivirkkausta varten ommeltu ensin reunaan pykäpistorivi ja sen jälkeen  jatkettu virkkaamalla. Periaatteessa ihan hyvä systeemi, mutta lankoja tulee pääteltäväksi aika paljon, koska kovin pitkää lankaa ei voi kerralla neulansilmään laittaa. Tuo pyyhkeissä käytetty rei'ityssysteemi on huomattavasti näppärämpi, pääteltävien lankojen määrä per pyyhe on tasan kaksi: yksi pitsin alussa ja yksi lopussa.

Vielä on pari Ikean pyyhettä pitsejä vailla ja taidankin vielä tänä iltana telkkarin ääressä aloitella niiden virkkaamisen. Kunhan olen ensin pystynyt päättämään, virkkaanko toiseen vihreän ja toiseen vaalenpunaiseen pitsin, vai kumpaankin vihreän - vaiko sittenkin molempiin vaaleanpunaisen.

Niitä elokuun helteitä odotellessa hyvää viikonloppua toivottaen,

Rahivanhuksen uusi palttoo

Vanha rahi on palvellut pitkään ja hyvin - niin pitkään ja hyvin, että se oli paikoin kulunut jo puhki.  Rahi on aikoinaan kirpparilta hankittu, joten se on varmasti jo ennen meille tuloaan ollut  tosi pitkään käytössä.  Sen päälle on mukava nostaa jalat telkkaria katsellessa ja sen kannen alla on säilytystila, johon voi laittaa vaikka meneillään olevan sukankutimen piiloon. Olen pitkään suunnitelllut rahin päällystämistä jotenkin, mutta vasta nyt syntyi idea siitä miten - ja saman tien toteutuskin.

Rahin kannen päälle on virkattu paksuista Mayflower-langoista uusi päällinen. Päällinen on virkattu samaan tapaan kuin aiemmin virkkaamani patalappusarja. Alunperin oli tarkoitus virkata päällinen myös itse rahiin ja aloitinkin jo virkkaamisen, mutta jotenkin se ei sitten kuitenkaan näyttänyt tarpeeksi kivalta. Sen sijaan ompelin rahiin yksinkertaisen hupun, jonka kangas on peräisin vanhasta Ikean päiväpeitteestä. Hupussa on kiristysnauha sekä alhaalla että ylhäällä, joten se on helppo tarvittaessa ottaa pois - jos vaikka kuitenkin haluaisi siihen  joskus sen virkatun päällisen.

Aiemmin sinapinkeltainen ja kulunut rahi palvelee nyt uudessa iloisenkirjavassa palttoossa - harmi vain, että en tajunnut ottaa ennen-kuvaa rahista, mutta ero entiseen on kyllä melkoinen!

Kalajuttuja

Säiden viiletessä tuli kiire kaivaa esiin viime keväänä aloittamani pipo kalamiehelle. Hauska malli löytyi Ravelrystä. Lanka on Sandnes Garnin pehmeää Lanett Babyullia, joka on 100% merinovillaa. Pipo on neulottu KnitPron Karbonz-puikoilla (3,25 mm), alkuun pyöröpuikoilla ja päälaella sukkapuikoilla. Olen vannoutunut nelikulmaisten puikkojen suosija, mutta kyllä näillä Karbonzeillakin oli mukava neuloa, puikot tuntuvat kevyiltä ja puikkojen materiaalin ansioista silmukat luistivat, mutta pysyivät kuitenkin hyvin puikoilla. Kirjoneulekäsialassa on kyllä vielä toivomisen varaa!

Ja kalamieshän tarvitsee tietysti myös kalapäiväkirjan! Pistäydyn silloin tällöin työpaikan lähellä olevassa Tigerissa ja jokin aika sitten siellä osui silmiin jotakin, jota olen taannoin ristipistoilemieni laatikoiden jälkeen tiennyt suorastaan tarvitsevani - kirjailtavia vihkoja! Pahville pistelyssä on jotakin tosi nostalgista: muistan lapsena kirjailleeni sellaisia valmiiksi piirrettyjä ompelukuvia, prinsessoja, prinssejä, linnoja ja muita pienen tytön mielestä ihania asioita. Mahtaako joku muu vielä muistaa noita ompelukuvia - tai ehkäpä niitä on vieläkin saatavana.

Itse kaiverretulla kalaleimalla leimatut kalat pääsivät/joutuivat kalalangalla kirjailtuun verkkoon - ja muutama ui sen ulkopuolellekin - kalapäiväkirjan kantta koristamaan (kaiverrusmateriaalina tämä).

Ja kalateemalle on tulossa vähän vielä jatkoakin: puikoilla on samaan teemaan sopivat villasukat.
Sumuista syyssuunnuntaita ja aurinkoisempaa  alkavaa viikkoa!

Äidin vanhan napin uusi elämä

Käsityötarvikevarastossani on iso laatikollinen äidin peruja olevia vanhoja nappeja. Niiden joukossa on pari mielestäni erityisen kaunista, joille olen vuosien varrella suunnitellut monenlaista käyttökohdetta. Nappien arvoista ideaa ei ilmeisesti ole syntynyt, koskapa suunnitelmat ovat aina jääneet suunnitelmien tasolle. Kunnes yhtäkkiä tiesin, että sormukseenhan ne kuuluvat! Ja ensimmäinen sormus valmistuikin sitten tuota pikaa. Napin istuttamisesta sormukseen oli tulla ongelma, mutta siihen löytyi ratkaisu pienen pohdiskelun ja kokeilun jälkeen. Sormuksen runko on hopeaa.

En tarkkaan tiedä enkä muista, kuinka vanha tämä nappi on, mutta arvelen sen olevan 50 - 60 -lukujen taitteesta - siis 1950 ja -60.  Napin päällipuolella on messinkifiligraani ja sen alla taustana on peili, joka välkkyy somasti, kun valo osuu nappiin sopivasta kulmasta. Sormuksen nurjalle puolelle on juotettu pieni messinkinen sydän.

Vanhan napin tarina jatkuu nyt uudessa käytössä - se toinen nappi odottelee nappilaatikossa vielä vuoroaan - ja kesälomaa.

Pitkänpuoleinen projekti

Eikä vieläkään ihan valmis - mutta melkein kuitenkin! Viime kesänä löysin kirppikseltä ja kierrätyskekuksesta vanhoja kanavatyötauluja, joista jotkut pääsivät käsittelyyn hetimmiten, kuten tämä. Yhden tauluista ostin ihan tiettyä tarkoitusta varten, mutta sen työstäminen onkin sitten vienyt aikaa paljon suunniteltua enemmän.

Punahilkka-taulu yksistään ei ollut riittävän suuri tuolin istuintyynyksi, joten lisäksi piti löytää sopivaa kangasta. Sitä löytyi - yhden hätiköidyn hutiostoksen jälkeen - paikallisesta verho- ja verhoilukangaskaupasta. Juuri sopivan kokoinen ja värinen pala punaista verhoilukangasta. Istuintyynyn ompeleminenkin on vienyt oman aikansa, vaikka yksinkertainen ompelutyö onkin. Ja se  on edelleen kesken, kun en oikein ole osannut päättää millaisen kiinnityksen tyynyyn haluaisin.

 

Itse tuolikin on kierrätystavaraa, löytö kierrätyskekuksesta. Tässä huushollissa tekniset hommat paremmin osaava poisti vanhan lakan kätevästi soodapuhalluksella ja sen jälkeen pääsin maalaushommiin. Tuoli sai uuden punaisen värin, uudet huopatassut ja selkänojan somisteeksi vielä pari posliininuppia - ja jäi sitten melkein vuodeksi odottelemaan sitä istuintyynyn valmistumista.

Mutta niin kai se on, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Laatikkoleikki

Tai oikeastaan laatikkojen muuttumisleikki. Pikkutavarat kaipasivat järjestystä ja sitä varten oli tarvetta muutamalle pienelle laatikolle. Olisivat varmasti kelvanneet ihan sellaisenaankin, mutta näpertelijänhän on päästävä näpertelemään.

Siispä tarvikkeet esiin ja tuunaamaan: akryylimaalia pintaan, lankoja, sopiva malli ja sitten vain rei'ittämään ja ristipistoilemaan.

Ja tällaiset niistä tuli:

 

Ja vielä: tervetuloa uudet lukijat, olette lämpimästi tervetulleita -  ja tietysti entiset myös:)

Käynti kierrätyskeskuksessa

Ja mukaan tarttui tietysti jotakin pientä - muun muassa vanha puinen henkari. Se sai vaahtokylvyn ja kuivattelun jälkeen uudet vaatteet ylleen.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuva, jossa näkyy tuunatun henkarin toinenkin puoli:

Lisää kierrätyskeskuslöydöistä tuonnempana.