sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Hopeaa työstämässä

Joka talviseen tapaan pari tammikuun viikonloppua kului hopeatyöpajalla hopeaa työstämässä ja uusia juttuja opettelemassa. Tuloksena muutama valmis ja muutama keskeneräinen koru plus uusia työtapoja ja konsteja kotipajallakin käytettäviksi ja kokeiltaviksi. Viikonloppujen aikana valmistui 0,8 mm:n hopealangasta punottu rannerengas. Rannerenkaan leveys on noin 10 mm.



Toisessa rannekorussa on vaihdettava koriste. Aiemmin siinä on ollut yksinkertainen paksusta hopealangasta väännetty kiemura ja nyt tein siihen kivellisen koristeen. Kivenä on iso, kaunis malakiitti kooltaan 26 x 18 mm.



Sormuksessa on koristeena avattava pieni laatikko. Laatikon koko on 18 x 14 mm, korkeus 6 mm.



Ja keskeneräisten käsitöiden joukon jatkoksi korutyöpöydällä on kurssilla aloitettuja sormusaihioita odottamassa edelleen työstämista.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Tikkuripaita

Tai Hailuodon paita, tai Luotolainen, eli perinteinen Hailuodon kalastajaneule. Mies toivoi taannoin, että neuloisin hänelle villapaidan, sellaisen, jossa on napit olalla. Malleja etsiessä ja selaillessa löytyi Tikkuripaita, johon sekä paidan tilaaja että tekijä ihastuivat. Ja paita oli myös tosi kiva neulottava, yksinkertainen pintaneule ja kivoja yksityiskohtia, jotka toivat vaihtelua ja vähän haastettakin neulomiseen.


Villapaita oli ihan toiveneulottava siinäkin mielessä, että paita valmistui yhtenä kappaleena: hihat suljettuna neuleena suoraan etu- ja takakappaleeseen ja kaulus suoraan kaula-aukkoon neulottuna, eli ompelutöitä ei itse neuleen valmistuttua oikeastaan ollut. Etu- ja takakappalekin yhdistettiin virkkaamalla. Miten se valmiiden kappaleiden yhteen ompelu tuntuukin niin työläältä - tai oikeastaan niin ylitsepääsemättömältä, että vaikuttaa neulemallin valintaankin.


Paidan etupuolella on oikeilla ja nurjilla silmukoilla neulottu rekko, jota sanotaan myös västäräkiksi tai kaupungiksi. Olkapäillä on piilosilmukoilla virkattu kaitale (ja toisella olkapäällä se toivottu nappilista). Selkäpuolen yläosassa on koristeellinen v-levennys ja hihoissa kyynärpäistä alkaen kiva kavennusrivi.


Langaksi hankin Pirtin kehräämön värjäämätöntä karstalankaa (140 tex x3), ihanaa suomalaista villalankaa, mies valitsi keskiharmaan värin (nr 3). Ohje on Taito-lehdestä (6/2003) - uskomaton sattuma oli se, että kyseinen lehti löytyi omasta lehtihyllystä! Neuloessa seurailin myös Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan ohjetta, jota käytin lähinnä piilosilmukkavirkkausten kerrosmäärissä. Muutaman koetilkun jälkeen päädyin neulomaan 2,5:n pyöröpuikolla, hihojen lopussa käytin samankokoisia sukkapuikkoja. Ihan hurjan kiva neuletyö, tlaaja on tyytyväinen lopputulokseen ja minä suorastaan vähän ylpeä aikaansaannoksestani!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan taidemuseo Sinkassa

Lähialueen näyttelytarjontaa tutkaillessa silmiin osui Keravan taidemuseo Sinkan Näkyväksi neulottu
-näyttely ja sinnehän piti suunnistaa melkein saman tien! Ja kyllä kannattikin suunnistaa: museon kolmessa kerroksessa on toinen toistaan yllättävämpiä, kekseliäämpiä, hykerryttävämpiä, hauskempia, taitavampia ja koskettavampia teoksia. Neulottua, virkattua, kudottua, kirjottua, tuftattua - ja monenlaista muuta kädenjälkeä.

Liisa Hietanen: Tiistai-ilta (Siwa), virkkaus, neulonta, kirjonta






Liisa Hietanen: Weijo, virkkaus,neulonta

Niina Mantsinen, tuftattu graffitiryijy

Elina Juopperi: Perintö, lahjoitetut ja kirpputoreilta ostetut raanut (raanujen pinoaminen jatkuu)

Noora Schroderus: Setelisarjasta Karl XI, kirjonta setelille

Kaija Papu, virkattu poliisiauto
Ja paljon, paljon muuta - kannattaa mennä katselemaan ja ihailemaan ja ihmettelemään!

lauantai 24. joulukuuta 2016

24.12.2016



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kirjoneulesormikkaat ja rannekkeet

Yhdessä tai erikseen pidettäväksi tarpeen mukaan. Ensimmäiset koskaan neulomani sormikkaat - innoittajana edellisessä postauksessa esittelemäni Ornamented Journey -kirja.



Kirjoneuleraitojen mallit on poimittu Fair Islen neulemallit -kirjasta ja osa Pinterestistä. Pähkäilin ensin aikani, miten osaisin tehdä peukalokiilan kirjoneuleella, kunnes ilokseni - ja helpotuksekseni - bongasin Pinterestistä tämän idean erillisistä rannekkeista. Niissä on peukaloa varten vain aukko, ei peukalokiilaa. Sormikkaiden neulomisessa käytin osviittana em. kirjassa olevaa Kristi Joesten tekemää sormikasohjetta.


Ohuet 1,25 puikot ja lankana Filcolanan Arwetta Classic, joista olen aiemmin neulonut siksakhuivin. Ostin silloin pari ylimääräistäkin väriä tätä lankaa, kun en Snurren runsaiden värivalikoimien ääressä osanut heti päättää huivin värejä, ja nyt sitten hankin sormikkaita varten vielä pari uutta väriä samaa lankaa. Tykkään niin tästä ohuilla puikoilla neulotusta tiiviistä neuleesta, joka ei kuitenkaan ole yhtään jäykkä tai kova.


Valitettavasti täällä meilläpäin on juuri nyt niin jäiset ja liukkaat tien pinnat, ettei juuri uskalla lähteä kokeilemaan, miten sormikkaat-rannekkeet reaaliolosuhteissa toimivat.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ohuilla puikoilla

Sain sisarelta Viron-tuliaisiksi ihanan neulekirjan täynnä toinen toistaan kauniimpia sormikkaita ja rannekkeita. Kaikki neulottu niin ohuilla puikoilla, etten tiennyt sellaisia olevan olemassakaan! Ohuimmat, joilla olen jotakin neulonut taitavat olla kakkosen puikot. Kirjan sormikkaat ja rannekkeet ovat ihan vastustamattoman kauniita ja kirjan lopussa on hyviä ohjeita ja vinkkejä sormikkaiden neulomiseen - oli siis pakko päästä kokeilemaan. Kaupasta löytyi ohuita puikkoja ja sopivaa lankaa ja pääsin ottamaan tuntumaa: sileää neuletta harmaalla Dropsin Flora-langalla pinkillä Dropsin Alpacalla höystettynä ja puikot 1,25.


Ohuilla puikoilla neulominen vaati totuttelua, mutta alkoi vähitellen sujua - jos ei oteta huomioon sormen päähän syntynyttä pientä reikää, johon ohuen puikon pää etsiytyi työn edetessä yhä useammin.



Kirja on siis Kristi Joesten ja Kristiina Ehinin Ornamented Journey. Sormikkaat ja rannekkeet ovat Kristi Joesten neulomia, Kristiina Ehin on kirjoittanut tarinat ja kirja on täynnä inspiroivia kuvia ja tekstejä.


Kristi Joesten kirjoneulesorimikkaisiin on kyllä tosi pitkä matka, mutta tavoitteitahan pitää olla! Ja sitä varten on jo hankittuna myös milliset ja 0,7 puikot - saa nähdä, pysyvätkö näpeissä!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Ylhäältä alas - neuletakki

Valmis! Siinä se nyt on, ensimmäinen ylhäältä alas yhtenä kappaleena neulomani villatakki. Ihana, ihana malli: kun neule on valmis niin se on sitten valmis. Ei osien yhteen sovittamista ja ompelemista - vain lankojen päätteleminen ja ta-daa, se on siinä! Mä niin tykkään tästä!



Sain työkavereilta lahjakortin Snurreen (kiitos vielä, ihanat!) ja tiesin oikeastaan ihan heti, että haluan käyttää sen uuden opetteluun ja tehdä itselleni ylhäältä alaspäin neulottavan villatakin. Ohje löytyi Ravelrystä (Ankestrickin Whippet, long) ja lankavalintakin oli selvä saman tien: vaalean harmaata Tukuwoolia. Oikean koon arviointi ei ollut ihan helppoa, vaikka neuloin koetilkunkin - neuleen jonkinlainen sovittaminen kun oli mahdollista vasta, kun hartioita oli neulottu riittävän pitkälle. Ensimmäinen versio oli aivan liian suuri ja toinen liian pieni. Mutta kun sopiva koko löytyi, villatakkia oli tosi kiva ja joutuisakin neuloa. Ohje oli selkeä, mutta lisäysten ja silmukkamäärien kanssa piti kyllä olla tarkkana. Poikkesin ohjeesta sen verran, että hihoista jätin pitsiosuuden pois ja helman neuloin ilman lyhennettyjä kerroksia. Tukuwoolin lanka on ihanaa, neuloessa vähän rouheaa, mutta neule pehmeni ja tasaantui pesussa. Se myös vähän venähti pesussa - hihoista vähän liikaakin, joten niitä pitänee vielä lyhentää.


Tervetuloa vaan talvisäät - täällä ei nyt palella!