keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan taidemuseo Sinkassa

Lähialueen näyttelytarjontaa tutkaillessa silmiin osui Keravan taidemuseo Sinkan Näkyväksi neulottu
-näyttely ja sinnehän piti suunnistaa melkein saman tien! Ja kyllä kannattikin suunnistaa: museon kolmessa kerroksessa on toinen toistaan yllättävämpiä, kekseliäämpiä, hykerryttävämpiä, hauskempia, taitavampia ja koskettavampia teoksia. Neulottua, virkattua, kudottua, kirjottua, tuftattua - ja monenlaista muuta kädenjälkeä.

Liisa Hietanen: Tiistai-ilta (Siwa), virkkaus, neulonta, kirjonta






Liisa Hietanen: Weijo, virkkaus,neulonta

Niina Mantsinen, tuftattu graffitiryijy

Elina Juopperi: Perintö, lahjoitetut ja kirpputoreilta ostetut raanut (raanujen pinoaminen jatkuu)

Noora Schroderus: Setelisarjasta Karl XI, kirjonta setelille

Kaija Papu, virkattu poliisiauto
Ja paljon, paljon muuta - kannattaa mennä katselemaan ja ihailemaan ja ihmettelemään!

lauantai 24. joulukuuta 2016

24.12.2016



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kirjoneulesormikkaat ja rannekkeet

Yhdessä tai erikseen pidettäväksi tarpeen mukaan. Ensimmäiset koskaan neulomani sormikkaat - innoittajana edellisessä postauksessa esittelemäni Ornamented Journey -kirja.



Kirjoneuleraitojen mallit on poimittu Fair Islen neulemallit -kirjasta ja osa Pinterestistä. Pähkäilin ensin aikani, miten osaisin tehdä peukalokiilan kirjoneuleella, kunnes ilokseni - ja helpotuksekseni - bongasin Pinterestistä tämän idean erillisistä rannekkeista. Niissä on peukaloa varten vain aukko, ei peukalokiilaa. Sormikkaiden neulomisessa käytin osviittana em. kirjassa olevaa Kristi Joesten tekemää sormikasohjetta.


Ohuet 1,25 puikot ja lankana Filcolanan Arwetta Classic, joista olen aiemmin neulonut siksakhuivin. Ostin silloin pari ylimääräistäkin väriä tätä lankaa, kun en Snurren runsaiden värivalikoimien ääressä osanut heti päättää huivin värejä, ja nyt sitten hankin sormikkaita varten vielä pari uutta väriä samaa lankaa. Tykkään niin tästä ohuilla puikoilla neulotusta tiiviistä neuleesta, joka ei kuitenkaan ole yhtään jäykkä tai kova.


Valitettavasti täällä meilläpäin on juuri nyt niin jäiset ja liukkaat tien pinnat, ettei juuri uskalla lähteä kokeilemaan, miten sormikkaat-rannekkeet reaaliolosuhteissa toimivat.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ohuilla puikoilla

Sain sisarelta Viron-tuliaisiksi ihanan neulekirjan täynnä toinen toistaan kauniimpia sormikkaita ja rannekkeita. Kaikki neulottu niin ohuilla puikoilla, etten tiennyt sellaisia olevan olemassakaan! Ohuimmat, joilla olen jotakin neulonut taitavat olla kakkosen puikot. Kirjan sormikkaat ja rannekkeet ovat ihan vastustamattoman kauniita ja kirjan lopussa on hyviä ohjeita ja vinkkejä sormikkaiden neulomiseen - oli siis pakko päästä kokeilemaan. Kaupasta löytyi ohuita puikkoja ja sopivaa lankaa ja pääsin ottamaan tuntumaa: sileää neuletta harmaalla Dropsin Flora-langalla pinkillä Dropsin Alpacalla höystettynä ja puikot 1,25.


Ohuilla puikoilla neulominen vaati totuttelua, mutta alkoi vähitellen sujua - jos ei oteta huomioon sormen päähän syntynyttä pientä reikää, johon ohuen puikon pää etsiytyi työn edetessä yhä useammin.



Kirja on siis Kristi Joesten ja Kristiina Ehinin Ornamented Journey. Sormikkaat ja rannekkeet ovat Kristi Joesten neulomia, Kristiina Ehin on kirjoittanut tarinat ja kirja on täynnä inspiroivia kuvia ja tekstejä.


Kristi Joesten kirjoneulesorimikkaisiin on kyllä tosi pitkä matka, mutta tavoitteitahan pitää olla! Ja sitä varten on jo hankittuna myös milliset ja 0,7 puikot - saa nähdä, pysyvätkö näpeissä!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Ylhäältä alas - neuletakki

Valmis! Siinä se nyt on, ensimmäinen ylhäältä alas yhtenä kappaleena neulomani villatakki. Ihana, ihana malli: kun neule on valmis niin se on sitten valmis. Ei osien yhteen sovittamista ja ompelemista - vain lankojen päätteleminen ja ta-daa, se on siinä! Mä niin tykkään tästä!



Sain työkavereilta lahjakortin Snurreen (kiitos vielä, ihanat!) ja tiesin oikeastaan ihan heti, että haluan käyttää sen uuden opetteluun ja tehdä itselleni ylhäältä alaspäin neulottavan villatakin. Ohje löytyi Ravelrystä (Ankestrickin Whippet, long) ja lankavalintakin oli selvä saman tien: vaalean harmaata Tukuwoolia. Oikean koon arviointi ei ollut ihan helppoa, vaikka neuloin koetilkunkin - neuleen jonkinlainen sovittaminen kun oli mahdollista vasta, kun hartioita oli neulottu riittävän pitkälle. Ensimmäinen versio oli aivan liian suuri ja toinen liian pieni. Mutta kun sopiva koko löytyi, villatakkia oli tosi kiva ja joutuisakin neuloa. Ohje oli selkeä, mutta lisäysten ja silmukkamäärien kanssa piti kyllä olla tarkkana. Poikkesin ohjeesta sen verran, että hihoista jätin pitsiosuuden pois ja helman neuloin ilman lyhennettyjä kerroksia. Tukuwoolin lanka on ihanaa, neuloessa vähän rouheaa, mutta neule pehmeni ja tasaantui pesussa. Se myös vähän venähti pesussa - hihoista vähän liikaakin, joten niitä pitänee vielä lyhentää.


Tervetuloa vaan talvisäät - täällä ei nyt palella!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ei mitään valmista

Mutta sen sijaan kasa keskeneräisiä melkein valmiita:


Ja vielä alkutekijöissään olevia:


Näiden lisäksi taitaa käsityökaapissa pyöriä vielä yksi huivintekele, jonka neulominen tyssäsi väärään silmukkamäärään vähän ennen sen valmistumista.
Ja kun mies eilen illalla kysyi, voisinko neuloa hänelle villapaidan, vastaus oli - kyllä!
Mutta ensin on saatava keskeneräiset - tai ainakin osa niistä - valmiiksi.
Ja nyt siis eikun silmukoita laskemaan ja neulomaan!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Historiallisia kirjansidoksia

Historiallisten kirjansidosten opettelu on ollut kiinnostavien asioiden listallani jo pitkään, mutta sopivaa kurssia ei ole löytynyt, tai sitten sopivat kurssit ovat täyttyneet niin nopeasti, etten ole ehtinyt mukaan. Perinteistä kirjansidontaa olen opetellut vuosia sitten yhden viikonloppukurssin verran ja muutaman kirjankin olen sen jälkeen sitonut (esim. nämä ja tämän). Tänä syksynä sopiva historiallisten sidosten kurssi löytyi, ilmoittautuminen onnistui ja viime viikonloppu kului erilaisia historiallisia sidoksia opetellen. Viikonlopun aikana valmistui neljä erilaista sidosta: pitkäpistosidos, avoselkäinen napinläpisidos, salainen belgialainen sidos ja koptisidoksiin lukeutuva avoselkäinen yhden neulan ketjuommelsidos. Kiinnostavaa ja ihan superkivaa hommaa - ja lopputuloksestakin tykkään!




Kirjat ovat aika pieniä, suurinpiirtein A5-kokoa, lukuun ottamatta pientä tummaa nahkakantista pitkäpistosidosta, jonka koko on noin 12 x 12 c. Pikkukirja on tehty kurssin jälkeen.

Opettelua ja harjoittelua tälläkin saralla riittäisi ja seuraavat kirjamateriaalit odottavatkin jo pöydällä - mutta taidan ensin kuitenkin kuunnella vähän korupöydän kutsua.
Ihanaa hämärtynyttä iltaa ja kaunista viikonloppua!