sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kässypussi vanhoista tekstiileistä

Kauan jemmattuja vanhoja  ja vieläkin vanhempia tekstiilejä on ollut tarkoitus jemmata edelleenkin, mutta vähän toisenlaisessa muodossa. Ja kun erilaisia lankoja ja niistä valmisteilla olevia käsityöprojekteja löytyy tässä huushollissa useammastakin muovikassista, oli selvää, että ainakin osa vanhoista tekstiileistä jatkaa elämäänsä kässypussina.





Kässypussia suunnitellessa ja ommellessa oli mukavaa käsitellä vanhoja, kauniita, osin loppuun kulutettujakin tekstiilejä ja samalla katsella aiempien sukupolvien naisten kädenjälkeä: käsinkirjottuja kukkia, valkokirjontaa, reikäommelta, ristipistoja, käsin kiiinnitettyjä pitsejä ja pienin pistoin käsin ommeltuja saumoja. Vanhoihin tyynyliinoihin käsin ommeltu "muurahaisenpolku" on ihan käsittämättömän pientä työtä ja se on nyt ommeltuna uuteen kässypussiin nauhakujaksi - ompelukoneella, niin kuin koko kässypussi. Pussukan vuorikin on kierrätettyä kangasta, vanhaa vaaleanpunaista lakanaa. Pussukkaan mahtuu hyvin vaikkapa kudin ja muutama kerä lankaa.
              








Hyvää marraskuun viimeistä viikkoa!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Hygge-huivi

Tämäkin kuuluu sarjaan "vihdoinkin valmis":  Hygge-huivi, Scheepjes CAL 2017. Huivi valmistui kyllä jo viime keväänä lumien sulamisen aikaan, mutta jäi odottelemaan sopivaa vuoria. Päässäni oli mielikuva tietynlaisesta vuorista, mutta en tiennyt, mahtaisiko sellaista kangasta löytyä mistään. Kunnes tänä syksynä näin juuri sopivaa Liberty-kangasta netissä ja huivi sai vuorin.





Hygge-huivi oli ihan hurjan kiva projekti, virkkausta ja ristipistokirjontaa sopivasti vuorotellen. Ja langoistakin tykkään, harmaa pohjavärilanka oli kiva virkattava, mutta todella hankala ja takkuinen purettava!



Iloisen kirjava lankapaketti houkutteli heti virkkaamisen ja kirjomisen pariin, vaikka ehdinkin noita värejä työn edetessä muutamaan kertaan vähän epäillä. Mutta nyt huivin valmistuttua olen tosi tyytyväinen värivalintaani, tykkään koko huivista ja sen kirjontakuvioista ja väreistä paljon!



Huivin testilappusesta valmistui Hygge-ohjeiden mukaan vielä sievä neulatyyny, jonka täytteeksi käytin kirjonnasta jääneet langanpätkät.



Ja vaikka syksy on kulunut varsin lämpimissä säissä niin kyllä kai niitä viileitä huivi-säitäkin ennen pitkää on taas odotettavissa!

lauantai 20. lokakuuta 2018

Nappijuttu

Lankanappeja, jotka ovat olleet valmiina jo ties kuinka kauan. Tarkoituksena on ollut laittaa ne tänne blogiin sitten, kun ovat löytäneet paikkansa. No, kuten kuvista näkyy, eivät ole löytäneet - vielä.



Näin tällaisia värikkäitä langasta tehtyjä nappeja joskus netissä - missäs muualla - ja samalla löysin myös tarvikkeita myyvän putiikin (www.posamentenknopf-manufaktur.de). Tilaamista ei tarvinnut kauan miettiä, sen verran houkuttelevilta napit ja niiden tekeminen näyttivät. Ja kun posti toi nappirungot, langat ja ohjeet pääsin käsiksi tavallista inspiroivampiin napinompeluhommiin.





Nämä ensimmäiset ompelemani napit ovat aika isoja, pienimmän halkaisija on 30mm ja suurimman 35mm - ajattelin, että tällaisista vähän isommista olisi helpompi aloittaa. Mutta pienempienkin tekemistä olisi kiva kokeilla.


Kivaa, vähän uudenlaista ompeluhommaa, ja erilaisia nappimallejakin näyttää olevan vaikka kuinka paljon - onneksi lankoja ja nappirunkoja on vielä reilusti jäljellä!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Valaanpyrstöjä

Yksi viime kesän kesäreissun mieleenpainnuvimmista elämyksistä oli valassafari Pohjois-Norjan Andenesissä. Heinäkuun lopussa sää oli sielläkin poikkeuksellisen lämmin eikä pipolle ja hanskoille ollut tarvetta - kameralle sen sijaan oli sitäkin enemmän!



Hienon elämyksen inspiroimana halusin heti reissusta kotiin palattuamme värkätä hopeasta pikkuruiset valaanpyrstökorut. Niitä katsellessa voi palata kesäisen elämysretken fiiliksiin - ja vähän jo haaveilla seuraavasta.




Lämpimän päivän jälkeen lämmin ilta, mittari näyttää puoli kuuden maissa illalla vielä  + 13,2° C.
Hyvää alkavaa lokakuun viikkoa toivotellen,

perjantai 21. syyskuuta 2018

Vihdoinkin valmis!

Kesän alussa otin keskeneräisten kasasta esiin vuosia vanhan neuletakintekeleen. Neuleen takakappaletta oli neulottuna parikymmentä senttiä ja ilmeisesti jotakin olin jo purkanutkin, koskapa puolen kerän verran lankaa oli kiharalla. Mallia ei ollut eikä oikein tarkkaa mielikuvaakaan, millaisen neuletakin olin ajatellut tehdä. Lankaa oli muistaakseni kymmenisen 50 gramman kerää - mahtaakohan samaa bambulankaa enää olla edes saatavana. Päätin jatkaa jo aloitettua helppoa pitsineuletta ja neuloa mahdollisimman suoran ja yksinkertaiseen mallin. Jännitin koko neulomisen ajan, riittääkö lanka vai loppuuko kesken. No riitti se ihan just ja just, ja jäljellekin jäi noin kaksi metriä!





Kiinnitykseen käytin pitkään hilloamani joskus Eurokankaasta ostetun valkoisen monireikäisen napin, johon mahtui juuri sopivasti yksi Norwich-stitch (tietysti, koska meidän koira-perheenjäsenemme on Norwich - tarkemmin siis Norwichin terrieri). Toinen samanlainen nappi on vielä odottamassa sopivaa paikkaa.



Neuletakki on kuvattu elo-syyskuun vaihteessa Viron reissulla Pärnussa. Ihana kaupunki, paljon katseltavaa ja nähtävää - ja löytyihän sieltä tietysti vähän villalankaa ja pellavaakin mukaan!

lauantai 8. syyskuuta 2018

Virkatut sukat

Alkukesän Hämeenlinnan reissulla Wetterhoffin myymälän hyllyn reunassa roikkui niin sievät virkatut sukat, että innostuin kokeilemaan sukkien virkkaamista. Wetterhoffilta lähti mukaan kivaa joustavaa Regian Cotton Denim Color -puuvillasukkalankaa, sukkien ohje on kai jokus ollut jossakin lehdessä. Sopivan kokoisten sukkien aikaansaamiseksi ohjeen silmukkamääriä oli vähennettävä jonkin verran johtuen varmaan sekä omasta virkkauskäsialastani että käyttämästäni langasta.



Sukkien virkkaaminen olikin tosi kiva pieni projekti, virkkaaminen oli joutuisaa, sukat valmistuivat nopsasti ja lopputuloskin on mielestäni onnistunut. Virkkaminen aloitettiin kärjestä ja kantapää on tehty jälkikäteen, kantapääkiilan lisäykset on tehty pylväistä virkatun pohjan kummassakin reunassa. Virkattuja sukkia taitaa syksyn mittaan tulla lisääkin.



Sukat valmistuivat jo heinäkuussa niittyhumalan vielä kukkiessa pihalla, kuten kuvista näkyy - miten äkkiä kesä onkaan taas mennyt!

lauantai 25. elokuuta 2018

Kesäreissu pohjoiseen

Eikä silmukan silmukkaa - kudin oli kyllä mukana, mutta sen mukanaolo ei pohjoisen upeissa maisemissa edes muistunut mieleen! Lofootit jättivät viime kesänä lähtemättömän jäljen, joten sinne halusimme uudelleen. Sen jälkeen matka jatkui Andøyalle ja sieltä muutaman päivän jälkeen lautalla Senjan saarelle. Parin viikon reissun verran kerättiin lisää niitä lähtemättömiä jälkiä.








Kudin tuli siis takaisin kotiin samassa pisteessä kuin se oli lähtiessä, mutta muutama aiemmin valmistunut kässy oli matkassa mukana ja käytössä. Aurinkohatulle oli tarvetta pohjoisessakin ja matkatyyny on aina reissussa mukana. Kangas löytyi aikoinaan Spoonflowerista ja juuri tuollainen tyynyhän me tarvittiin! Tyynyn auto muistuttaa hauskasti Lofoottien Sakrisøyn kalakaupan pihassa turskalastissa ollutta autoa.




Joitakin käsitöitäkin on kesän aikana tullut värkätyksi, mutta niiden valokuvaamiseen ja blogiin päivittämiseen saakka en ole - vielä - päässyt. Alkukesällä mieli oli kihelmöivässä reissun odotuksessa ja valmisteluissa, itse reissu oli tietysti ihan oma unohtumaton lukunsa ja nyt sitten katsellaan reissukuvia ja muistellaan kaihoisasti hienoa matkaa - ja ehkä vähän jo suunnitellaan seuraavaa kesäreissua.