tiistai 25. kesäkuuta 2019

Sormuksia ja korviksia

Korvakorujen värkkäys ei ole aiemmin ollut ihan suosikki koruilulistallani, mutta nyt taisin vähän innostua. Käytän yleensä pieniä hopeisia korviksia, samoja päivästä toiseen. Lieneekö kesä syynä, mutta nyt teki mieli vähän isompia ja värikkäämpiä korviksia.  Kirjavien akaattihelmikorviksien jälkeen valmistui vielä 6 muutakin korvisparia: kirjavia makeanvedenhelmiä ja hopeaa, howliittihelmiä ja hopeaa, jadehelmiä (= serpentiinihelmiä) ja hopeaa, hopeaa ketjussa, hopeaa ja kullattuja hopeahelmiä eli vermeilhelmiä sekä viimeisinä nahkanauhakorvikset, joissa on makeanvedenhelmiä ja hopeaa.









Nahkanauhakorvisten pituus on vähän yli 6cm koukun kanssa ja turkoosien howliittikorvisten  noin 5cm. Helmien halkaisija kaikissa korviksissa 4mm.




Ja innostus jatkui myös pinottavien sormusten kanssa, niitä on kevään aikana valmistunut lähes kolmekymmentä. Hopeaa ja korukiviä, tällä kertaa vihreää onyxiä, peridoottia, ruusukvartsia, granaattia, rubiinia sekä cubic zirconiaa, joka on synteettinen kivi.




Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt enemmän aikaa kuin ehdin huomatakaan. Käsissä on kyllä pyörinyt kaikenlaisia pikku projekteja, ja on jotakin valmistunutkin. Tämä käsityöpäiväkirjablogini siis jatkuu - toivottavasti kuitenkin vähän tiheämmässä tahdissa taas.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kevään merkkejä

Neulepuikkojen vaihtuminen virkkuukoukkuun on kässyharrastuksissa varma kevään merkki. Mitään erityistä virkkaussuunnitelmaa ei lankoja esiin penkoessa ollut, mutta pussukkahan olisi sopivan pieni kiva aloitus. Pikkuneliöt on virkattu yhteen työn edetessä, joten paloja ei tarvinnut erikseen ommella tai virkata yhteen. Mutta lankojen päättelyltä tämä konsti ei säästänyt - ja niitähän riitti. Vetoketju ja vuori on ommeltu käsin kiinni pussukkaan. Pussukan koko on noin 18 x 15 cm.



Ja ensimmäisen pussukan valmistuttua virkkaaminen jatkui toisella ja kolmannella pussukalla. Näiden pussukoiden virkkaaminen on aloitettu vetoketjusta. Netistä löytyi mielestäni kiva idea: vetoketju kiinnitetään virkkaamalla kiinteä silmukka kaksi kertaa samaan kohtaan. Pussukoissa ei ole vuoria, joten viimeistelyksi riitti lankojen päättely. Ai niin, virkattujen raitojen lisäksi valmiisiin pussukoihin on tehty vielä muutama raita ketjuvirkkauksella. Kokoraidallisen pussukan koko on noin 15 x 16 cm, musta-valkoinen raitapussukka on vähän pienempi.



Ja hei, kun on hyvään alkuun päässyt ja lankojakin vielä riittää, niin lisää pussukoita on tulossa! Viimeisimmistä puuttuu vielä vetoketju ja viimeistely.Kaikki pussukat on virkattu Mayflower Cotton 8 -langasta koukulla nr 2.


Iloista kevättä toivotellen,

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Sormuksia hopeasta

Ja lisäksi ihan pikkiriikkisen kultaakin: hopeisen sormuksen pieni tummansininen safiiri on istutettu kultakehykseen. Safiiri on halkaisijaltaan kolmemillinen, sormuksen hopeisen rungon leveys on 3,5 mm, eli koko sormus on pieni ja siro. Tästä taisi tulla uusi lempparini!



Viikonlopun aikana viimeistelin pari aiemmin aloitettua sormusta, toisen pariksi edellisen postauksen korviksille, joissa on samanlainen ja -kokoinen vaaleanpunainen cubic zirconia. Toinen sormus on jo vanhempi tekele, josta on vain puuttunut kivi - nyt siinä on vaaleansininen pitsiakaatti, halkaisijaltaan 8 mm.





Pikkuiset kivet näyttävät juuri nyt niin ihanilta ja houkuttelevilta, että oli värkättävä vielä muutama pikkukivisormus. Näitä voi käyttää yksitellen tai vaikka kaikkia kuutta kerrallaan. Sormusten rungon leveys on vain 1,5 mm. Pienemmät kivet ovat 3-millisiä cubic zirconioita, toinen isommista 4-millisistä vihreistä kivistä on samaragdi ja toinen peridootti. Jämähopeapalloista muotoillut kukat ovat vähän isompia, halkaisijaltaan vähän yli 5-millisiä.




Kultaa en ole aiemmin koruissa käyttänytkään lukuun ottamatta muutamia keum-boo -kultauksia (tämä, tämä ja tämä sormus, tämä, tämä ja tämä kaulakoru sekä tämä rintakoru), mutta tykkään kyllä paljon tuosta kulta-hopea -väriyhdistelmästä, joten silloin tällöin sitä varmasti tulee käytetyksi.

Ai niin, on pitänyt jo monta kertaa valitella täällä sitä, että muiden blogien kommentointi on käynyt vaikeaksi/mahdottomaksi. Normaaleja yhteyksiäni käyttäen se ei onnistu lainkaan - taannoin blogini ei julkaissut omia kommenttejanikaan, mutta nyt se sentään onnistuu. En tajua, mikä on muuttunut - mielestäni ei mikään. Toisella selaimella kommentointi on jonkin aikaa toiminut mutta on vähän hidasta, kun en sitä normaalisti käytä. Tietäisiköhän joku ratkaisua ongelmaani?

Joka tapauksessa: hyvää alkanutta kevätkautta!

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hopeapajalta

Jokatalviset hopeatyöviikonloput ovat taas takana. Niitä aina odottaa malttamattomasti ilmoittautumisesta asti ja sitten ne kuluvat ihan käsittämättömän nopeasti! Mutta mukavaa oli taas. Ja inspiroivaa. Ja uusia juttujakin oli niin, että hommia oli päästävä heti jatkamaan oman korupöydän ääressä. Kukkarannekorun runko on 6 mm leveä ja suurimman kukan halkaisija on 18 mm.



Sormuksen kerratun kukan halkaisija on noin 20 mm ja kukan keskelle on istutettu pieni ametisti.




Rintakoru on halkaisijaltaan n. 55 mm, kukkien keskustoina on jämähopeasta sulatettuja palloja.



Pienen kukkasormuksen kukan halkaisija on 10 mm, sen keskelle on istutettu 3-millinen cubic zirconia. Kukkasormuksen kaverina on valmiiksi kuvioidusta hopeasta juotettu sormus.




Filigraanihelmet/pallot ovat halkaisijaltaan 23 millisiä. Ne sopivat kivasti riipuksiksi pitkään ketjuun - kunhan saan värkätyksi niihin riipuslenkit.



Kiemurasormuksen koristeena - kiemuroiden lisöksi - on jämähopeapallosta muotoiltu kukka.



Kukkainnostuksen seurauksena valmistui myös kukkakorviksia. Kahden pienimmän parin halkaisija on 10 mm, niiden keskustaksi on istutettu pienet 3-milliset cubic zirconia -kivet. Isomman parin halkaiija on noin 15 mm, niissä keskustana on jämähopeasta juotetut pallot niin kuin edellä rannekorussa ja rintakorussakin.


Kukkien vääntelyn lomassa valmistui 1 mm:n hopealangasta ketju, jonka ketjumalli oli itselleni uusi.



Hyvää alkavaa talvista viikkoa toivotellen,

lauantai 12. tammikuuta 2019

Helmirannekkeita

Netissä on silloin tällöin osunut silmiin kauniita helmirannekkeita ja olen ajatellut, että joskus haluan kokeilla itsekin sellaisten neulomista. Se joskus tuli joulun alla ja kun ryhdyin etsimään ohjeita neulomiseen, Google löysi hurjan määrän kuvia helmirannekkeista. Netistä löytyi myös esittely neuleohjekirjasta, jonka tekijä kertoo, että tällaiset helmirannekkeet ovat osa liettualaista historiaa ja kulttuuria ja perinteistä liettualaista pukua. Ravelrystä löytyi muutama ohje, joten ei kun helmirannekkeita neulomaan! Ensimmäiseksi valitsin yksinkertaisen mallin - jota en näköjään ole kuvannutkaan - jolla pääsi vauhtiin, ja kun neulominen sujui, rohkaistuin neulomaan vähän mutkikkaampiakin malleja.





Kuvassa tekeillä olevat violetit rannekkeet ovat tätä kirjoittaessa jo valmistuneetkin ja kahdeksan parin jälkeen lienee aika jättää helmirannekkeiden neulominen - ainakin toistaiseksi.




Oransseista rannekkeista ei ole kokonaista kuvaa, mutta kun lanka on niin ihanaa, laitan tähän muistiin pienen "väritilkun". Lanka on Handun käsinvärjättyä merinosukkalankaa, ihanaa pehmeää, huikean kaunista eläväpintaista oranssia.



Helmet ovat Tohon kirkkaita hopeasisushelmiä, koko 8/0. Niitä meni mallista riippuen noin 1100-1200 kpl yhteen rannekepariin.
Kummatkin violetit rannekkeet sekä kanervan väriset ja alemmassa kuvassa olevat mustat rannekkeet on neulottu Dropsin Baby Merino -langasta. Punaiset ja ylemmissä kuvissa olevat mustat rannekkeet on neulottu Alizen Merino Royal fine -langasta, joka on hyvin samanlaista kuin Dropsin Baby Merino. Rannekkeet syntyvät hyvin yhdestä 50 gamman kerästä.
Rannekkeissa on käytetty puikkoja nro 2,  mustissa ja oransseissa 1,5. Mallit löytyvät Ravelrystä (ylimmässä kuvassa vasemmalta oikealle):
Rani
Devana pulse warmers
Snowflake beaded wrist warmers
Ja ne ensimmäiset rannekkeet, joista ei ole kuvaa:
Geometry 2 wrist warmers

 Hyvää tammikuun viikonloppua toivotellen,

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Syyskauden sukkasatoa

Sukankudin on ollut meneillään koko syyskauden ajan - ja on edelleenkin. Yksinkertaisia sukkia on kiva neuloa muiden juttujen lomassa ja telkkarikäsityönä helppo sukankudin on mitä mainioin. Kuluneena syksynä sukkalangat ovat olleet itsestään raidoittuvia, ohuenpuoleisia, usein 2,5 puikoilla neulottavia. Niistä valmistuneet sukat ovat malliltaan oikein super-yksinkertaisia ja helppoja neulottavia. Viime tammikuun alussa tilasin Etsystä ihanaa itsestään raidoittuvaa lankaa, joka ei sitten viime talven aikana ehtinytkään puikoille, mutta syksyn kuluessa siitä valmistui iloisenkirjavat raitasukat.



Kesän aikana jostakin lankakaupasta - en muista mistä - tarttui mukaan pari kerää kivaa puuvillasukkalankaa. Turkoosi-ruskea-valkoisen langan vyöte on jossakin "tallessa" eikä langasta ole muuta tietoa kuin materiaali, joka siis on puuvillaa.



Vaaleanpuna-vihreä-valkoiset sukat on neulottu Regia Tutti Frutti -langasta, joka sekin siis on joustavaa puuvillasukkalankaa. Ravelryn kirjastooni olen joskus tallentanut muistiin sukkamallin,  joissa on itselleni uudenlainen kantapää ja malli pääsi nyt neulottavakseni (Vanilla is the new black).




Turkoosit RegiaPairfect - langasta neulotut sukat eivät valmistuneet ihan helpoimman kautta, vaikka valmistajan lupauksen mukaan tällä langalla piti olla "ihan uskomattoman helppoa neuloa kaksi identtistä itsestään raidoittuvaa sukkaa yhdestä kerästä lankaa". Mutta toisin siis kävi - sain syntymään yhdestä kerästä kaksi erilaista sukkaa. Olisivathan ne noinkin olleet ihan kivat, mutta  päädyin kuitenkin neulomaan toisen sukan uudelleen käyttämällä juuri neulotun sukan lankaa varvaspuolelta alkaen - ja sain kuin sainkin syntymään kaksi samanlaista sukkaa yhdestä kerästä!




Tässä syksyllä ihan muita lankaostoksia tehdessä silmiin osui hauskasti leopardikuviota muodostava Wool and the gang -sukkalanka, jota en voinut vastustaa - ja näin perheen mies saa nyt ilokseni tassutella leopardisukissa.



Ja ihan äskettäin lankakaupan hyllystä huuteli uusi Regia Premium Silk -sukkalanka - jota siirtyi pari kerää omaan lankahyllyyni. Niin että sukkien neulominen jatkuu edelleen.

Hyvää loppuvuotta ja pian alkavaa uutta vuotta!

maanantai 24. joulukuuta 2018