Historiallisia kirjansidoksia

Historiallisten kirjansidosten opettelu on ollut kiinnostavien asioiden listallani jo pitkään, mutta sopivaa kurssia ei ole löytynyt, tai sitten sopivat kurssit ovat täyttyneet niin nopeasti, etten ole ehtinyt mukaan. Perinteistä kirjansidontaa olen opetellut vuosia sitten yhden viikonloppukurssin verran ja muutaman kirjankin olen sen jälkeen sitonut (esim. nämä ja tämän). Tänä syksynä sopiva historiallisten sidosten kurssi löytyi, ilmoittautuminen onnistui ja viime viikonloppu kului erilaisia historiallisia sidoksia opetellen. Viikonlopun aikana valmistui neljä erilaista sidosta: pitkäpistosidos, avoselkäinen napinläpisidos, salainen belgialainen sidos ja koptisidoksiin lukeutuva avoselkäinen yhden neulan ketjuommelsidos. Kiinnostavaa ja ihan superkivaa hommaa - ja lopputuloksestakin tykkään!

Kirjat ovat aika pieniä, suurinpiirtein A5-kokoa, lukuun ottamatta pientä tummaa nahkakantista pitkäpistosidosta, jonka koko on noin 12 x 12 c. Pikkukirja on tehty kurssin jälkeen.

Opettelua ja harjoittelua tälläkin saralla riittäisi ja seuraavat kirjamateriaalit odottavatkin jo pöydällä - mutta taidan ensin kuitenkin kuunnella vähän korupöydän kutsua.
Ihanaa hämärtynyttä iltaa ja kaunista viikonloppua!

Kirjailua kai tämäkin

Siis kirjojen tekeminen. Silloin tällöin on mukavaa asettua pöydän ääreen paperihommiin. On rentouttavaa istahtaa rauhassa leikkaamaan ja taittelemaan sivuja, ompelemaan sivunippuja ja värkkäämään kansia. Kirjoja sitoessa ei kannata eikä voikaan hoppuilla.

Ja ainahan on tietysti tarvetta erilaisille muistikirjoille: pienille ajatuksille pieniä kirjoja, vielä pienemmille pikkuruisia ja muille - no sopivan kokoisia.
Isoimmat näistä kirjoista ovat kooltaan 11 x 15 senttisiä.

Nuottikantiset kirjat ovat 6 x 8 ja 4 x 5 senttisiä.

Ja kaikkein pienimmän, niitä pienen pieniä ajatuksia varten sidotun kirjan koko selvinnee kuvasta.

Kohta on taas viikonloppu - ehkä silloin sitten toisenlaista kirjailua.

Uusi kalenteri

Tammikuu alkaa olla jo takana ja niin kuin joka vuosi, uusi kalenteri valmistui tänäkin vuonna nipinnapin helmikuun alkuun. Onneksi edellisen vuoden kalenterissa riitti päiviä vielä tammikuun loppuun saakka.

Kalenterivuosien saatossa malli on muokkautunut hyvin omiin tarpeisiini sopivaksi. Jokaisen aukeaman toisella sivulla on tilaa aikataulutetuille asioille ja toinen sivu on tyhjä. Ja lopussa on vielä lisää tyhjiä sivuja. Näille tyhjille sivuille voi vaikka luonnostella uusia ideoita tai merkitä muistiin muita tärkeitä juttuja.

Tänä vuonna kalenterista tuli violetinsävyinen selkineen, koristeineen ja sisäsivuineen - lukuun ottamatta loppuosan tyhjiä valkoisia sivuja. Kannen somistamiseen on käytetty vanhan aikakauslehden sivuja, kuviopaperia, washi-teippiä ja akryylitimantteja.  Ja tämän vuoden kalenterissa kirjanmerkkinauhaa koristaa kukka, jonka materiaalina on - mikäs muu kuin kutistemuovi!