Korupajalta

Virkkausten - ja pussukoiden - välillä vaihteeksi muutama koru. Nämä ovat valmistuneet jo aikoja sitten ja kuvattukin ne on jo aikoja sitten, mutta blogiin saakka eivät ole ehtineet. Ranne- ja kaulakorun helmet ovat käsintehtyjä afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä. Putkihelmien pituus on noin 20mm. Kaulakorun helmet on pujotettu nahkanauhaan, iso intialainen riipus on korumetallia.

Helmisilkkiin sidotussa pitkässä makeanvedenhelminauhassa on riipuksena käsintehty Muranonlasihelmi "Klimt", halkaisijaltaan 14mm. Helminauhalla on pituutta 85cm, helmet ovat noin 5-6 -millisiä.

Harmaat ja kullanväriset makeanvedenhelmet on sidottu meripihkanväriseen helmisilkkiin. Tykkään tosi paljon tuollaisista rosoisista makeanvedenhelmistä niinkuin kullanväriset helmet tässä helminauhassa. Helmien koko noin 7-8mm.

Jo kauan sitten hankin ihania hohtavia, valkoisia keshi-helmiä, joita olen tähän asti ihastellut vain helminä. Nyt ne on sidottu kaulanauhaksi valkoisella helmisilkillä. Helmet ovat kooltaan 8-millisiä ja niissä on todella kaunis hohto, jota en valitettavasti onnistunut kuvaan tallentamaan.

Kirjavaan rannekoruun on koottu monenlaisia makeanvedenhelmiä, salpalukko hopeaa.

Hopealevystä sahattu sudentassu -riipus nahkanauhassa valmistui jo ehkä pari vuotta sitten, mutta valokuva unohtui jonnekin kuvakansion uumeniin.

Violeteista helmikoruista napatut kuvat ovat niin kehnoja, että ovat siksi jääneet postaamatta blogiin, mutta laitan ne nyt kehnosta laadusta huolimatta tänne muistiin. Kalakorun pituus ilman tupsuriipusta on 75 cm, riipuksen koko helmineen 13 cm.  Riipushelmen pituus on 3 cm. Riipustupsu on tehty ihan pienenpienenpienistä lasihelmistä. Kaulakorun helmet akaattia, muut korunosat hopeaa. Rannekorussa on akaattihelmien lisäksi ametistisiruhelmiä ja makeanvedenhelmiä.

Viikonloppuna taidan -virkkausten lomassa - viettää ainakin vähän aikaa korupöydän äärellä.
Mukavaa viikonvaihetta toivotellen,

Valaanpyrstöjä

Yksi viime kesän kesäreissun mieleenpainnuvimmista elämyksistä oli valassafari Pohjois-Norjan Andenesissä. Heinäkuun lopussa sää oli sielläkin poikkeuksellisen lämmin eikä pipolle ja hanskoille ollut tarvetta - kameralle sen sijaan oli sitäkin enemmän!

Hienon elämyksen inspiroimana halusin heti reissusta kotiin palattuamme värkätä hopeasta pikkuruiset valaanpyrstökorut. Niitä katsellessa voi palata kesäisen elämysretken fiiliksiin - ja vähän jo haaveilla seuraavasta.

Lämpimän päivän jälkeen lämmin ilta, mittari näyttää puoli kuuden maissa illalla vielä  + 13,2° C.
Hyvää alkavaa lokakuun viikkoa toivotellen,

Vihreitä kiviä ja hopeaa

Kesäkuu meni yhdessä hujauksessa - toivottavasti tätä heinäkuuta riittäisi vähän pidempään! 
Nämä vihreäkiviset korut ovat valmistuneet jo keväällä, nyt kesällä koruilu on jäänyt neulomusten ja virkkausten jalkoihin. Sormuksen kivi on vihreä onyx, halkaisijaltaan 10 mm, sen viereen on istutettu pikkuinen kirkas cubic zirconia. Sormuksen pinta on sulatettu ryppyiseksi ja myös sormuksen reunat on sulateltu epätasaisiksi.

Kaulakorun vihreät helmet ovat isoja, halkaisijaltaan 16-millisiä värjättyjä akaatteja. Hopeinen ketju on muinaisketjua ja riipuksena on ohuesta, keveästä valmisketjusta väsätty tupsu. Korun pituus on noin 80 cm.

Hyvää alkavaa viikkoa ja mukavia heinäkuun päiviä toivotellen,

Lisää kuningasketjua

Jo jokin aika sitten valmistui lisää kuningasketjua hopealangasta - nyt turkoosinsinistä helmikaulakorua varten.

Kaulakorun helmet ovat värjättyä akaattia, 12- millisiä viistehiottuja ja pari isoa litteää. Akattihelmien seurana on kaksi sileää hopeahelmeä ja hopeariipus, halkaisijaltaan noin 35 mm. Riipusta varten on sahattu hopealevystä kehys ja sen päälle on juotettu hopeinen pitsikiekko. Riipuspidike on kiinnitetty pienellä hopeaniitillä.

Jotain muutakin on loppukevään - alkukesän aikana hopealangasta pikkuhiljaaa valmistunut - niistä erikseen vähän myöhemmin. Ja nyt ulos nauttimaan valoisasta kesäillasta ja ilta-auringon lempeistä säteistä!

Kursseilua ja hopeakoruja

Kesän hopeakurssi on takana, uusia oppeja saatu - ja muutama korukin valmistui.

Viikinki-kristallipallojen kuvia olen ihaillut eri puolilla netissä jo kauan ja toivonut osaavani joskus itsekin tehdä sellaisen. Toiveikkaana olen jo muutama vuosi sitten hankkinut sitä varten ison, halkaisijaltaan 20 millisen vuorikristallipallonkin. Täytyy myöntää, että tekeminen tuntui paikoin aika työläältä, mutta tehdessä oppi paljon uusia ja hyödyllisiä juttuja - ja lopputuloskin on  mieleinen, vaikkei ihan esikuviaan vastaakaan. Alkuperäiset viikinki-kristallipallot ovat peräisin Gotlannista noin 900-1200 -luvulta. Tukholman historiallisen museon "We call them Vikings" -näyttelyn esineistön Flickr-albumista löytyy kuva tällaisesta aidosta ja alkuperäisestä Gotlannista löytyneestä Viikinki-kristallipallosta.

Pinkki akaatti-kivi on istutettu kaulakoruun, jonka toiselle puolelle on sahattu pikkuinen sydän. Koru on pieni, akaatin halkaisija on 14 mm.

Alkutekijöissään ollut sormus valmistui myös - lähes samanlaisen kruunuistutuksen olen tehnyt viime talvena. Tässä kivenä on 10-millinen vaalenapunainen cubic zirconia ja rungon leveys on noin 5 mm.

Pääsin kokeilemaan myös uutta materiaalia/tekniikkaa. Emaloinnista en ole koskaan oikein innostunut, se on tuntunut kovin mutkikkaalta ja hankalalta. Kun nyt tuli tilaisuus kokeilla matalassa lämpötilassa poltettavaa emalia, innostuin kokeilemaan. Emalointikokeilua varten värkkäsin erimuotoisia matalia hopeakuppeja, jotka emaloinnin jälkeen liitin yhteen ja täydensin paksuilla renkailla rannekoruksi. Rannekorun kaveriksi syntyi lisäksi parit emaloidut korvikset ja jotakin muutakin pientä emalointijuttua tein.

Ihan loppumetreillä piti vielä värkätä yksinkertaistakin yksinkertaisemmat kirjojan korvikset, pienet hopeiset ristipistot:

Ja jotakin muutakin kuin valmiita koruja kurssilta aina jää mukaan: keskeneräistä ketjua, korvispohjia, sormusaihioita - ja ennen kaikkea innostusta ja uusia ideoita!

Sateen keskeltä aurinkoista viikonloppua toivotellen,

Korukooste - keväällä valmistuneita

Pitkin kevättä on pikkuhiljaa valmistunut koruja, joita en ole vielä tänne laittanut. Viimeisimpänä on korupöydällä ollut vielä yksi kalanruotoketju. Tuota ketjumallia on viime aikoina tullut punotuksi niin paljon, että seuraavaksi onkin kiva punoa jotakin muuta. Tällä ketjulla on pituutta 42 cm + lukko ja lukkorenkaat. Lukko on halkaisijaltaan 14-millinen.

Joulun alla punoin ranneketjun verran verkkoketjua ja värkkäsin ketjuun spektroliitti-riipuksen. Nyt ketju sai jatko-osan ja siitä tuli reilun mittainen, vähän yli 60-senttinen kaulaketju.

Palapeliavaimenperät on sahattu 0,8-millisestä hopealevystä ja paloihin on punsseloitu mrs ja mr -tekstit. Myös avainrenkaat ovat hopeaa. Arvannette, mikä lahja on kyseessä :)

Aiemman postauksen Swarovski-riipus tarvitsi seurakseen korviksia. Korvisten Swarot ovat samanlaiset kuin riipus, mutta pienemmät - ja tietysti myös ripustimet ovat samanlaiset mutta pienemmät. Kiva setti näistä tuli. Tuossa Swarovskin helix-pisarassa on mielestäni kiva pyöreys ja tosi kaunis vähän kierteinen hionta. Ja mikä ihana säihke!

Oi ihana toukokuu - auringonpaistetta ja lämpöä! Säihkettä viikkoon!

Nahkaa ja lasihelmiä

Ja vähän hopeaakin. Korutarvikevarastoja penkoessa silmiin osui kauan sitten hankittuja nahkanauhoja. Ja siitä se ajatus sitten lähti - koruvarastoja käyttöön ja jotakin kesäistä ranteeseen. Kirjavansiniset helmet ovat kierrätyslasia ja tummansiniset käsintehtyjä lamppulasihelmiä. Rannekorun riipus on tehty vesivaluna. Noita vesivaluriipuksia innostuin jossakin vaiheessa tekemään jämähopeista useampiakin, aiemmin olen käyttänyt niitä kaulakoruihin (esimerkiksi tähän) ja korvakoruihin (esimerkiksi näihin ja näihin).

Kaulakorun hopeaketjun renkaat olivat jääneet yli jostakin projektista ja pääsivät nyt käyttöön. Riipus on tehty jämähopeista sulattamalla - se jäi viime kevään sulatteluprojektista etsimään paikkaansa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Blingbling-sunnuntai

Swarovskin kristallit ovat ihan vastustamattomia - kimaltavia, säihkyviä ja upeasti hiottuja. Tänään olen värkännyt riipuksiin pieniä ripustimia hopealevystä ja -langasta. Tarkoituksena oli tehdä pari ripustinta, mutta kun kauniita kristalleja on kiva katsella ja käsitellä niin ripustimia valmistui vähän useampaankin riipukseen. Crystal volcano -riipuksen ripustimessa on koristeena pieni tähti ja ison kristallipisaran ripustimessa pieni messinkisydän.

Muut ripustimet ovat sileitä ja yksinkertaisia.

Ja kristalliavaimet saivat ripustimiksi muutaman renkaan

Riipusten koko vaihtelee 18 millistä 38 milliin, riipuksista isoimmat ovat kirkas pisara ja kaksi queen baguette -riipusta ja pienin on useissa väreissä säihkyvä pyöreä twist-riipus. Muut riipukset ovat kooltaan niiden välistä.

Parille riipukselle on varattuna paikka jokin aika sitten punomistani kalanruotoketjuista, joita ketunhäntäketjuiksikin sanotaan. Muita riipuksia pitää vielä mallata joihinkin helminauhoihin ja ketjuihin. Kalanruotoketjut on punottu millisestä hopealangasta. Valmis ketju on paksuhko, halkaisijaltaan vähän vaille 8 millinen. Ylemmässä kuvassa olevan ketjun pituus on n. 55 cm + lukko ja lukkorenkaat, alemman kuvan ketjun pituus on 41 cm + lukko ja lukkorenkaat. Lukon ulkohalkaisija on 14 mm.

Säihkettä alkavaan viikkoon!

Koruja kaulaan ja ranteeseen

Korupajan tuotoksia viime päiviltä:
Makeanvedenhelmiä kaulaan - siipiriipus pyriitti-kiveä, muut osat hopeaa. Menee ihan kohta lahjapakettiin, mutta pysyy lahjan saajalle salaisuutena jouluun saakka - tiedän, että hän ei käy täällä.

Ja hopeaketjuja ranteeseen - ylempänä kalanruotoketjua millisestä hopealangasta punottuna ja alempana roosaketjua samoin millisestä hopealangasta punottuna.

Joulukalenterin luukut alkavat olla vähissä, enää muutama yö jouluun - vaikka sää onkin suurinpiirtein samanlainen kuin juhannuksena, valoa vain vähemmän. Hyvää alkavaa jouluviikkoa!

Hopeaa ja helmiä

Villasukkaputken jälkeen korupöydän ääressä. Kaulakorun isot halkaisijaltaan 2-senttiset akaattihelmet saivat seurakseen hopearenkaista punottua verkkoketjua ja itsetehtyjä kevyitä hopeisia verkkohelmiä.

Ketjun punonta alkaa hopealangan veivaamisesta spiraaliksi. Sen jälkeen spiraalista sahataan renkaita ja sitten punotaan rengas kerrallaan ketjuksi. Kuvan kasa ei kovin kummoisen isolta näytä, mutta siinä on renkaina vähän yli kaksi metriä millistä hopealankaa. 

Tuo ketjuhomma olikin pitkästä aikaa niin kivaa, että uusiakin on jo tekeillä. Niin - ja kyllä niitä villasukkiakin puikoilla edellleen koko ajan on.