torstai 29. toukokuuta 2014

Äidin vanhan napin uusi elämä

Käsityötarvikevarastossani on iso laatikollinen äidin peruja olevia vanhoja nappeja. Niiden joukossa on pari mielestäni erityisen kaunista, joille olen vuosien varrella suunnitellut monenlaista käyttökohdetta. Nappien arvoista ideaa ei ilmeisesti ole syntynyt, koskapa suunnitelmat ovat aina jääneet suunnitelmien tasolle. Kunnes yhtäkkiä tiesin, että sormukseenhan ne kuuluvat! Ja ensimmäinen sormus valmistuikin sitten tuota pikaa. Napin istuttamisesta sormukseen oli tulla ongelma, mutta siihen löytyi ratkaisu pienen pohdiskelun ja kokeilun jälkeen. Sormuksen runko on hopeaa.


En tarkkaan tiedä enkä muista, kuinka vanha tämä nappi on, mutta arvelen sen olevan 50 - 60 -lukujen taitteesta - siis 1950 ja -60.  Napin päällipuolella on messinkifiligraani ja sen alla taustana on peili, joka välkkyy somasti, kun valo osuu nappiin sopivasta kulmasta. Sormuksen nurjalle puolelle on juotettu pieni messinkinen sydän.

Vanhan napin tarina jatkuu nyt uudessa käytössä - se toinen nappi odottelee nappilaatikossa vielä vuoroaan - ja kesälomaa.

9 kommenttia:

Kisulit kirjoitti...

Kaunis sormus tuli napista! Kierrätystä parhaimmillaan.

Jaana kirjoitti...

Upea idea ja niin kaunis toteutus! En osaa pitää kuin vihkisormusta, mutta jos tuollainen joskus tulisi vastaan, niin ehdottomasti se olisi saatava:)

Elina kirjoitti...

Kaunis kertakaikkiaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana! Hienoa kun vanha nappi saa uuden elämän tuolla tavalla :)
T: Maria

Riitu, Koti männikössä kirjoitti...

Tämä on niin kaunis ja jokainen yksityiskohta tarkkaan mietittty.

Pitko kirjoitti...

Oi, miten hieno! Ja tosiaan kauniit yksityiskohdatkin. :)

Uutar kirjoitti...

Kiitos :)

Katri kirjoitti...

Kaunis ja ihana idea. Uusi elämä noin kauniina ei oi olla huono.

Komeita virkkauksia olet myös tehnyt.

Uutar kirjoitti...

Kiitos Katri! Olen kyllä iloinen, että vanha kaunis nappi vihdoin löysi paikkansa :)