Kesäreissu pohjoiseen

Eikä silmukan silmukkaa - kudin oli kyllä mukana, mutta sen mukanaolo ei pohjoisen upeissa maisemissa edes muistunut mieleen! Lofootit jättivät viime kesänä lähtemättömän jäljen, joten sinne halusimme uudelleen. Sen jälkeen matka jatkui Andøyalle ja sieltä muutaman päivän jälkeen lautalla Senjan saarelle. Parin viikon reissun verran kerättiin lisää niitä lähtemättömiä jälkiä.

Kudin tuli siis takaisin kotiin samassa pisteessä kuin se oli lähtiessä, mutta muutama aiemmin valmistunut kässy oli matkassa mukana ja käytössä. Aurinkohatulle oli tarvetta pohjoisessakin ja matkatyyny on aina reissussa mukana. Kangas löytyi aikoinaan Spoonflowerista ja juuri tuollainen tyynyhän me tarvittiin! Tyynyn auto muistuttaa hauskasti Lofoottien Sakrisøyn kalakaupan pihassa turskalastissa ollutta autoa.

Joitakin käsitöitäkin on kesän aikana tullut värkätyksi, mutta niiden valokuvaamiseen ja blogiin päivittämiseen saakka en ole - vielä - päässyt. Alkukesällä mieli oli kihelmöivässä reissun odotuksessa ja valmisteluissa, itse reissu oli tietysti ihan oma unohtumaton lukunsa ja nyt sitten katsellaan reissukuvia ja muistellaan kaihoisasti hienoa matkaa - ja ehkä vähän jo suunnitellaan seuraavaa kesäreissua.

Kesäneuleita

Neulominen on yleensä kesän tullen vaihtunut virkkauksiin ja neulepuikot ovat saaneet lomailla, mutta tänä kesänä oli pakko kaivaa puikot kesäsäilöstä. Kävimme taannoin sisaren kanssa kesäretkellä Hämeessä, yhtenä kohteena oli Wetterhoffin talo Hämeenlinnassa ja erityisesti tietysti Wetterhoffin käsityömyymälä. Myyjän yllä oli niin kiva keeppi, että hyllystä lähti mukaan kahdet keeppilangat. Ohje on Wetterhoffin ilmaisohje, siinä keeppi on tosin tehty eri langasta, mutta sain mukaani hyvät vinkit Sandnesin Tynn Line -langasta neulottavaan versioon.

Tynn Line on puuvilla-viskoosi-pellavasekoitelanka, neulottu pinta näyttää pellavaiselta ja  keeppi on ihanan ilmava ja kevyt. Malli oli kiva neulottava, paljon suoraa ja reunoissa muutama silmukka helposti muistettavaa pitsimallia, joten sutjakasti ne valmistuivatkin toinen toisensa perään. Keepit on neulottu 2,25 pyöröpuikolla. Mukava kesäillan neule - sekä neuloa, että pitää.

Koukkasimme myös ihmettelemässä Kantolan muraalia Hämeenlinnassa. On se kyllä ihan mahtavan hieno!

Terveisin ukkosen keskeltä,

Vihreitä kiviä ja hopeaa

Kesäkuu meni yhdessä hujauksessa - toivottavasti tätä heinäkuuta riittäisi vähän pidempään! 
Nämä vihreäkiviset korut ovat valmistuneet jo keväällä, nyt kesällä koruilu on jäänyt neulomusten ja virkkausten jalkoihin. Sormuksen kivi on vihreä onyx, halkaisijaltaan 10 mm, sen viereen on istutettu pikkuinen kirkas cubic zirconia. Sormuksen pinta on sulatettu ryppyiseksi ja myös sormuksen reunat on sulateltu epätasaisiksi.

Kaulakorun vihreät helmet ovat isoja, halkaisijaltaan 16-millisiä värjättyjä akaatteja. Hopeinen ketju on muinaisketjua ja riipuksena on ohuesta, keveästä valmisketjusta väsätty tupsu. Korun pituus on noin 80 cm.

Hyvää alkavaa viikkoa ja mukavia heinäkuun päiviä toivotellen,

Ja yhtäkkiä oli kesä!

Kaikenlaisia käsitöitä on ollut kevään mittaan vireillä ja jotakin valmistunutkin, mutta yhtäkkiä kesäksi kääntynyt kevät on houkutellut vain oleilemaan ja ihmettelemään eikä valmistuneita ja jo kuvattuja juttujakaan ole malttanut istahtaa päivittämään tänne blogiin. Korupöydälle alkoi kevään tullen kertyä vihreää ja se näytti niin kauniilta hopean ja makeanvedenhelmien kanssa, että tuolla yhdistelmällä syntyi muutama koru ranteeseen pidettäväksi yhdessä tai erikseen - miten milloinkin.

Vihreät pyöreät helmet ovat värjättyä akaattia, siruhelmet malakiittia. Kirkkaat värittömät helmet ovat vuorikristallihelmiä ja hopeinen kalanruotoketju on jo vanhempaa tuotantoa. Valkoiset makeanvedenhelmet on solmittu kirkkaanvihreällä helmisilkillä, koristeena lukossa Swarovskin kristallihelmiä. 

                            

Ja kaulalle ja sormiinkin vihreää on valmistunut - niistä erikseen vähän tuonnempana.
Mutta sitä ennen: suloista suven alkua!

Välipalavirkkauksia

Lankapussin pohjalta osui muita lankoja penkoessa käteen kaksi pientä trikookudejämäkerää, kummatkin valkoisia, mutta eri paksuisia kuteita, jääneet yli parista kauan sitten valmistuneesta projektista. Siispä koukku käteen ja kokeilemaan, miten pitkälle jämäkerät riittävät.

Sen enempiä suunnittelematta virkkailin ensin ohuempaa kudetta, josta riitti pienen patalapun kokoiseen palaan ja paksummasta kuteestakin kuin ihmeen kaupalla samankokoiseen palaan.

Ja mikä ihmeellisintä, ohuempaa kudetta jäi jäljelle 40 sentin pätkä ja paksumpaa kudetta 10 sentin pätkä. Joskus siis näinkin päin - useammin lankaa tuntuu projektin lopussa puuttuvan juuri tuon verran!

Pari rannekorua ja vähän muutakin

Aurinko ja valo houkuttelevat keväällä sukkapuikkojen äärestä sohvan mutkasta korupöydän ääreen. Valo herättää helmien värit ja hopeakin tuntuu hohtavan kirkkaammin kuin talvella. Vihreässä helmirannekorussa on hopean lisäksi makeanvedenhelmiä, värjättyä akaattia ja pieniä lasihelmiä.

Romanov-rannekoru on punottu millisestä hopealangasta ja siinä on koristeena kuusimillisiä karneolihelmiä.

Romanov-sormus on tehty kaveriksi aiemmin tekemälleni rannekorulle - Romanov-ketjua sekin.

Hopeisten nappien halkaisija on 22mm. Nappien valmistuttua innostuin viilailemaan pronssilangasta tylppäkärkisen neulan - näihin nappeihin sitä ei tosin tarvita, näissä on takana pinssikiinnitys. Mutta on neula ollut käytössäkin jo, sillä ommelluista ristipistoista enemmän vähän tuonnempana. Eli muutakin kuin koruja on ollut tekeillä ja jotain on valmistunutkin, mutta kuvaamisen kanssa on ollut vähän viivettä.

Hyvää ja valoisaa kesäaikaa!

Neulallisia koruja hopeasta

Ja ihan pikkuriikkisen kultaakin. Yhteen rintakorun pienistä hopeisista "kupeista" on tehty ohuen ohut kultaus Keum boo -tekniikalla. Samaa tekniikkaa olen käyttänyt jo muutama vuosi sitten esimerkiksi näissä hopeakoruissa.

Neliölangasta veivatuista, muista koruista yli jääneistä lenkeistä syntyi myös neulallinen koru, koristeena siinä on punainen viistehiottu kvartsi. Kivi on pieni, halkaisijaltaan noin 7 mm ja väriltään se on paremminkin oranssi, kuin kuvan ruskea. Pohdinnassa on korun patinoiminen tummaksi.

Lammas-rintakoru on ollut suunnitteilla jo pitkään ja sen osat ovat odottaneet juotosalustalla kokoamista lampaaksi. Jo vuosia sitten olen tehnyt jämähopeasta samalla systeemillä riipuksen ja sormuksen - ja nyt siis rintakorun.

Korujen valmistumisesta ja kuvaamisesta on aikaa jo kuukausi. Sen jälkeen päivä on pidentynyt hurjasti ja valo lisääntynyt - kevättä kohti siis!