Vihreitä kiviä ja hopeaa

Kesäkuu meni yhdessä hujauksessa - toivottavasti tätä heinäkuuta riittäisi vähän pidempään! 
Nämä vihreäkiviset korut ovat valmistuneet jo keväällä, nyt kesällä koruilu on jäänyt neulomusten ja virkkausten jalkoihin. Sormuksen kivi on vihreä onyx, halkaisijaltaan 10 mm, sen viereen on istutettu pikkuinen kirkas cubic zirconia. Sormuksen pinta on sulatettu ryppyiseksi ja myös sormuksen reunat on sulateltu epätasaisiksi.

Kaulakorun vihreät helmet ovat isoja, halkaisijaltaan 16-millisiä värjättyjä akaatteja. Hopeinen ketju on muinaisketjua ja riipuksena on ohuesta, keveästä valmisketjusta väsätty tupsu. Korun pituus on noin 80 cm.

Hyvää alkavaa viikkoa ja mukavia heinäkuun päiviä toivotellen,

Ja yhtäkkiä oli kesä!

Kaikenlaisia käsitöitä on ollut kevään mittaan vireillä ja jotakin valmistunutkin, mutta yhtäkkiä kesäksi kääntynyt kevät on houkutellut vain oleilemaan ja ihmettelemään eikä valmistuneita ja jo kuvattuja juttujakaan ole malttanut istahtaa päivittämään tänne blogiin. Korupöydälle alkoi kevään tullen kertyä vihreää ja se näytti niin kauniilta hopean ja makeanvedenhelmien kanssa, että tuolla yhdistelmällä syntyi muutama koru ranteeseen pidettäväksi yhdessä tai erikseen - miten milloinkin.

Vihreät pyöreät helmet ovat värjättyä akaattia, siruhelmet malakiittia. Kirkkaat värittömät helmet ovat vuorikristallihelmiä ja hopeinen kalanruotoketju on jo vanhempaa tuotantoa. Valkoiset makeanvedenhelmet on solmittu kirkkaanvihreällä helmisilkillä, koristeena lukossa Swarovskin kristallihelmiä. 

                            

Ja kaulalle ja sormiinkin vihreää on valmistunut - niistä erikseen vähän tuonnempana.
Mutta sitä ennen: suloista suven alkua!

Välipalavirkkauksia

Lankapussin pohjalta osui muita lankoja penkoessa käteen kaksi pientä trikookudejämäkerää, kummatkin valkoisia, mutta eri paksuisia kuteita, jääneet yli parista kauan sitten valmistuneesta projektista. Siispä koukku käteen ja kokeilemaan, miten pitkälle jämäkerät riittävät.

Sen enempiä suunnittelematta virkkailin ensin ohuempaa kudetta, josta riitti pienen patalapun kokoiseen palaan ja paksummasta kuteestakin kuin ihmeen kaupalla samankokoiseen palaan.

Ja mikä ihmeellisintä, ohuempaa kudetta jäi jäljelle 40 sentin pätkä ja paksumpaa kudetta 10 sentin pätkä. Joskus siis näinkin päin - useammin lankaa tuntuu projektin lopussa puuttuvan juuri tuon verran!

Pari rannekorua ja vähän muutakin

Aurinko ja valo houkuttelevat keväällä sukkapuikkojen äärestä sohvan mutkasta korupöydän ääreen. Valo herättää helmien värit ja hopeakin tuntuu hohtavan kirkkaammin kuin talvella. Vihreässä helmirannekorussa on hopean lisäksi makeanvedenhelmiä, värjättyä akaattia ja pieniä lasihelmiä.

Romanov-rannekoru on punottu millisestä hopealangasta ja siinä on koristeena kuusimillisiä karneolihelmiä.

Romanov-sormus on tehty kaveriksi aiemmin tekemälleni rannekorulle - Romanov-ketjua sekin.

Hopeisten nappien halkaisija on 22mm. Nappien valmistuttua innostuin viilailemaan pronssilangasta tylppäkärkisen neulan - näihin nappeihin sitä ei tosin tarvita, näissä on takana pinssikiinnitys. Mutta on neula ollut käytössäkin jo, sillä ommelluista ristipistoista enemmän vähän tuonnempana. Eli muutakin kuin koruja on ollut tekeillä ja jotain on valmistunutkin, mutta kuvaamisen kanssa on ollut vähän viivettä.

Hyvää ja valoisaa kesäaikaa!

Neulallisia koruja hopeasta

Ja ihan pikkuriikkisen kultaakin. Yhteen rintakorun pienistä hopeisista "kupeista" on tehty ohuen ohut kultaus Keum boo -tekniikalla. Samaa tekniikkaa olen käyttänyt jo muutama vuosi sitten esimerkiksi näissä hopeakoruissa.

Neliölangasta veivatuista, muista koruista yli jääneistä lenkeistä syntyi myös neulallinen koru, koristeena siinä on punainen viistehiottu kvartsi. Kivi on pieni, halkaisijaltaan noin 7 mm ja väriltään se on paremminkin oranssi, kuin kuvan ruskea. Pohdinnassa on korun patinoiminen tummaksi.

Lammas-rintakoru on ollut suunnitteilla jo pitkään ja sen osat ovat odottaneet juotosalustalla kokoamista lampaaksi. Jo vuosia sitten olen tehnyt jämähopeasta samalla systeemillä riipuksen ja sormuksen - ja nyt siis rintakorun.

Korujen valmistumisesta ja kuvaamisesta on aikaa jo kuukausi. Sen jälkeen päivä on pidentynyt hurjasti ja valo lisääntynyt - kevättä kohti siis!

Hopeatyöviikonlopun tuotoksia

Tai parinkin. Jokatalviset hopeakurssiviikonloput ovat taas takana - opettavat, innostavat, motivoivat ja kivat tammikuun viikonloput. Erityisen mukavaa on, että noiden viikonloppujen aikana voi toteuttaa omia projektejaan ja saada niihin ammattilaisen opastusta. Kovin monta korua ei valmistunut, mutta sitäkin enemmän kertyi "työkalupakkiin" uusia asioita, ja mukaan tarttui myös valtavasti innostusta korujen värkkäämiseen.

Pallosormuksen pallo on reiätön, halkaisijaltaan 10-millinen meripihkahelmi. Kiven kiinnitysidea on tarttunut joskus mukaan jostakin päin Pinterestiä, tarkempaa paikkaa en valitettavasti muista.

Parin sormuksen lisäksi valmistui rintakoru, joka on tehty erikokoisista pienistä hopeisista "kupeista". Korun leveys on leveimmästä kohdasta noin 5 cm.

 

Rannekoru on toisinto jo muutama vuosi sitten tehdystä samanlaisesta korusta, mutta tekovaiheet oli hyvä kerrata - ja tällä kerralla myös merkitä muistiin.

Inspiroivia talvipäiviä toivotellen,

Piilosilmukkavirkkausta

Mukanani on monet vuodet kulkenut äidiltäni saamani villalapaset, joiden kaunista pintaa ja kivaa kuviointia olen ihaillut ja toisaalta ihmetellyt niiden tekotapaa. Nyt ihan sattumalta netissä tuli vastaan saman näköiset lapaset ja googlailemalla löytyi tekotavalle/tekniikalle lukuisa määrä erikielisiä nimityksiä kuten bosnian crochet, shepherd's crochet, pjoning, smygmaskvirkning - ja suomeksi ihan vain piilosilmukkavirkkaus - siis varsin yksinkertainen ratkaisu kauan askarruttaneeseen ongelmaan! Miehen Tikkuripaidasta oli jäänyt yli reilu määrä ihanaa suomenlampaan villalankaa ja ryhdyin kokeilemaan, miten piilosilmukkavirkkaus onnistuisi. Sopivaa virkkuukoukun kokoa piti jonkin kerran testailla ja lapasen kokokin oli ensin vähän hakusessa, mutta muutaman kokeilun ja purkamisen jälkeen homma alkoi sujua. Ja arvatkaa, oliko kivaa!

 Ja tietysti myös mies sai piilosilmukkalapaset.

Molemmat lapaset on viimeistelty poronnahkaisilla ripustuslenkeillä.

Lapaset on virkattu ihan tavallisella 3,5 numeron koukulla, mutta netistä löytyi juuri tähän virkkaukseen tarkoitettu kaunis virkkuukoukku - ja sellainenhan löytyy nyt myös omasta virkkuukoukkukokoelmastani. Olen ehtinyt virkata sillä vasta muutaman testisilmukan - ja sen otan kyllä käyttöön seuraavalla piilosilmukkavirkkauskerralla!

Niin, ne vanhat piilosilmukkalapasethan ovat moniväriset, joten harjoiteltavaa riittää!

Hyvää talviviikkoa toivotellen,