24.12.2020

 

Pääsiäiskukkia

Kun oikeiden pääsiäiskukkien hankkiminen kaupasta ei nyt pääsiäisen alla onnistunut, oli pohdittava jotakin korvaavaa niiden sijaan. Jossakin kohtaa menneisyydessä on jäänyt jemmaan ja oikeastaan jo unohduksiinkin kassillinen erivärisiä paperinaruja. Kun kassista sattui löytymään sopivan värisiä naruja, niistä syntyi pääsiäisnarsissien korvikkeeksi nippu keväisiä krookuksia.

Paperinaruaskartelu oli aika suosittua yhteen aikaan ja naruista askarreltiin monenlaisia paperikukkia avaamalla naru ja kääntelemällä se sitten terälehdiksi. Heteet syntyivät avaamattomasta paperinarusta ja heteet ja terälehdet sidottiin paperinarulla yhteen niin, että narusta muodostui kukan varsi. Näiden krookuksien terälehdet on käännelty kaksinkertaisesta avatusta paperinarusta ja sidottu kukkavarren  ja hedenipun ympärille pienellä pätkällä ohutta rautalankaa. Lehdiksi on avattu muutama pätkä vihreää paperinarua. Aika hidasta näiden näpertely on, mutta mukavaa. Ja lopputuloksestakin kyllä tykkään.

Valokuva-arkistojen uumenista löytyi pari kuvaa paperikukkaseppeleestä, joka syntyi eräänä kesänä, kun istuimme sisareni kanssa värkkäämässä paperinarukukkia yömyöhään saakka. Ja voi että se oli hauskaa!

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Jämälankapeitto

Jämälankalaatikko on täyttynyt erivärisistä ja -kokoisista lankakeristä, vaikka aina välillä jotain jämälankaprojektia on tullut värkätyksikin. Laatikossa on paljon seitsemän veljestä -sukkalankoja ja jämälankaprojektitkin ovat tähän saakka olleet sukankutimia. Viime kesänä jämälankavarasto vajeni 15 sukkaparin verran ja pari vuotta sitten Australian Master Chef -ohjelmaa katsellessa valmistui myös muutama sukkapari. Jämälankalaatikko on siis kyllä vajentunut, mutta villasukkalaatikko täyttynyt, joten jotakin muuta kuin sukkia oli puikoille nyt saatava:

Tämäkin jämälankaprojekti alkoi Australian Master Chef -ohjelmaa katsellessa, kapeiden ja pitkien soirojen neulominen oli telkkaria katsellessa oikein sopivaa ja mukavaa hommaa. Lankoja päättelin ensin samaan tahtiin neulomisen kanssa, mutta kun neulominen oli mukavampaa kuin päätteleminen, niin suuri osa langoista jäi pääteltäväksi vasta ennen palojen yhdistämistä.

Alkutalven hiihtolomalle pakkasin mukaan soirot sekä yhden lankakerän niiden yhteen ompelemista varten ja kotimatkalle sainkin sitten pakata valmiin peiton.

Peitto on neulottu enimmäkseen 7 veljestä -langoista, mukana myös joitakin muita jämälankoja, joista osa ohuempia ja neulottu kaksinkertaisina. Soiroissa on 30 silmukkaa ja muistaakseni 576 kerrosta aina oikein -neuletta. Soirot on ommeltu nurjalta puolelta kerros kerrokselta yhteen harmaalla 7 veljestä -langalla. Tykkään paljon lopputuloksesta ja jämälankalaatikkokin vajeni ilahduttavan paljon!

Vanhat farkut uuteen käyttöön

Vanhat farkut ovat olleet kaapissa odottamassa uutta käyttöä, mutta tarpeeksi kivaa ideaa ei ole tullut mieleen - ennen kuin nyt, kun ompeluinnostus on muutoinkin ollut päällä. Jemmassa oli siis kahdet samanlaiset farkut, joista pientä palapeliä laatimalla syntyi oikein käyttökelpoinen ja kiva työessu.

 

Farkkujen vyötarökaitale toimii niskalenkkinä ja lahkeenkäänteet vyötäröhihnoina.Niskalenkin/vyötärökaitaleen napinläpeen voi ripustaa jotakin pentä. Kaitaleen toisen pään kiinnitys on vielä kehitteillä joten kiinnitys toimii toistaiseksi hakaneulalla. Takatasku on nyt etutasku ja toisten farkkujen lahkeista riitti iso tasku eteen. Somisteeksi ompelin poronnahkasta ylemmän taskun viereen kynänpidikkeen ja alemman viereen työkalulenkin. Toisista farkuista jäi jäljelle vielä sortsien verran, muutoin farkkujen materiaalit tuli aika tarkkaan käytetyksi. Vanhat Seppälän farkut pääsivät vielä hyvään käyttöön!

Pieniä ompeluksia

Pitkästä, pitkästä aikaa innostuin taas koneella ompelemisesta. Kauan sitten ompelin aika paljonkin, mutta jossakin vaiheessa se sitten vain jäi ja tilalle tuli muita käsityöjuttuja. Nyt koko ompeluinnostus alkoi sisaren uudesta ompelukoneesta ja sen monenlaisista paininjaloista. En ollut tiennytkään, että ompelukoneeseen saa niin monenlaisia paininjalkoja! Oma ompelukoneeni on tosi vanha, mutta ilokseni netistä löytyi saksalainen ompelukonekauppa, josta oli saatavissa vaikka minkälaisia paininjalkoja minunkin vanhaan koneeseeni. Niitä odotellessa kaivelin kangasvarastojani ja verryttelin ompelemista pikku ompeluksilla.

Läppärille on kaivattu kuljetuspussia jo jonkin aikaa. Sellainen syntyi paksusta armeijan villakankaasta, jota tuli joskus hankituksi - kun edullisesti oli saatavissa. Vuori on puuvillakangasta ja kankakaiden välissä on vielä pehmusteena levyvanua. Sivutaskuun mahtuu hyvin hiiri ja muita tarpeellisia tarvikkeita.

Paksuhkosta pellavakankaasta ommeltu kännykkäpussukka valmistui sekin ihan tarpeeseen. Kuunteluun käyttäessä kännykkään tarvitsee sopivan väljän pussukan ja sopivan mittaisen hihnan. Pussukka on koristeltu kirjo-ompeleilla, joita koneessani on ihan hyvä määrä, mutta joita ei ole juurikaan tullut käytetyksi. Ehkä vastedes enemmän.

Liberty-kankaasta ommeltu pussukka on tehty jo aikaisemmin - taisi olla vähän sen jälkeen, kun olin tilannut Hygge-huivini vuoria varten Liberty-kangasta - ja vuorikankaan lisäksi siis vähän muutakin Liberty-kangasta. Pussukkaan mahtuu kätevästi kännykkä, avaimet ja jotakin muutakin pientä.

Nettiä selaillessa on tullut vastaan useampikin ompelukoneeseen kiinnitettävä neulatyyny. Sellaiselle oli tarvetta omassa koneessanikin, joten sellainen piti sommitella. Neulatyyny on ommeltu pellavakankaasta, sen pohjalla on kartonkipala ja täytteenä polyesterivanua. Neulatyyny on kiinni leveässä kuminauhassa, jonka päät saa kiinni toisiinsa pienillä hakasilla. Tyynyyn saa nuppineulojen lisäksi kiinnitetyksi clipsit. Hyvin toimii!

Paininjalat ovat nyt jo tulleet - ihan kaikkia niistä en ole ennättäyt vielä kokeillakaan - ja ompelu jatkuu. Pestyjä ja silitettyjä kankaita on odottamassa ompelemista ja jotain on valmiinakin jo.
Edellinen postaus onkin joulukuulta. Yhtä ja toista on tässä välissäkin siis tullut värkätyksi, mutta blogiin saakka eivät ole päässeet - vielä. Lisää värkkäyksiä on siis tulossa.
Hyvää maaliskuista viikonloppua toivotellen,

24.12.2019

Joulukoru

Joulukorun tekeminen on ollut mielessä jo monena jouluna, mutta kun idea ei oikein ole kirkastunut, on suunnitelma jäänyt hautumaan aina seuraavaan jouluun. Nyt joulun alla suunnitelma sai hahmon ja mulla on joulukoru - juuri ja juuri ajoissa! Rintakoru on väännelty 1,2mm:n pyöreästä hopealangasta, jota on sen jälkeen työstetty vähän litteämmäksi. Kuusen oksille on istutettu koristeiksi erivärisiä cubic zirconia -kiviä, koot 3mm, 4mm ja 5mm, ja latvaan on juotettu hopealevystä sahattu tähti. Koko kuusen korkeus on 5cm ja leveys alaosasta 4cm.

Korvikset valmistuivat hopeakuusen pyöriessä kiillotusrummussa. Tupsuihin sopivat kalotit on tehty hopealevystä, tupsut oli kieputeltu jo aikaisemmin ohuenohuesta viskoosilangasta. Korvakorujen pituus renkaineen on 12cm.

Muut joulujutut ovatkin sitten vielä enemmän tai vähemmän kesken - mutta joulu tulee joka tapauksessa!

Huivi ja pipo

Pakkasia odotellessa valmistui toinenkin huivi ja sille kaveriksi pipo. Tarve niille syntyi jo parisen vuotta sitten, kun löysin alennusmyynnistä ihanat puuterinväriset nahkarukkaset. Ja koska mitään niihin sopivaa huivia ei kaapissa ollut, hankin sopivat langat. Tarpeeksi kivaa huivimallia en kuitenkaan onnistunut löytämään ennenkuin vasta nyt, joten rukkasetkin ovat saaneet odottaa sopivia asusteita - ja säitä.

Ja kun kiva pipomallikin sattumalta löytyi, oli käytävä ostamassa vielä yksi lisälankakerä. Lanka on Dropsin pehmeää ja lämmintä Puna-alpakkalankaa. Huivin ohje on Ravelrystä (Zanna shawl) samoin kuin pipon (The Oslo Hat). Pipon kavennukset tein ohjeesta poiketen kaventamalla kaksi silmukkaa kerralla (ohje kavennukseen löytyy esimerkiksi täältä). Huivi on pingotettuna noin 180 cm pitkä ja leveimmästä kohdasta noin 40 cm.

 

Ja koko projektihan alkoi näistä hauskoista ja pehmoisista nahkarukkasista, joissa on kärjessä vetskarit, ettei tarvitse puhelinta näpytellessä koko hanskaa riisua.

Paksuille huiveille ja pipoille ei vain tunnu tulevan sopivia säitä, sateenvarjolle ja saappaille on käyttöä sitäkin enemmän. Mukavaa viikonloppua säistä huolimatta - enää 10 yötä jouluaattoon!

Siemenhelmistä

Koruharrastukseni alkoi aikoinaan siemenhelmistä. Sen jälkeenkin ne aina silloin tällöin - tosin hyvin harvakseltaan - ovat houkutelleet näpertelemään jotakin pientä. Tällä kertaa pari rintakorua, joita tehdessä tuli samalla muistelluksi, että mitenkäs niitä peyote-pistoja taas tehtiinkään.

Punaisen korun osat on tehty hopeasta, perhosriipus on vanha hopeasavikokeilu. Messinkikorussa on  Swarovskin riipus ja helmiosaan on kiinnitetty Vintaj-filigraani. Korujen korkeus on noin 4,5 cm ja leveys noin 3 cm.
Taidanpa ripustaa toisen näistä kotitakin rintapieleen juhlapäivän kunniaksi - hyvää Sibeliuksen syntymäpäivää ja suomalaisen musiikin päivää!

Neulottu huivi

Kaipailin viime talven pohjoisen lomalla reilunkokoista huivia, jonka voisi heittää takin päälle hartioita lämmittämään ja tarvittaessa kietaista päähänkin. Langat huiviin hankin jo kevättalvella, mutta puikoille ne päätyivät vasta nyt marraskuulla. Paksuhkosta langasta kivalla mallilla tuli valmista nopeasti. Huivi on siis mukavan iso, 40 cm leveä ja 180 cm pitkä + 9-senttiset hapsut.

Malli on Guernsey wrap Ravelrysta, parilla pikku muutoksella, jotka löytyivät myös Ravelrystä tällä ohjeella neulottujen huivien joukosta. Eli huivin päihin on lisätty hapsut ja kummassakin reunassa on pieni muutos alkuperäiseen neulemalliin. Tykkään kovasti tästä yksinkertaisesta mallista, joka näyttää molemmin puolen lähestulkoon samanlaiselta. Huivi on neulottu Dropsin Nepal-langasta, jota kului kymmenisen kerää.

Pakkassäät taisivat tällä erää täällä eteläisessä Suomessa kestää vain viikonlopun, mutta eiköhän huivi tänä talvena vielä käyttöön pääse.
Mukavaa alkanutta joulukuuta,

Ryppyisiä rannekoruja

Viime postauksesta on vierähtänyt jo tovi - josta osa on kulunut korupöydän ääressä ja osa myös sohvan mutkassa neulepuikot tai virkkuukoukku kädessä. Korupöydän tuotoksista tähän kohtaan pari rannekorua. Ne on tehty hopeisista laatoista, joiden pinta on sulatettu rosoiseksi. Laattojen koko on noin 1.8 cm x 2 cm. Rannekorut on tehty kavereiksi aiemmin tehdyille samalla tavalla skrympatuille sormuksille ja niissä on melkein piilossa samanlainen pienenpieni, halkaisijaltaan 3-millinen kirkas cubic zirconia -kivi kuin sormuksissakin.

Ja tässä vielä yksi niistä aiemmin tehdyistä sormuksista:

   

Muutakin on korupöydällä valmistunut, niistä erikseen myöhemmin.
Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa marraskuun viikkoa,

Parit simppelit silkkisukat

Viime vuoden lopulla hankitut Regia Premium Silk -sukkalangat odottelivat melkein kesään saakka, ennen kuin sain sukat neulotuksi. Ihana lanka ei mielestäni mitään kommervenkkejä kaivannut, joten lopputuloksena on kaksi paria tosi simppeleitä sukkia.

Vaihtelua silkkisukkien neulomiseen toivat erilaisten pintaneuleiden lisäksi erilaiset resorit, kärkikavennukset ja kantapäät.

Langassa on silkin lisäksi merinovillaa ja vahvikkeena polyamidia. Sukat on neulottu muistaakseni puikoilla nro 2.
Keskeneräisten käsitöiden jemmassa odottelee muun muassa sukkia ja neulepusero - taidan kaivaa ne esille ja pakata virkkuukoukun talvisäilöön.

Korupajalta

Virkkausten - ja pussukoiden - välillä vaihteeksi muutama koru. Nämä ovat valmistuneet jo aikoja sitten ja kuvattukin ne on jo aikoja sitten, mutta blogiin saakka eivät ole ehtineet. Ranne- ja kaulakorun helmet ovat käsintehtyjä afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä. Putkihelmien pituus on noin 20mm. Kaulakorun helmet on pujotettu nahkanauhaan, iso intialainen riipus on korumetallia.

Helmisilkkiin sidotussa pitkässä makeanvedenhelminauhassa on riipuksena käsintehty Muranonlasihelmi "Klimt", halkaisijaltaan 14mm. Helminauhalla on pituutta 85cm, helmet ovat noin 5-6 -millisiä.

Harmaat ja kullanväriset makeanvedenhelmet on sidottu meripihkanväriseen helmisilkkiin. Tykkään tosi paljon tuollaisista rosoisista makeanvedenhelmistä niinkuin kullanväriset helmet tässä helminauhassa. Helmien koko noin 7-8mm.

Jo kauan sitten hankin ihania hohtavia, valkoisia keshi-helmiä, joita olen tähän asti ihastellut vain helminä. Nyt ne on sidottu kaulanauhaksi valkoisella helmisilkillä. Helmet ovat kooltaan 8-millisiä ja niissä on todella kaunis hohto, jota en valitettavasti onnistunut kuvaan tallentamaan.

Kirjavaan rannekoruun on koottu monenlaisia makeanvedenhelmiä, salpalukko hopeaa.

Hopealevystä sahattu sudentassu -riipus nahkanauhassa valmistui jo ehkä pari vuotta sitten, mutta valokuva unohtui jonnekin kuvakansion uumeniin.

Violeteista helmikoruista napatut kuvat ovat niin kehnoja, että ovat siksi jääneet postaamatta blogiin, mutta laitan ne nyt kehnosta laadusta huolimatta tänne muistiin. Kalakorun pituus ilman tupsuriipusta on 75 cm, riipuksen koko helmineen 13 cm.  Riipushelmen pituus on 3 cm. Riipustupsu on tehty ihan pienenpienenpienistä lasihelmistä. Kaulakorun helmet akaattia, muut korunosat hopeaa. Rannekorussa on akaattihelmien lisäksi ametistisiruhelmiä ja makeanvedenhelmiä.

Viikonloppuna taidan -virkkausten lomassa - viettää ainakin vähän aikaa korupöydän äärellä.
Mukavaa viikonvaihetta toivotellen,

Kirjovirkkausta

Kesävirkkaukset ovat muuttuneet syysvirkkauksiksi. Pinterestissä olen jo kauan ihastellut hurjan kauniita Latinalaisen Amerikan Wayuu Mochila -virkkauksia ja ne innostivat tutkimaan kirjovirkkauksen saloja vähän perusteellisemminkin. Pieni pussukka tuntuu sopivan kokoiselta harjoitustyöltä, joten pussukkakokelma on taas kasvanut - ja kasvaa edelleen.

Pussukoiden kuvioita on poimittu eri paikoista (turkoosi korimalli, harmaa kukonaskelkuvio, punaiset pallot oma sommitelma, vihreät nuolenpäät, punakirjavat kuviot muokattu Knitting Traditions -lehden kevään 2011 numeron Korsnäsin paidan ohjeista).

Netistä löytyi monia kiinnostavia ohjeita ja hyviä niksejä virkkaamiseen ja YouTubeakin on loppukesällä tullut tuijotelluksi ihan urakalla. Laitan tähän muistiin linkkilistan katselemistani ohjeista.
1. Pyöreää pohjaa virkatessa lisäysten paikat ovat olleet aina vähän sattuman kauppaa ja  yleensä sattuma ei ole tehnyt pohjasta riittävän tasaista. Mutta Pinterestistä löytyi ongelmaan selkeä ja johdonmukainen kuva/ohje. Näissä pussukoissa käytin tuota kuvan oikeanpuoleista ohjetta, jossa lisäykset piiloutuvat mukavasti virkkaukseen.
2. Kerroksen päättäminen ja aloittaminen pyöreässä virkkauksessa on aiheuttanut päänvaivaa, mutta siihen löytyi selkeä video täältä.
3. Värin vaihtamiseen kerroksen alussa löytyi ohje täältä.
4. Marion Verloopin YouTube-ohjeita Wayuu-virkkaukseen
katselin myös, YouTubesta löytyy useampikin hänen tekemänsä video.
Idean tupsuun bongasin Pinterestistä tästä kuvasta.
Ja netistä löytyy tietysti vaikka kuinka paljon muitakin ohjeita kirjovirkkaukseen, mutta selailun välillä on kiva yrittää ehtiä vähän virkatakin.

Edellisen postauksen jälkeen peruuttelin vähän blogiani taaksepäin ja huomasin, että kevään ensimmäiset virkkuut oli kyllä aloitettu - ja valmistuneetkin - jo maaliskuulla. Sen jälkeen virkkaaminen jäi muiden projektien jalkoihin melkein koko kesäksi, mutta on nyt jatkunut - ja jatkuu edelleen - sitäkin innokkaammin.