Auringonpaistetta ja aaltoja

Auringonpaiste taivaalta ja aallot tällä kertaa lankakerältä. Aurinkoisen alkukesän vapaa-aikoina olen rentoutunut virkkaamalla aaltoraitoja.

Käytössä oli kahdeksaa eri väristä puuvillalankaa.

41 aaltoraidan ja 42 hapsutupsun jälkeen liina oli valmis ja se pääsi ulos pöydälle. Liina on ulkopöydälle sopivampi kuin olin sitä aloittaessani osannut ajatellakaan, tällainen puuvillalangasta virkattu liina on sen verran tukeva, että pysyy hyvin paikallaan pienessä tuulessakin.

Loppukevään-alkukesän aikana pihallemme on ilmestynyt iloksemme uusia asukkaita - parhaimmillaan pihalla on ollut yhtaikaa tuhisemassa neljä siiliä, joita voi tuosta pöydän äärestäkin tiirailla.

Mahdammekohan saada kesän aikana pihallemme myös pikkusiilejä.

Don't forget

Kevätkiireiden keskellä ei käsitöiden tekemiseen ole ollut niin paljon aikaa kuin olisi toivonut - vaikka koskapa sitä olisi tarpeeksi! Erilaisia pieniä kokeiluja on kuitenkin tullut tehdyksi ja korupuolella on jotakin tullut valmiiksikin.

Muistitikku lojuu yleensä milloin missäkin, harvemmin siellä, mistä sitä etsii. Mutta tästä eteenpäin sen voi sujauttaa koteloon ja ripustaa ketjussa kaulaan, missä se on tarvittaessa ihan käden ulottuvilla - toivottavasti!

Muistitikun kotelo on tehty hopeasta, sen pituus on 3 cm ja leveys 1,4 cm. Paksuutta kotelolla on vähän runsas 2 mm. Siis pieni ja siro kuin koru.

Kirjailua kai tämäkin

Siis kirjojen tekeminen. Silloin tällöin on mukavaa asettua pöydän ääreen paperihommiin. On rentouttavaa istahtaa rauhassa leikkaamaan ja taittelemaan sivuja, ompelemaan sivunippuja ja värkkäämään kansia. Kirjoja sitoessa ei kannata eikä voikaan hoppuilla.

Ja ainahan on tietysti tarvetta erilaisille muistikirjoille: pienille ajatuksille pieniä kirjoja, vielä pienemmille pikkuruisia ja muille - no sopivan kokoisia.
Isoimmat näistä kirjoista ovat kooltaan 11 x 15 senttisiä.

Nuottikantiset kirjat ovat 6 x 8 ja 4 x 5 senttisiä.

Ja kaikkein pienimmän, niitä pienen pieniä ajatuksia varten sidotun kirjan koko selvinnee kuvasta.

Kohta on taas viikonloppu - ehkä silloin sitten toisenlaista kirjailua.

Etsi viisi eroa

Vapun alla ostamassani Mollie Makes -lehdessä oli mukana pieni ja soma Vintage rose keyring kit -ristipistotyö. Lehden aiemmissakin numeroissa on ollut mukana erilaisia kivoja tarvikepusseja, mutta niiden kanssa en ole päässyt ajatusta pidemmälle. Ajattelin, että tässä olisi sopiva käsityö tehtäväksi muiden juttujen välissä, siis niin kuin välipalana.

Ihan ensimmäinen ristipistotyöni tämä ei ollut, mutta tunnustan, että pussin lupaus ei minun kohdallani käynyt toteen. Ompeleminen takkusi ja aikaakin tämän pienen ja helpon työn ompelemiseen  -  ja purkamiseen - ja taas omepelemiseen - kului vähän enemmän kuin ajattelin, mutta valmiiksi se kuitenkin tuli. Ja tässä nyt siis se etsi viisi eroa -tehtävä:

Avaimenperän nurja puoli on sen näköinen, ettei sitä tee mieli esitellä. Mitenkähän se oikein pitäisi viimeistellä, jotta se olisi vähän siistimmän näköinen? Avaimenperässähän molempien puolien pitäisi kai olla ihan yhtä lailla esittelykelpoisia. No, tämä taitaa päästä piironginlaatikon avaimeen koristeeksi, jota katsellaankin vain oikealta puolelta :)

Kesähuivi

Aiemmin keväällä kirjoitin suunnitelmistani tehdä kesäksi kevyt puuvillahuivi, jonka reunassa olisi virkattu pitsi. Ajatus lähti viime kesän Suuri käsityö -lehdessä (7/2012) olleista kivoista kesähuiveista. Näin mielessäni, miten kevyt huivi ihanasti hulmuaa lempeässä kesätuulessa. Nyt kesän kynnyksellä kaivoin lehden taas esiin. Varastoista löytyi ohuehkoa pellavalankaa ja malli on siis tuosta lehdestä - tosin vähän muunneltuna.

Tervetuloa lempeät kesätuulet!

Oh deer!

Kaupan aletangolta löytyi taannoin tosi edullisesti pari valkoista ihan tavallista puuvillaista t-paitaa, joista toinen pääsi heti käsittelyyn:

T-paitaa koristaa nyt komeasarvinen peuranpää. Se on ensin piirretty paitaan haihtuvajälkisellä tussilla ja sen jälkeen kirjottu yksinkertaisesti tikkipistoilla. Lankana käytin monisävyistä harmaata muliinilankaa. Jossakin kohdassa näkyy vielä kirjontatussin violettia viivaa, mutta eiköhän se ajan mittaan häviä.

Ja ei - en ole itse taiteillut peuran kuvaa, se löytyi Urbanthreadsin valikoimista.

Blogitunnustus

Onnen ihania silmukoita -blogin Suppis ilahdutti viikonloppuani blogitunnustuksella - kiitos mukavasta yllätyksestä!

 

  Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.

Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.

Viiden ihanan blogin valitseminen ei ollutkaan ihan helppo juttu. Olen löytänyt monia inspiroivia blogeja - joissakin niistä on enemmän lukijoita, joissakin vähemmän, jotkut niistä ovat uudempia, jotkut vanhempia. Valitsin näistä ihanista blogeista seuraavat alle 200 lukijan blogit  - enkä tiedä, josko jotkut näistä ovat tämän tunnustuksen joskus jo saaneetkin:

Piiperrellen

Aliisantyttäret

*Rihmankiertelyä* á la PinkParsley

Koti männikössä

Täällä ollaan!