lauantai 19. elokuuta 2017

Terveiset Lofooteilta!

Kesäreissun kohteena oli tänä vuonna Lofootit - satumaisen kauniit Lofootit! Käänsimme auton keulan Etelä-Suomen viileässä ja pilvisessä kesäaamussa kohti pohjoista ja mitä lähemmäksi Kilpisjärveä pääsimme, sitä aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi sää muuttui.  Kilpisjärvellä lämpömittari näytti jo melkein hellelukemia. Ei olisi voinut paremmin loma alkaa - etenkin tällaisena kesänä - ja iloksemme sää jatkui kesäisenä ja aurinkoisena melkein koko pariviikkoisen reissun ajan! Ja jo koko matkan kohti Lofootteja saimme sekä Suomessa että Pohjois-Norjassa ajaa huikean kauniissa maisemissa.


Puolisentoistatuhatta kilometriä ajettuamme olimme Lofooteilla! Korkeita jylhiä lumihuippuisia tuntureita, pitkiä valkoisia hiekkarantoja ja turkoosia merta, ihania pieniä kalastajakyliä, välissä vehreää maalaismaisemaa. Ajelimme koko Lofoottien saariryhmän läpi pohjoisesta etelään niin pitkälle kuin tietä riitti, eli Å:n kaupunkiin saakka - kiemurtelevia teitä, siltoja, tunneleita. Palasimme välillä takaisin päin, poikkeilimme pikkuteille, pysähtelimme tämän tästä ihailemaan maisemia, käveleskelimme hiekkarannoilla ja kylien kapeilla teillä, teimme kävelyretkiä tunturien rinteiden poluilla ja illan lähestyessä käännyimme leirintäalueelle, kun sopiva sattui kohdalle.






Ja tietysti vähän jotakin käsityörintamaltakin: Lofoottien lampaiden luonnonvärjättyä ja -väristä villaa oli ihan pakko saada mukaan pari-kolme vyyhtiä - ihanan kallista! Pimeinä ja kylminä iltoina on niitä neuloessa mukavaa muistella kesäreissulla nähtyä ja koettua.


Matkalla on aina ihan varmuuden vuoksi oltava mukana myös joku oma käsityö, mutta ei sitä kyllä noissa maisemissa edes muistanut! Sukankutimen aloitin jo ennen reissua ja reissussa otin sen esiin yhtenä iltana ja taisin kerroksen verran neuloa samalla kun suunnittelimme seuraavan päivän kohteita ja reittejä.


Ja kesäreissupostauksen me olemme siis minä, tuolla edellä rantakuvassa oleva reissumies sekä pikkuinen reipas reissukoiramme.


 Pitkän postauksen pätteeksi toivottelen vielä kesäistä elokuuta! 

9 kommenttia:

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Mahtavat maisemat, kirkas vesi. Ei ihme ettei käsityölle ollut aikaa.

Jaana kirjoitti...

Upeat maisemat!

Ingi kirjoitti...

Aivan huikeat maisemat, kuin postikortista!

Uutar kirjoitti...

Kyllä! Upeat maisemat ja hienot säät - näiden ääressä on kiva fiilistellä ja suunnitella seuraavaa reissua :)

Riitu, Koti männikössä kirjoitti...

Huikeita kuvia. Toivon pääseväni myös tuonne joskus :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi oi mitä maisemia!! Laitampa "tonne pitää joskus päästä"-listalle :)
t. Maria

Uutar kirjoitti...

Oli kyllä ihan henkeäsalpaavan kauniita maisemia - sinne on päästävä uudelleen!

Mamma A. kirjoitti...

Nämä on minun sielunmaisemiani:).Lapsena olen joskus käynyt tuolla ja aina vaan kaipaan takaisin.Ainut mikä arveluttaa on ne pelottavan kapeat tiet rotkojen reunoilla:D:D.

Uutar kirjoitti...

Niinpä - nämä maisemat jättivät kyllä sieluun sellaisen jäljen, että uudelleen tuonne on päästävä!