Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa

Voiko olla ihanampaa nimeä lautanauhamallilla! Lautanauhaharjoitukset siis jatkuvat. Posti toi jo jokin aika sitten kirjoja ja nauhalautoja ja kalamieheni hommasi käyttööni ruuvipuristimia ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa. Tämä on sellaista kolmen hoon hommaa: hidasta, haasteellista - ja niin hauskaa! Maikki Kariston Lautanauhat-kirjasta löytyi perusteelliset ja selkeät ohjeet aloittelijalle ja saman tekijän yhdessä Mervi Pasasen kanssa tekemässä kirjassa Omenaisia ja revonneniä on toinen toistaan houkuttelevampia vanhoja suomalaisia lautanauhamalleja, jotka eivät ainoastaan näytä houkuttelevilta vaan myös kuulostavat siltä - vai mitä tuumaatte: pienomenaisia, mehiläisjalkoja, puuhunnousevaisia, yhtenäisiä kananvarpaistarhoja, hienoja kukkupolvia pienomenaisten kanssa! Ne pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa ovat seuraavassa kuvassa oikealla. Kaikki kuvan nauhat on kudottu ohuesta Pirkka-langasta. Ja kyllä - virheitähän näissä on, kun en ole vielä harjaantunut lukemaan kutomaani niin, että osaisin kaikkia virheitä palata korjaamaan.

Villanauhoja edelsi pari puuvillalangoista kudottua nauhaa, joiden mallit ovat Lautanauhat-kirjasta. Punaharmaan nauhan merseroitu lanka toimi kutoessa selvästi paremmin kuin vihreänkirjavan nauhan merseroimaton lanka, josta kutomisen edetessä hiutui pikkuhiljaa pieniä pumpulihaituvia. Merseroimattomat puuvillalangat säästyvät siis muuhun käyttöön, kun  kaikki muut varastoistani löytyvät langat olen tässä nauhainnostuksessani julistanut ennen pitkää kutovani lautanauhoiksi!

Näitä lautanauhahommia googlaillessa osui haaviin muitakin muinaisia käsityövälineitä, joista nyörihaarukka pääsi heti kokeiltavaksi Harjoittelua kaipaa senkin käyttö, mutta kätevä ja kiva vehje se on!

Vähemmän iloisesta talvisäästä huolimatta iloista viikonloppua toivotellen,

Melkein samikset

Joulun alla neuloin kalamiehelleni sulhassukat. Harmaankirjavaa lankaa jäi jäljelle sen verran, että telkkarikäsityönä syntyi samasta langasta sukat itsellenikin, tällä kertaa keltaisella piristettynä. Myös varren aloitus on vähän erilainen. Olisivatko nämä nyt sitten morsiussukat?

Lankana Novitan 7 veljestä harmaankirjava tweed, varren reuna, kantapää ja kärki samaa lankaa sinapinkeltaisena (puikot 3,25 Karbonzit).
Aurinko on näyttäytynyt sekä eilen että tänään - mikä ihana valo! Tuntuu, että kevät on jo ihan nurkan takana.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Hopeaa työstämässä - pitkästä aikaa

Alkuvuoden viikonlopuista pari on kulunut hopeahommissa Vihdissä - kuten monena aiempanakin vuonna. Olikin tosi kiva pitkästä aikaa työstää hopeaa, kun koko talven ja syksyn - ja varmaan jo viime kesänkin käsityöt ovat olleet enimmäkseen virkkuita ja neulomuksia. Mutta nyt tammikuussa siis taas kaksi mukavaa viikonloppua hopealankojen ja -levyn - ja vähän pronssilankojenkin parissa. Ensimmäisessä rannekorussa virikkeenä olivat Inarin ja Puolangan rautakautiset aivan uskomattoman kauniit kaularenkaat. Uskomatonta on mielestäni myös se, että kummatkin hopea-aarteet ovat löytyneet vasta 2000-luvulla. Finna-tietokannasta (www.finna.fi) löytyy kuvia näistä hopealöydöistä ja Inarin hopea-aarretta voi käydä ihan livenäkin ihastelemassa Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa. Inarin hopea-aarre on ollut virikkeenä jo aiemminkin tässä vuosia sitten tekemässäni rannerenkaassa.

Toinen rannekoru on punottu pinenenpienistä hopearenkaista. Tarkemmin sanottuna 1 mm:n paksuista hopealankaa on veivattu ensin 2,5 mm:n veivillä spiraaliksi, joka on sen jälkeen sahattu lenkeiksi, joista koru on sitten punottu).

Parin viikonlopun aikana ehti toki tehdä muutakin kuin pari rannekorua, vaikka hommat tällä kerralla sujuivatkin hitaasti - siis todella hitaasti suunnittelusta, työstämisestä ja mukavasta tunnelmasta nautiskellen. Mutta noista muista aikaansaannoksista sitten enemmän vähän tuonnempana.
Hyvää helmikuun ensimmäistä viikkoa - päivät pitenevät huimaa vauhtia!

Toinenkin Niittynurmi

Etsiskelin joulun alla jotakin kivaa uutta huivimallia, mutta monien mallien jälkeen päädyin sitten kuitenkin tuttuun Niittynurmeen, jollaisen olen neulonut jo aiemminkin. Niittynurmi on vaan niin kaunis malli ja kiva neulottava, ja eri värisenä se on taas ihan uudenlainen - sekä neuloa että katsella.

Huivi on neulottu Dropsin Baby Alpaca Silk -langasta (vaalea harmaa, keskiharmaa ja vaalea vanharoosa) ja muistaakseni nelosen puikoilla (KnitPron cubics - pyöröpuikot). Valmis huivi tuntuu silkkisen sileältä ja valuvalta. Tämä Niittynurmi valmistui jo hyvissä ajoin ennen joulua ja päätyi joulupakettiin ja sisaren hartioille. Baby Alpaca Silk -lanka oli uusi tuttavuus, en ole ennen tätä sitä käyttänyt, mutta siitä oli mukava neuloa ja valmiin neuleen tuntumakin miellyttää, joten tästä langasta olisi kyllä kiva tehdä jotakin muutakin.

Hyvää alkavaa viikkoa toivotellen,

Vanhan toistoa ja uuden opettelua

Näistä säärystimistähän se ajatus sitten lähti - siis ajatus lautanauhan kutomisesta. Innostuin neulomaan itsellenikin säärystimet, kalamies kun on ollut varsin tyytyväinen omiinsa - ovat kuulemma toimineet toivotulla tavalla. Hiihtoloman lähestyessä ajattelin, että sellaiset voisivat olla itsellenikin kätevät ja suorastaan tarpeelliset Lapin lumilla. Säärystimet valmistuivatkin jo hyvän aikaa sitten, vain ne koristenauhat puuttuivat. Mutta eivät puutu enää, kun pari edellisen postauksen lautanauhaa koristaa ja kiristää nyt omia säärystimiäni.

Tarkoitus oli saada valmiit säärystimet kuvatuksi käytössä hohtavilla hangilla, mutta nämä Etelä-Suomen säät eivät ole viime päivinä oikein hangille houkutelleet. Ja lumet tuntuvat sulavan sellaisella vauhdilla, että pian ei taida olla enää hankiakaan. Siispä oli vain tyydyttävä sisäkuvaan.

Neulemalli on siis sama kuin kalamiehelleni neulotuissa säärystimissä ja peräisin Sukupolvien silmukat -kirjasta, väritys on vähän eri. Ja lanka taas sitä samaa 7 veljestä  (harmaa, luonnonvalkoinen ja punainen raita), puikot 3,25.

Lautanauhaa

Edellisen postauksen säärystinten koristeena on Lapista hankkimaani villanauhaa. Jollekin samantyyppiselle nauhalle tuli tarve (seuraavia säärystimiä neuloessa), mutta sellaistahan ei löytynyt mistään - no, sieltä Inarista olisi varmasti taas löytynyt, mutta en malttanut odottaa Lapin lomaan saakka. Siinä netissä kahlatessa ja etsiessä yksi hakusana johti toiseen ja siinä sitä sitten oltiinkin -  ensimmäistä kertaa kutomassa lautanauhaa! Lautanauha on kai satoja, ellei tuhansiakin vuosia vanha käsityötekniikka ja olen jo aiemminkin eri yhteyksissä ihaillut kauniita käsinkudottuja nauhoja ja hämmästellyt, miten niitä sellaisilla pienillä nelikulmaisilla laudoilla saa aikaiseksi. Homma on mielestäni vaikuttanut niin mutkikkaalta, että kutomista itse en ole - tätä ennen - edes harkinnut.

Netistä löytyi paljon kuvia ja ohjeita lautanauhojen kutomiseen paitsi suomen kielellä myös englanniksi (tablet weaving, card weaving). Nämä ensimmäiset omat lautanauhalautani askartelin joulusuklaarasiasta - mikä ihana tekosyy syödä rasia tyhjäksi! Netistä löytyneillä ohjeilla ähelsin ensimmäisen nauhani, loimien järjestyksestä olin siinä vaiheessa ihan pihalla, loimilangat kiertyivät kutoessa pahanpäiväisesti ja loimien irrottaminen ja kierteiden purkaminen vain pahensi tilannetta. Mutta periaatteella "työ tekijäänsä neuvoo" kudoin niin pitkälle kuin loimilangat antoivat myöden. Ensimmäisen nauhan ja selkälihasten jumiutumisen jälkeen löysin nettisivun, josta löytyi kullanarvoisia ohjeita ja vinkkejä ja kivoja valmiita mallejakin - suurkiitos Birgitta af Räfvenbacka / Birna Eilifsdottir! Sivuilla vinkattiin mm. käyttämään kalastusvälinekaupasta löytyviä leikareita, jotka estäisivät loimilankojen kiertymisen lautojen etupuolelta. Ja kyllä - hyvin toimivat! Täytyy myöntää, että leikari oli minulle ihan uusi ja outo juttu, mutta onneksi huushollissa on kalamies! Myös kudelankaan sivuilta löytyi hyvä vinkki.

Ihan ensimmäinen lautanauhani on viereisen kuvan vasemmapuolimmainen nauha. Parissa ensimmäisessä nauhassa on käytetty 7 veljestä -lankaa sekä loimena että kuteena. Kuvan oikeanpuolimmaisessa nauhassa kokeilin Dropsin Baby Alpaca Silk -lankaa sekä loimena että kuteena. Lanka on sen verran löyhäkierteistä, että tässä hommassa se ei oikein tunnu toimivan ja lanka pörrööntyy. Valmiiden nauhojen leveys on 1,2 mm.

Käytin samaa helppoa mallia myös toistamiseen - toisella kerralla kuteena oli ohut pellavalanka, kuten Birgitan/Birnan sivuilla vinkattiin. Nauhasta tuli paljon tiiviimpää, kapeampaa ja tasaisempaakin. Toivoa voi tietysti, että tasaisuus johtuisi myös taitojen kehittymisestä!

Ja kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvoi syödessä ja kokeilin vielä kutomista useammalla (10) laudalla. Vauhtiin päästyäni kokeilin myös, miten kuvio muuttuu lautojen kääntösuuntaa vahtaessa. Tässäkin nauhassa loimi on 7 veljestä -lankaa ja kude ohutta pellavalankaa. Valmiin nauhan leveys on 2,3 mm.

Ja voi ihme, miten kivaa hommaa tämä(kin) on!

Kuuden noin 40 - 60 cm:n mittaisen nauhan kutomisen jälkeen suklaarasialaudat ovat aikalailla rispaantuneet ja loppuun kuluneet, mutta ei hätää - uudet oikeat nauhalaudat on jo postissa tulossa ja ohjekirjakin tilattu. Niistä nauhatarpeen virittäjistä enemmän seuraavalla kerralla!

Ihanaa talvista viikkoa toivottaen,

Teema ja muunnelma

Lumisen koiranulkoilutuslenkin jälkeen mies ravisteli kenkiään ja pohdiskeli, että jonkunlaiset säärystimet voisivat olla hyvät näin lumisilla keleillä. Eihän siinä sitten sen enempää motivointia tarvittu - eikun kalsut puikoille! Kalsuista en tosin ollut kuullutkaan ennen kuin Sukupolvien silmukat -kirjasta luin, että ne ovat yhtäkuin säärystimet. Kirjan kalsuohjeen sijaan käytin mallina yksiä kirjan sukista - vähän muunnellen. Kummankin säärystimen reunaan ompelin villaisesta koristenauhasta lenkin "tämä kohta ulospäin" -merkiksi. Lankana on - taas - Novitan 7 veljestä (harmaa, luonnonvalkoinen ja musta) ja puikot 3,25 mm.

Ja vielä vilaus siihen teemaan, eli Sukupolvien silmukat -kirjan "Riitta Marian lankasukka" -malliin. Tätä kirjaa on kyllä kiva ihan vain katsella ja lueskella - vaikkei siitä neuloisi yhtään sukkaa tai tumppua!

Vuoden 2015 ensimmäisen päivän jo hämärryttyä toivotan kaikille blogivierailijoille onnellista uutta alkanutta vuotta 2015!