Pussukan toiselle puolelle on ommeltu tasku Peony and Parakeetin Päivin ihanasta Marie Antoinette kankaasta ja samaa kangasta on ommeltu vetoketjun päihin.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Sukankutimen lomassa
Jotain muuta villaista - nimittäin armeijan ilmavoimien manttelisarkaa. Hankimme joskus taannoin sisaren kanssa kimpassa maavoimien harmaata ja tätä ilmavoimien sinistä sarkaa. Sarkapussukka on ollut ollut valmiiksi leikattuna ja kirjottuna jo jonkin aikaa, mutta alkutalven pimeät illat eivät oikein ole houkutelleet ompelukoneen ääreen - lukuun ottamatta edellisen postauksen ompeluksia. Villasukkia on sen sijaan syntynyt sohvan mutkassa telkkarin ääressä muutama pari.
Pussukan toiselle puolelle on ommeltu tasku Peony and Parakeetin Päivin ihanasta Marie Antoinette kankaasta ja samaa kangasta on ommeltu vetoketjun päihin.
Ikivanha kulunut ja jo vähän rikkinäinenkin penaali joutaa vihdoinkin pois ja uusi sarkapussukka pääsee heti käyttöön.
Pussukan toiselle puolelle on ommeltu tasku Peony and Parakeetin Päivin ihanasta Marie Antoinette kankaasta ja samaa kangasta on ommeltu vetoketjun päihin.
maanantai 6. tammikuuta 2014
Mulle kans!
Joulunaika on virallisesti ohi ja joulukarkit syöty. Ja kun materiaalia nyt oli sopivasti kasassa - kirjaimellisesti - niin halusin minäkin ommella itselleni karkkipaperipussukan. Monissa blogeissahan on jo pitkään näkynyt toinen toistaan hienompia karkkipapereista tehtyjä pussukoita - kiitos siis inspiraatiosta!
Kettukarkkipapereiden jälkeen materiaaliksi vaihtui vanhan käsityölehden kaava-arkki ja pari kesäistä kuvaa toisesta lehdestä. Pussukoiden päällimmäinen kerros on kauan sitten hankkimaani kristallimuovia ja vuorit löytyivät kangasvarastoistani. Kirpparilta ostin joskus edullisesti pussillisen lyhyitä vetoketjuja, joita käytin nyt näihin pussukoihin. Paperit on ennen ompelemista silitetty kiinni liimakankaaseen ja karkkipaperit on lisäksi tikattu liimakankaaseen muutamasta kohdasta. Liimakangas paitsi tukee paperia niin myös tuntuu tekevän sen jotenkin joustavammaksi.
Pussukoiden kestävyydestä en tiedä, enkä tosin käyttökohteestakaan oikein vielä - paitsi että kaavapaperipussukka taitaa päästä ompelutarvikekäyttöön.
Kettukarkkipapereiden jälkeen materiaaliksi vaihtui vanhan käsityölehden kaava-arkki ja pari kesäistä kuvaa toisesta lehdestä. Pussukoiden päällimmäinen kerros on kauan sitten hankkimaani kristallimuovia ja vuorit löytyivät kangasvarastoistani. Kirpparilta ostin joskus edullisesti pussillisen lyhyitä vetoketjuja, joita käytin nyt näihin pussukoihin. Paperit on ennen ompelemista silitetty kiinni liimakankaaseen ja karkkipaperit on lisäksi tikattu liimakankaaseen muutamasta kohdasta. Liimakangas paitsi tukee paperia niin myös tuntuu tekevän sen jotenkin joustavammaksi.
Pussukoiden kestävyydestä en tiedä, enkä tosin käyttökohteestakaan oikein vielä - paitsi että kaavapaperipussukka taitaa päästä ompelutarvikekäyttöön.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Viime vuoden viimeiset
Villasukat. Harmaiden nappivarsisukkien malli on Novitan sukkalehdestä ja romanssi-kirjoneulesukkien malli löytyy täältä. Molemmat on neulottu Novitan 7 veljestä -langasta. Ensin harmaat ja niiden langanlopusta punaisen langan kassa kirjoneulesukat. Villasukkakeleistä ei täällä eteläisessä Suomessa tosin olla oikein päästy nauttimaan.
Lumettoman ja lauhan talven iloja ovat olleet - ja ovat edelleen - "parvekekukat", jotka istutimme ulos jouluaattona. Ulkolämpötila on ollut niille oikein sopiva, nuput avautuvat vähitellen ja kukat säilyvät kauniina pitkään - ellei tule pakkasta. Odottelen siis mielelläni niitä villasukkakelejä vielä jonkin aikaa.
Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille vierailijoille - entisille ja uusille!
Lumettoman ja lauhan talven iloja ovat olleet - ja ovat edelleen - "parvekekukat", jotka istutimme ulos jouluaattona. Ulkolämpötila on ollut niille oikein sopiva, nuput avautuvat vähitellen ja kukat säilyvät kauniina pitkään - ellei tule pakkasta. Odottelen siis mielelläni niitä villasukkakelejä vielä jonkin aikaa.
Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille vierailijoille - entisille ja uusille!
tiistai 24. joulukuuta 2013
lauantai 14. joulukuuta 2013
No, onkos tullut kesä
Tai oikeastaan siinä kävi niin, että joulu tuli kesän keskelle. Kävimme sisareni kanssa viime kesänä jokakesäiseen tapaamme Toika-myymälässä ja siellä oli myynnissä joulukuusi-tarvikepaketteja. Sellainenhan piti saada, vaikka jouluun oli suurin piirtein yhtä paljon aikaa sekä eteen- että taaksepäin katsoen. Juhannusaattona kaivoin tarvikepaketin esiin ja ryhdyin jouluvalmisteluihin eli tekemään solmuja. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja ajattelin, että sitten joulun alla olisi hauska palata hetkeksi näihin kesän tunnelmiin.
Kuusia oli saatavilla vihreinä ja vaaleina ja kynttilöiden virkaa tekevien puuhelmien väreissäkin oli valinnan varaa. Vihreyttä oli kai jo luonnossa niin paljon, että päädyin valitsemaan vaalean kuusen ja valkoiset helmet.
Pari viikkoa sitten kaivoin esiin kesällä aloittamani kuusenalun. Solmujen tekemistä piti pähkäillä aika lailla, tämä kun on ensimmäinen koskaan tekemäni makrameetyö, mutta vähitellen solmeilu alkoi sujua. Tämä tuntuikin oikein sopivalta ensimmäiseksi makrameetyöksi, sopivan paksuinen lanka (=juuttinaru) ja sopivan kokoinen työ. Kuusi on noin 46 cm pitkä ja leveyttä sillä on vähän yli 30 cm.
Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan!
Kuusia oli saatavilla vihreinä ja vaaleina ja kynttilöiden virkaa tekevien puuhelmien väreissäkin oli valinnan varaa. Vihreyttä oli kai jo luonnossa niin paljon, että päädyin valitsemaan vaalean kuusen ja valkoiset helmet.
Pari viikkoa sitten kaivoin esiin kesällä aloittamani kuusenalun. Solmujen tekemistä piti pähkäillä aika lailla, tämä kun on ensimmäinen koskaan tekemäni makrameetyö, mutta vähitellen solmeilu alkoi sujua. Tämä tuntuikin oikein sopivalta ensimmäiseksi makrameetyöksi, sopivan paksuinen lanka (=juuttinaru) ja sopivan kokoinen työ. Kuusi on noin 46 cm pitkä ja leveyttä sillä on vähän yli 30 cm.
Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan!
lauantai 23. marraskuuta 2013
Uudet villasukat ja uusia tekniikoita
Interweavestore tarjosi muutama viikko sitten ladattavaksi käsityölehtiä digilehtinä parin dollarin kappalehintaan kolmen päivän ajan. Ja minähän tartuin tarjoukseen. Luettavaa tuli ladatuksi sen verran, että riittää vähäksi aikaa - ja tietysti toteutettavaakin. Jokaisella lehtien selauskerralla huokailenkin, että tuon haluaisin tehdä ja tuota täytyy kokeilla ja tuokin pitää laittaa listalle. Turkkilaisen sukkamallin kohdalla tuli huokailluksi jo sen verran useasti, että sitä oli pakko ryhtyä kokeilemaan ihan ensimmäiseksi. Matkan varrella tuli eteen monta uutta juttua, jollaisia en ollut aiemmin tehnyt - tai edes nähnyt. Sellaisia olivat esimerkiksi näiden sukkien kantapää ja sukan varressa olevat palmikkokerrokset. Kärjestä aloitettuja sukkia olen neulonut aiemminkin, mutta tällä kertaa silmukoiden luominen ja aloitus olivat ihan uudenlaiset. Ja näitä uusia asioita oli kyllä erityisen mukavaa opetella näin kaunista mallia neuloessa!
Sukkien ohjeessa oli käytetty villalankaa ja siinä kerrottiin, että tällaisissa turkkilaisissa sukissa tehdään päättelyt perinteisesti niin, että langanpäät leikataan muutaman sentin mittaisiksi ja sen jälkeen sukat pestään miedossa saippualiuoksessa, jolloin langanpäät huopuvat eikä niitä tarvitse sen kummemmin päätellä. Minulla oli käytössä 7 veljestä -lanka, joten päättelin langanpäät varmuuden vuoksi ihan pujottelemalla, villasekoitelanka kun ei oikein taida huopua.
Näitä sukkia neuloessa olen taas moneen kertaan ihmetellyt ja ihastellut tällaisten kauniiden mallien luojia ja kekseliäiden tekniikoiden kehittäjiä. Ja näiden turkkilaisten sukkien ohjehan on siis lehdestä Knitting Traditions 2010 (Digital Edition).
Sukkien ohjeessa oli käytetty villalankaa ja siinä kerrottiin, että tällaisissa turkkilaisissa sukissa tehdään päättelyt perinteisesti niin, että langanpäät leikataan muutaman sentin mittaisiksi ja sen jälkeen sukat pestään miedossa saippualiuoksessa, jolloin langanpäät huopuvat eikä niitä tarvitse sen kummemmin päätellä. Minulla oli käytössä 7 veljestä -lanka, joten päättelin langanpäät varmuuden vuoksi ihan pujottelemalla, villasekoitelanka kun ei oikein taida huopua.
Näitä sukkia neuloessa olen taas moneen kertaan ihmetellyt ja ihastellut tällaisten kauniiden mallien luojia ja kekseliäiden tekniikoiden kehittäjiä. Ja näiden turkkilaisten sukkien ohjehan on siis lehdestä Knitting Traditions 2010 (Digital Edition).
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Spektroliittia
Pari kesää sitten lomareissullamme Itä-Suomessa pysähdyimme Ylämaan spektroliittikylään. Ylämaallahan järjestetään kesäisin myös jalokivimessut, mutta meidän reissumme osui loppukesään ja messut olivat silloin olleet ja menneet. Mutta tarttuihan Ylämaalta tietysti mukaan spektroliittia eri muodoissa. Spektroliitti kuuluu lempikiviini, tykkään sen upeasta hehkusta ja sekin tuntuu mukavalta, että sitä louhitaan kotimaan kamarasta. Ylämaalta hankkimiani pyöröhiottuja kiviä olen aina aika ajoin ihastellut ja pannut ne sitten taas takaisin varastoon. Tänä viikonloppuna otin ne taas esiin ja nyt tiesin, mitä niistä tulee. Kivissä on todella kaunis hehku, sormuskuvassa se vähän näkyykin, mutta korvisten kivien hehkua en onnistunut kuvaan vangitsemaan.
Muutama spektroliitti on vielä varastossa - tänään valmistuneet korut taitavat saada niistä seuraa ennen pitkää.