Spektroliittia

Pari kesää sitten lomareissullamme Itä-Suomessa pysähdyimme Ylämaan spektroliittikylään. Ylämaallahan järjestetään kesäisin myös jalokivimessut, mutta meidän reissumme osui loppukesään ja messut olivat silloin olleet ja menneet. Mutta tarttuihan Ylämaalta tietysti mukaan spektroliittia eri muodoissa. Spektroliitti kuuluu lempikiviini, tykkään sen upeasta hehkusta ja sekin tuntuu mukavalta, että sitä louhitaan kotimaan kamarasta. Ylämaalta hankkimiani pyöröhiottuja kiviä olen aina aika ajoin ihastellut ja pannut ne sitten taas takaisin varastoon. Tänä viikonloppuna otin ne taas esiin ja nyt tiesin, mitä niistä tulee. Kivissä on todella kaunis hehku, sormuskuvassa se vähän näkyykin, mutta korvisten kivien hehkua en onnistunut kuvaan vangitsemaan.

Muutama spektroliitti on vielä varastossa -  tänään valmistuneet korut taitavat saada niistä seuraa ennen pitkää.

Rubiinit rivissä

Takana sateinen, sumuinen ja harmaa viikonloppu - juuri sopiva sää viettää sisällä korupöydän ääressä! Viikonloppu sujui siis riviä värkätessä - sitä rubiiniriviä. No, sormuksen kivet ovat synteettisiä rubiineja - eivät niitä ihan oikeita - halkaisijaltaan vain kolmemillisiä. Olen aiemmin tehnyt sormuksen samanlaisella kivenistutuksella, mutta vain yhdellä kivellä.

Sormuksen seuraksi valmistui rannekoru, siinäkin kivenä on synteettinen rubiini. Kiven koko on 8 x 10 mm. Ketjussa on koristeena myös laatta, jossa on nimikirjaimet.

Talviaika ja lyhyet päivät - sitä en taas muistanutkaan, miten vaikeaa korujen kuvaaminen tällaisessa harmaassa hämärässä on!

Avainlenkit ranteeseen

Tilasin joitakin aikoja sitten paksua villahuopalevyä suunnitteilla olevaa projektia varten ja samasta paikasta löytyi avainlenksuaihioita - valmiiksi leikatut huopasuikaleet ja niihin sopivat metalliosat - vain koristelua vailla! Siinä ei mitään myyntipuheita tarvittu, kun lenksut olivat jo sujahtaneet ostoskoriini. Tiesin heti, että ne saisivat koristuksekseen villakirjontaa - jos noin paksuun huopaan vain pystyisi kirjomaan. Ja pystyihän siihen. Villahuopa on paksuudeltaan kolmemillistä ja avainlenkit ovat siis tuollaisia ranne-mittaisia.

Minua ovat viime aikoina kovasti inspiroineet Karin Holmbergin hauskat ja taidokkaat kirjomukset. Vaalean avainlenkin kukkakirjonta on mukaelma hänen pyyhkeeseen kirjomastaan kukkaköynnöksestä, jonka malli löytyy Koristele kirjomalla -kirjasta. Siitä löytyy paljon muitakin ihania kirjomuksia ja ideoita, samoin kuin muistakin hänen kirjoistaan.

Monissa käsityöblogeissa on näkynyt  nimikoimislappuja, joilla tekijät ovat nimikoineet työnsä. Sellaisia löytyy nyt minunkin käsityötarvikkeistani ja ensimmäiset niistä pääsivät heti näihin avainlenksuihin - kiitos siis vinkistä kanssabloggaajat!

Laatikkoleikki

Tai oikeastaan laatikkojen muuttumisleikki. Pikkutavarat kaipasivat järjestystä ja sitä varten oli tarvetta muutamalle pienelle laatikolle. Olisivat varmasti kelvanneet ihan sellaisenaankin, mutta näpertelijänhän on päästävä näpertelemään.

Siispä tarvikkeet esiin ja tuunaamaan: akryylimaalia pintaan, lankoja, sopiva malli ja sitten vain rei'ittämään ja ristipistoilemaan.

Ja tällaiset niistä tuli:

 

Ja vielä: tervetuloa uudet lukijat, olette lämpimästi tervetulleita -  ja tietysti entiset myös:)

Villasukkia, villasukkia, villasukkia

Jo kolmas sukkapostaus peräkkäin! Innostun aina syksyisin neulomaan sukkia, parhaillaankin puikoilla taitaa olla kolmet sukat. Sama innostus näkyy olevan monilla muillakin ja blogeista löytyykin toinen toistaan kauniimpia villasukkia. Ihan erityisesti olen ihaillut hakusanalla "Latvian knitting" löytyneitä sukkia, lapasia ja muita kirjoneuleita, joista monet ovat oikeita mestariteoksia. Noista Latvian neuleista löytyi myös idea ja malli vaakapalmikoihin, jotka ovat minulle ihan uusi juttu. Palmikkoaloitukseen käytin tätä ohjetta (Kihnu braided cast on - joka tosin taitaa olla virolainen eikä latvialainen) ja kerrosten keskellä olevaan vaakapalmikkoon käytin tätä ohjetta.

Valmiiksi saakkakin on sentään jotakin tullut. Lähikaupan lankahyllystä hyppäsi jokin aika sitten ostoskoriin pari kerää iloisenkirjavaa Nalle-lankaa, joka on vähän ohuempaa kuin useimmiten käyttämäni 7 veljestä -lanka. Hauska lanka ei mielestäni kaivannut mitään erityistä, joten neuloin siitä ihan perussukat. Yksiin sukkiin ei kulunut edes yhtä kerää - lankaa on siis vielä reilusti toisiinkin sukkiin vaikka vähän pidemmällä varrella.

 

Kaverille kans ;)

Ja sukkien neulominen siis jatkuu edelleen :)

Vaaleanpunainen syyssunnuntai

Syyspäivän tasaus  - aurinkoinen sunnuntai ja lämminkin. Malva kukkii vielä pihassa, mutta on selvästi syksy jo.

On aika vaihtaa vaaleanpunaiset kesätossut...

vaaleanpunaisiin villasukkiin :)

 

Villasukat valmistuivat viikonloppuna. Malli on kirjasta Knitted Socks East and West, malli Kaiso vähän muunneltuna.

Mitä mieleen juolahtaa -sukat

En tiedä, kumpi on syy ja kumpi on seuraus, mutta a) tykkään kotosalla ollessani kuljeskella villasukissa ja b) tykkään neuloa villasukkia. Suosikki-sukkalankani on kai aina ollut Novitan 7 veljestä, siitä neulotut sukat ovat juuri sopivan paksuisia sisällä kuljeskeluun. Neuloessa langat eivät tietysti ole koskaan menneet niin sanotusti tasan, vaan keristä on aina jäänyt isompia tai pienempiä määriä jämälankoja. Nyt ne pääsivät puikoille. Sukat on ensimmäisestä silmukasta ja väristä alkaen neulottu mitä mieleen juolahtaa -periaatteella ja lopputuloksesta tuli tällainen:

Sukan varren harmaa nyöri on myös neulottu, ohje nyörin neulomiseen löytyi Dropsin Garnstudion ohjevideolta. Omani neuloin kolmella silmukalla ja nyörin päihin kiepautin pienet tupsut.

Näiden sukkien neulominen oli niin koukuttavan hauskaa, että sukat syntyivät melkein yhdeltä             istumalta - tai no ei nyt ihan. Eivätkä ne langanjämät onneksi vielä tähänkään loppuneet...