Paperia, kangasta vai nahkaa?

Ei mitään noista ja toisaalta kaikkia niitä, eli kankaan, paperin ja nahkan ominaisuuksia samassa materiaalissa: ommeltavaa, pestävää, silitettävää, kirjottavaa, printattavaa, leimailtavaa, piirrettävää ja varmaan vielä vaikka mitä muutakin. SnapPap:ia. Tätä ilmeisesti ihan samaa materiaalia on ollut tarjolla usalaisissa nettikaupoissa eri kauppanimellä jo jonkin aikaa, mutta tilaaminen on jäänyt valuuttakurssien, alvien ja muiden tuontihässäköiden vuoksi. Joten kun sitä nyt löytyi saksalaisesta nettikaupasta, oli samantien naputeltava tilaus. Ja ommeltava kokeeksi - pari pussukkaa.

Materiaali on uutena ihan sileää ja muistuttaa vahvaa ruskeaa voimapaperia. Rypistettäessä ja krympättäessä siitä tulee enemmän nahkamaista, mutta ompeluun ei tarvita mitään erityistä neulaa tai paininjalkaa, vaan sitä voi ommella kuten kangasta. Silittäessä rypyt hiukan oikenevat, mutta pinta jää kuitenkin kivan "elävän" näköiseksi.  Materiaalin pyöräyttäminen pesukoneessa tekee siitä ilmeisesti vielä pehmeämpää ja joustavampaa, mutta sitä en vielä ehtinyt enkä malttanut kokeilla. Mutta sitä printtaamista kokeilin. Pussukan kyljessä on mustesuihkutulostimella printattu kuva, oksa on käsin kirjailtu.

  

Käytin tässä pussukassa ensimmäistä kertaa metrivetskaria. Olen aiemmin ajatellut, että vetimien kiinnittäminen olisi vähintäänkin vaikeaa ja tuollaisen katkaistavan vetskarin ompeleminen muutoinkin hankalaa. Mutta ainakin tämä ensimmäinen kerta onnistui melko vaivattomasti eikä vetimen kiinnittämisessä mitään apuvälineitäkään tarvittu.

 

Hauskan pikku kukkaron idea ja malli löytyi täältä ja malli oli mielestäni niin näppärä, että sellainen piti saada itsellekin. Yksinkertainen, helppo ja kiva - vain muutama ommel, pari painonepparia, ei huolitteluja!

Olen aika innostunut tästä itselleni ihan uudesta materiaalista, pussukoihin ei kovin isoa palaa kulunut, joten jotakin muutakin siitä tulee vielä jossakin vaiheessa.
Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua toivotellen,

Enkeliriipus

Hopeinen enkeliriipus on jo vuosi, ehkä parinkin vuotta sitten valmistunut ja tuli nyt korjattavaksi, kun riipuksen lenkin toinen puoli oli irronnut. Haasteelliseksi korjauksen teki se, että riipuksessa on kivi - lenkkiä kiinni juottaessa myös kivi kuumenee ja saattaa haljeta. Ennen juottamista puristin kiven päälle hyvän keon Cool Pastea, jonka tarkoituksena on eristää kuumuutta ja suojata kiveä juottamisen aikana. Ja tällä kertaa kaikki meni kuin Strömsössä: lenkki on juotettu kiinni ja kivi on edelleen ehjä!

 

Riipus on pieni ja siro, halkaisijaltaan vain 19 mm. Siipikuviot on sahattu irti taustasta. Kivi on pieni cubic zirconia, halkaisijaltaan 4 mm. Ja nyt riipus pääsee takaisin käyttäjänsä kaulalle ehjänä ja siivet kiillotettuina.

Ja eihän siihen sitten sen enempää tarvittu kuin pieni korjaushomma: nyt pitäisi päästä koruhommien pariin - sahaamaan,  veivaamaan, viilaamaan ja filssaamaan!




Elokuun loppu lähestyy ja aurinkoista ja lämmintä odotettavissa edelleen - hyvää alkanutta viikkoa!

Haastekysymyksiä ja nappikokeiluja

Northsideluck-blogin Mersiii, Lankaa mutkalle -blogin Inkeri ja Täällä ollaan! -blogin Jonsku ovat haastaneet minut kysymyshaasteella. Mukaan on haastettu blogeja, joilla on vähemmän kuin 200 lukijaa. Kiitokset siis Mersiii:lle, Inkerille ja Jonskulle haasteesta ja kivoista kysymyksistä! Kun haasteet tulivat lähes samaan aikaan, niin kaikista noista kivoista kysymyksistä ajattelin tarttua haasteen ensimmäisenä lähettäneen Mersiii:n haasteeseen ja kysymyksiin:

1. Onko sinulla lemmikkejä, jos on niin mitä?

Meillä on pieni koira, iloinen ja sosiaalinen tapaus, aina innokkaasti mukana menossa.
2. Mikä on lempisarjasi?

Mitään erityistä lempisarjaa ei ole, mutta nyt kesällä olen seuranut Klikkaa mua -sarjaa - jo toistamiseen.
3. Entäpä lempielokuvasi?

Lempparielokuvat vaihtelevat mielentilan mukaan.
4. Mitä harrastat?

Virkkaan, neulon, värkkäilen ja näpertelen kaikenlaista.
5. Jos voittaisit lotossa miljoonan, mitä teksit voitolla?

Miljoonan euron lottovoitolla voisi heittäytyä kokopäiväiseksi käsityöharrastajaksi.
6. Mikä on lempivärisi?

Yhtä ja ainoaa lempiväriä en osaa nimetä - lempiväritkin taitavat vaihdella mielentilan mukaan.
7. Miten keksit blogisi nimen?

Ennen blogin aloittamista minulla oli jo Flickrissä albumi tekemilleni koruille käyttäjänimellä Terhenneiti (linkki albumiin löytyy tuosta oikeasta alareunasta). Tuntui luontevalta jatkaa samaa Kalevala-vaikutteisten nimien sarjaa myös blogissa.
8. Minkälaisessa asunnossa asut? Omakotitalo, rivitalo, kerrostalo yms.
Home is where the heart is :)

9. Mikä on lempikarkkisi?

Laku!
10. Jos sinulla on lemmikkejä, mitkä ovat niiden lempherkkuja?

Koirankin kesäherkkuja ovat olleet mansikat ja mustikat!

Tällainen kysymyshaaste näyttää kiertäneen aika tiuhaan tahtiin jo monissa blogeissa, joten en nyt jatka sitä, mutta siihen voi halutessaan tarttua ja vastata vaikka näihin samoihin Mersiin esittämiin haastekysymyksiin.

Ja jottei postaus jäisi ihan ilman näperryksiä ja kuvia niin vielä lopuksi niitä otsikossa luvattuja nappikokeiluja:

 Nappien pohjana on vaaleaa polymeerimassaa, jota jäi jäljelle näistä napeista. Koristeena olevat kukat on viipaloitu kapeista polymeerimassatangoista, jollaisia käytetään kai ainakin kynsien koristelussa. Tangot on jo kertaalleen paistettu, joten niitä ei voi napin muotoilu- ja koristeluvaiheessa enää muotoilla, mutta niistä leikatut viipaleet tuntuvat paistettaessa kiinnittyvän nappipohjaan ihan hyvin. Napit on paiston jälkeen vielä lakattu ja kun en raaskinut tehdä nappeihin reikiä, liimasin niiden kääntöpuolelle päällystettävän metallinapin lenkkipuolen. Isoin nappi on niin iso, että taitaa saada paikan jääkaappimagneettina. No nyt sitten odottelen malttamattomana postin tuovan niitä raakoja paistamattomia massatankoja, jotta pääsen kokeilemaan, miten ne toimivat...


Kesä jatkuu - aurinkoista alkavaa elokuun viikkoa toivotellen,

Kesämuistoja pussukoissa

Jokakesäisellä retkireissullamme ilmeni huutava tarve erikokoisille ja -muotoisille pussukoille suihkukamoja, veitsiä/puukkoja, sytykepusseja ja tulitikukkuja sekä monia muita tarpeellisia pikkutarvikkeita varten. Kuluneena kesänä jouduimme tyytymään kaikenlaisiin hätäratkaisuihin, kuten muovikasseihin, mutta vastaisuudessa käytössä on kyllä omat pussukkansa eri tarvikkeille.

Muutama pussukka on jo valmistunutkin, niissä kaikissa on etupuolella kankaalle printattu valokuva kuluneelta kesältä. Kankaalle printtausta olen kokeillut aiemminkin mummun "Missonit" -pussukassa. Nyt ensimmäisenä valmistuneen suihkukamapussukan valokuvaan on kirjoitettu kuvakäsittelyssä pätkä Eino Leinon runosta. Ja ei - pussukassa ei ole kahvitahraa, vaan kirkkaan rantaveden hiekkapohjaan heijastuu valokuvaajan varjo. Takaosan kangas on vanhaa Marimekon "Lepo" -kangasta, jota taannoin sain sisarelta. Pussukassa on tuplavuori: välissä lakanakangasta ja varsinaisena vuorina kristallimuovia. Kokeilin tässä pussukassa kankaan laminointia Lamifixillä - suoraan sanottuna en ollut edes tiennyt tällaisesta materiaalista ennen kuin ihan äskettäin osuin siihen jossakin netin syövereissä. Kiva materiaali, jolla saa melkein kankaaseen kuin kankaaseen vettähylkivän ja pyyhittävän pinnan. Ja se toimisi varmasti vielä paremmin, jos pussukkaa ei tarvitsisi kääntää turhan moneen kertaan oikeinpäin, nurinpäin ja taas oikeinpäin. Kannattaisi siis muistaa avata vetoketju ennen kuin ompelee pussukan saumat kiinni...

Pienempien pussukoiden kuvia ei ole laminoitu, niissä on kuvapuolella päällimmäisenä kristallimuovi. Takaosa on pellavakangasta, jossa on ilmeisesti jonkinlainen vettähylkivä käsittely - kangas on joskus löytynyt jonkun kangaskaupan palalaarista.

Veitsi/puukkopussukan kuvassahan on vanhoja heinäseipäitä ja toisen pussukan sydän on juhannuksen jälkeen upeasti kukkineen ja ihanasti tuoksuneen morsiusruusun ruohikolle pudonnut terälehti.

Muutama valmiiksi printattu valokuva odottaa huuhtelua ja pussukaksi ompelua, ja tyhjiä printattavia kankaitakin on vielä, joten eivätköhän kaikki tarpeelliset pikkukamat ensi kesän reissulla löydy omista pussukoistaan - tai ainakin melkein kaikki. Ja Mummun "Missoneistakin" löytyi vielä yksi valmis kangasprintti, joka saattaa sekin päästä mukaan seuraavalle reissulle.

Aurinkoista alkavaa viikkoa toivotellen,

Pikkutuunauksia - tukkupiinauksia

Ei vaan, ei mitään piinauksia, vaan juuri sopivaa hommaa loman - vaan ei onneksi vielä kesän - viimeisille päiville. Olen silloin tällöin ostanut jemmaan erilaisia pyyhkeitä ja tyynyliinoja ajatuksena tuunailla niitä sitten joskus itsevirkatuilla pitseillä. Ja kun paikallisessa kangaskaupassa osui silmiin juuri oikean värisiä puuvillalankoja, niin pari Ikean pyyhettä sai somistuksekseen vaaleanpunaiset pitsit.

Lanka on Madame Tricote Parisin Almina -lankaa - minulle ihan uusi, mukava tuttavuus. Lanka on kiva virkattava, se on riittävän tiukkakierteistä ja pinta on kauniin kiiltävä. Koukkusuositus on 2,5 - 3, mutta virkkailin kyllä selvästi pienemmällä koukulla. Ensimmäistä kerrosta varten pistelin aika paksulla teräväkärkisellä neulalla kankaaseen reikärivistön. Ensimmäisen kerroksen virkkaamiseen käytin pientä koukkua, joka meni helposti kankaan läpi. Sen jälkeen vaihdoin isompaan koukkuun - joka sekin oli selvästi suositusta pienempi, eli 1,75.

Jo aiemmin kesällä virkkailin pariin tyynyliinaan yksinkertaiset reunukset Novitan Kotiväki Kartano -langasta, jota oli varastoissa pussukoiden, pyyhkeen ja hiuspantojen virkkauksen jäljiltä. Vasta nyt sain aikaiseksi viimeistellä virkkaukset, eli päätellä langanpäät.

                

Näihin tyynyliinoihin on pitsivirkkausta varten ommeltu ensin reunaan pykäpistorivi ja sen jälkeen  jatkettu virkkaamalla. Periaatteessa ihan hyvä systeemi, mutta lankoja tulee pääteltäväksi aika paljon, koska kovin pitkää lankaa ei voi kerralla neulansilmään laittaa. Tuo pyyhkeissä käytetty rei'ityssysteemi on huomattavasti näppärämpi, pääteltävien lankojen määrä per pyyhe on tasan kaksi: yksi pitsin alussa ja yksi lopussa.

Vielä on pari Ikean pyyhettä pitsejä vailla ja taidankin vielä tänä iltana telkkarin ääressä aloitella niiden virkkaamisen. Kunhan olen ensin pystynyt päättämään, virkkaanko toiseen vihreän ja toiseen vaalenpunaiseen pitsin, vai kumpaankin vihreän - vaiko sittenkin molempiin vaaleanpunaisen.

Niitä elokuun helteitä odotellessa hyvää viikonloppua toivottaen,

Nappilaukku

Törmäsin nettiä selaillessa e-kirjaan, jonka kannessa on kuva hauskasta nappilaukusta. Arvelin, että kirjassa on laukun lisäksi muitakin kivoja malleja ja ideoita ja klikkasin kirjan samantien nettikaupan hyllystä ostoskoriini. Omaan laukkuuni nappasin mallista nappi-idean, muutoin laukkuni on erikokoinen ja -mallinen kuin kirjan laukku.

Laukun koristeena on 16 erilaisilla kankailla päällystettyä nappia. Nappien kankaat ovat vanhoja - siis todella vanhoja, peräisin äitini tilkkulaatikosta. Kankaista ommellut vaatteet on jo kaaaaauan sitten käytetty loppuun ja kudottu raidoiksi räsymattoihin. Mutta muistan hyvin, mitä ja kenelle kankaista oli ommeltu. Muistorikas ja -rakas laukku siis.

Laukku on kooltaan 23 cm x 20 cm ja siinä on pitkä nahkahihna. Laukun pellavakangas on tarttunut joskus mukaan kirppikseltä ja vuori on jostakin ompeluprojektista yli jäänyttä kangasta. Nappiruudukko on ommeltu ketjupistoin ohuehkolla pellavalangalla. Halusin laukusta tanakan ja muodossaan pysyvän ja käytin laukussa silittämällä kiinnitettävää Decovil-tukikangasta, joka toimiikin tässä tosi hyvin. Laukku on napakka, mutta ei kova. Tuntu muistuttaa nahkaa, kuten myyjä luonnehtii. Decoviliä on  kahdenlaista, paksumpaa ja ohuempaa, mutten muista kumpaa tämä käyttämäni on, sen verran aikaa sen hankkimisesta on. Ja tukikangas on siis ostettu Ullakasta. Laukun takaosaa koristamaan ompelin pätkän puuvillanauhaa.

Ja tosiaan - kirjasta löytyy paljon muitakin kivoja juttuja, joten jotakin muutakin siitä siis saattaa tulla tehdyksi. Mutta ensin täytyy päästä mustikkametsään - marjat ovat kypsyneet ja niitä on kuulemma paljon!

Virkattu kesähuivi

Vihdoinkin valmis! Huivi on ollut tekeillä niin pitkään, että pelkäsin jo sen päätyvän muutaman muun ikuisuusprojektin joukkoon. Huivilanka on hankittu jo pari kesää sitten lomareissulta Mikkelistä ja palojen virkkauksenkin aloitin kyllä saman tien, mutta sitten muut projektit kiilasivat väliin ja - pari talveakin.

Lanka on Katian ohutta Jaipur-puuvillalankaa ja malli on Katian mallilehdestä. Mallista poiketen valitsin omaan huiviini tuollaisen viileän sinisävyisen langan. Virkkauksesssa on käytetty ohueen lankaan nähden varsin isoa koukkua ja tämän yhdistelmän tuottama löysä ja valuva virkkausjälki näyttää mielestäni kivalta tässä. Ohjeessa on käytetty koukkua nro 4, mutta oma virkkauskäsialani on muutenkin sen verran löysä, että käytin vähän pienempää, eli kolmosen koukkua.

Kokeilin tässä samalla Pinterestistä joskus bongaamaani pingottamis-ideaa: työnsin styroksilevyyn puiset grillitikut ja pujotin palat niihin. Tässä tapauksessa palat eivät oikeastaan juurikaan pingottuneet, mutta tällä tavoin palat sai näppärästi samankokoisiksi, mikä helpotti niiden ompelemista yhteen.

Olen tosi tytyväinen lopputulokseen! Ja kiva fiilis tulee siitäkin, kun saa jonkin keskeräisenä odottaneen projetin valmiiksi!